Yrittäjäpolun kautta Euroopan suurimman enkelisijoittajaverkoston viestintäpäälliköksi - Milja Mäkelä
Mediatutkimuksesta humanistisesta tiedekunnasta valmistunut Milja Mäkelä työskentelee viestintäpäällikkönä Finnish Business Angels Networkissa. Humanistinen koulutus on antanut Mäkelälle hyvän pohjan vaikuttamisen ja viestinnän ymmärtämisestä ja hän kannustaa opiskelijoita kokeilemaan rohkeasti myös yrittäjyyttä.
Kuva: Mikko Lahtelainen
Työskentelen viestintäpäällikkönä Finnish Business Angels Networkissa (FiBAN ry), Euroopan suurimmassa enkelisijoittajajärjestössä. Yhdistämme lupaavia kasvuyrityksiä yksityissijoittajiin, jotka antavat yrityksille paitsi pääomaa, myös omaa osaamistaan, verkostoja ja aikaansa. Rooli FIBANissa kiehtoi, sillä se tarjosi itselleni uniikin näköalapaikan startup-maailmaan, jossa olen viihtynyt hyvin. Ennen tätä toimin startupissa markkinointijohtajana sekä yrittäjänä.
FiBANin lisäksi konsultoin startup-yrityksiä tarinankerronnasta eli kerronnallisten elementtien soveltamisesta yrityksen viestintään. Teen jonkin verran myös esiintymistä ja musiikkia. Lyhyesti sanottuna, olen luovien alojen supergeneralisti ja käytännön tekijä. Jos innostun jostain aiheesta, alan vain yksinkertaisesti tekemään ja siitä syntyy joko tapahtumia, ilmiöitä, tekstejä, yrityksiä, musiikkia – milloin mitäkin.
Työssäni parasta on startup-kenttä, joustavuus ja verkostot. Minua innostaa se, että voin keksiä itseni uudelleen, oppia tekemisen ja heittäytymisen kautta, ja että saan ratkaista ongelmia ja auttaa itseäni inspiroivia projekteja ja yrittäjiä oman osaamiseni kautta.
Tärkeimmät työelämätaidot ovat oppimiskyky ja verkostoituminen. Opinnot opettavat ajattelemaan ja löytämään tietoa, mutta työelämä opitaan tekemällä. Töitä ja projekteja kannattaa tehdä jo opiskeluaikana, esimerkiksi vapaaehtoisena.
Sain idean lähteä opiskelemaan Turun yliopistoon silloisen poikaystäväni aloitteesta. En koskaan ollut edes harkinnut yliopistoa, sillä en tule akateemisesta perheestä vaan yrittäjäperheestä. Ajattelin, että jotain media- ja musiikkialaan liittyviä asioita haluan tehdä, mutta en tiennyt vielä mitä. Yliopisto oli juuri oikea paikka tällaiselle generalistille.
Opinnoistani hyödyllisintä oli holistisen ajattelutavan omaksuminen sekä syy-seuraus-suhteiden, valta-asetelmien ja vaikuttamisen historian ymmärtäminen. Markkinoinnin ja viestinnän strategiatyössä pitää pystyä hallitsemaan suuria kokonaisuuksia, tarinankerrontaa ja miten sillä herätetään tunteita. Lisäksi pitää ymmärtää, miten tietoa haetaan ja pitää oppia jatkuvasti esimerkiksi uusia järjestelmiä. Suunnitellessa sisältöjä yrityksille, johtajille tai omaan henkilöbrändiin liittyen, pitää ymmärtää vaikuttamisesta. Markkinointiviestintä tänään on nimenomaan tunteellistamista ja empatiakykyä.
Opinnoissa olivat parasta Veijo Hietalan legendaariset luennot sekä mielenkiintoisella tavalla mediatutkimuksessa tapaamani ihmiset, joiden kanssa perustettiin bändejä ja yhden kanssa perustimme myös yrityksen. Mieleen ovat jääneet myös Keltaisen talon bileet, silloisen mediatutkimuksen hallitus ja lukemattomat hyvät tyypit ja hyvät opettajat.
Itse kurssit eivät olleet mielestäni liian haastavia, mutta muun elämän, kuten harrastusten ja työn tasapainottaminen asetti kyllä haasteita. Mutta niistä selvittiin! Toisaalta, kannustaisin jokaista nimenomaan löytämään tasapainoa opinnoille harrastusten ja intohimojen kautta. Niistä voi joku päivä tulla urapolkujasi. Opinnot ovat yksi tapa löytää ura, mutta on myös tuhat muuta tapaa löytää oma juttu. Ei myöskään kannata pelätä, jos opinnot eivät aina maistu tai suju. Kukaan ei tuijota menneisyyttäsi valmistumisen jälkeen. Aina on uusia mahdollisuuksia. Meillä on koko elämä aikaa.
Muistelen opiskeluvuosiani Turun yliopistolla lämmöllä, tosin akateeminen maailma ja työelämä ovat paikoin kaukana toisistaan. Toki riippuu mitä työkseen tulee tekemään. Vinkkinä sanon, että tee mahdollisimman monta harjoittelua opiskeluiden aikana, ja kirjoita gradu sellaisesta aiheesta, joka aidosti kiinnostaa sinua.
Seuraan jonkin verran Turun yliopistosta julkaistavaa tutkimusta ja sitä, mitä omalle oppiaineelleni kuuluu. Erityisesti lääkealan, kauppatieteiden ja mediatutkimuksen aiheet kiinnostavat edelleen, sillä oma työurani on kulkenut yrittäjyyden ja erikoisalaviestinnän parissa ennen nykyistä rooliani. Toivon, että Turun yliopistossa uskalletaan ja annetaan opiskelijoiden tehdä itsenäisiä päätöksiä omien intressiensä suhteen. Siitä vapaassa tieteessä on kyse. Tämä koskee myös urapolkua. Siitä voi tulla juuri sen näköinen kuin sinä haluat.
Sanoisin, että kuten millä tahansa muullakin elämässä – jokainen askelma on tärkeä, mutta aina tulee uusia mahdollisuuksia keksiä itsensä uudelleen. Tunne omat rajasi jo nuoresta saakka. Pidä puolesi ja arvosta osaamistasi.
Muistan myös pelottavana urbaanilegendoja opiskeluajoilta, joista yksi oli, että humanistille ei ole töitä. Se ei pidä lainkaan paikkansa. Humanistia ei myös mikään estä lähtemästä yrittäjäksi ja onnistumasta siinä huipulla tavalla – kokeile yrittäjyyttä opiskeluaikana! Yrittäminen on yksi parhaista päätöksistäni, ja olen oppinut siitä paljon. Näen nyt selkeästi, miten teknologia-ala huutaa generalistien perään. Nyt teen edellään töitä yrittäjien, insinöörien, kauppatieteilijöiden, taiteilijoiden ja muotoilijoiden kanssa, eikä ketään tässä kohtaa elämää kiinnosta enää tutkintosi. Ihmisten kanssa tehdään töitä, koska visiot, kemiat ja luottamus kohtaavat.
Opiskelu sujui hitaasti kahden bändin vuoksi - tähän syypääksi nimettäköön Antti Kokkomäki & Tammikuun Lapset sekä Kailo, jonka jäsenistä suurin osa on Turun yliopiston alumneja. Kailon Anti-organic on biisivalintani, koska se kuvaa sitä kapinahenkeä, joka löytyi maailmantilasta huolissaan olevista media-alan ja maantieteen opiskelijoista koostuvasta bändistä. Tämä bändi on myös yksi (hyvä) syy, miksi valmistuin niin hitaasti!