Kansainvälinen ura biolääketieteellisen kuvantamisen parissa Turussa
Dado Tokic muutti Bosnia ja Hertsegovinasta Suomeen vuonna 2018 opiskelemaan Turun yliopiston Biomedical imaging maisteriohjelmaan. Tällä hetkellä hän työskentelee Turussa projektiasiantuntijana Turun Biotiedekeskuksessa. Tarinassaan Dado kertoo kokemuksistaan opiskelusta Suomessa, rakastumisestaan Turkuun, jääkiekon pelaamisesta, suomen kielen oppimisesta arjen kautta ja unelmatyön löytämisestä.
Dadon tarina
Kasvoin Bosnia ja Hertsegovinassa, jossa opiskelin kandidaatin tutkintoa biologiassa ja pääaineena genetiikka. Etsin aktiivisesti jatko-opintojani. Etsin hyvää yliopistoa maisterintutkinnon verkkoportaalista erilaisille vaihtoehdoille kiinnostuksen kohteideni perusteella ja näin Turun yliopiston biokuvantamisen maisterin tutkinnon vaihtoehtona ja siihen päädyinkin. Löysin Turun yliopiston aivan sattumalta. Suomessa on aikaisin kevään hakuajat, joten ajattelin kokeilla ja pidän jääkiekosta kovasti ja se oli iso sysäykseni kohti Suomea.
Kiinnostuin Turun yliopiston koulutusohjelmasta, koska se ei ollut niin yleistä, ja päätin kokeilla sitä ja pääsin sisään! Näin päädyin Suomeen. Kun otin opiskelupaikan vastaan ja kerroin perheelleni ja ystävilleni, että olen muuttamassa Suomeen, he olivat melko yllättyneitä. Se oli iso päätös, mutta en ole katunut sitä. Se on ollut hieno kokemus ja rakastan Turussa olemista.
Minulla on biologian tausta, opiskelin sitä 4 vuotta osana kandidaatin tutkintoa kotikaupungissani ja pääaineenani genetiikka. Tulin Turkuun tietäen biokuvantamisen, mutta en kovin kokenut siitä, koska kotona ei ollut tiloja, joten sain täältä teoreettista tietoa ja hienoa tässä tutkinnossa on se, että se on erittäin laaja ja monitieteinen, joten voit valita erilaisia polkuja. Valitsin kuva-analyysin, johon keskityin, ja nyt minulla on työ tällä alalla, ja se on yksinkertaisesti hienoa. Joten kyllä, se oli pääaineeni. Koordinoin nyt ohjelmaa sen pohjalta. Pidän myös suurena kunniana, että sain mahdollisuuden koordinoida alani ohjelmaa.
Se oli mahtavaa! Vastaanotettuani opiskelijapaikan tein melko nopeasti päätöksen muuttaa Suomeen. En siis tiennyt paljon Turusta ja Suomesta etukäteen – päätin vain kokeilla sitä. Turussa opiskelu oli aivan erilaista kuin Bosnia ja Hertsegovinassa. Opiskelijaelämä siellä on samanlaista kuin Euroopan maassa, mutta silti erilaista kuin Suomessa.
Täällä Suomessa se on paljon paremmin organisoitua, kuten opiskelijalähtöisemmässäkin. En tiennyt mitä odottaa, joten olin iloisesti yllättynyt siitä, että professorit ja opettajat ovat niin ystävällisiä ja kuinka aidosti kiinnostuneita he ovat opiskelijoista. Tutkinto oli hyvä ja vaati paljon tietoa, mutta tässä on myös tätä yksilöllistä kosketusta. Pidin siitä, että Turussa sain ottaa suoraan yhteyttä professoreihin ja että opiskelijat eivät ole pelkkä numero vaan heistä välitetään henkilökohtaisesti.
Opiskelijaelämästä minulla ei ollut aavistustakaan mitä odottaa, kun muutin Turkuun, mutta se oli hieno kokemus. Kaupunki on minulle sopivan kokoinen, koska tykkään olla joka päivä pyörällä liikkeellä ja pelata jääkiekkoa tai vain syödä pikalounasta ja kahvia jossain ja Turussa tämä on mahdollista, kun kaikki on käden ulottuvilla.
Rakastan Turua, joten tein myös kovasti töitä pysyäkseni täällä. Opiskelijaelämä minulle oli juuri sellaista, ensimmäisen vuoden aikana tutustuin ja tapasin niin monia uusia ja mielenkiintoisia ihmisiä ja sain niin paljon uusia ystäviä. Kaikki on lähellä, ja tämä kaupunki on hyvin opiskelijakeskeinen. Etenkin kahvila ja kirjasto ovat niin esteettömiä, ja tämä oli minulle suuri shokki, koska olen kotoisin eri ympäristöstä. Tiettyjä tiloja on ja niihin on yleensä vaikea saada paikkoja ja oli todella virkistävää kokea tämä Turussa. Muistan, että kerran professori kysyi minulta kysymyksen ja olin niin järkyttynyt, että hän oli kiinnostunut mielipiteestäni ja se oli minulle positiivista ja erittäin mukavaa
Minulle suomi on uskomattoman ainutlaatuinen kieli, enkä usko, että on olemassa muita kieliä, joilla olisi samanlainen rakenne. Minulla oli pakollinen suomen kurssi osana maisteriopintojani ja pidin siitä ja päätin aktiivisesti opiskella suomea lisää, koska tiesin olevani täällä vähintään 2 vuotta, koska se oli opintojeni vähimmäiskesto.
Tapahtui niin, että löysin jääkiekkojoukkueen melko varhain, kun muutin Suomeen ja he ovat kaikki suomalaisia ja vaikka he puhuivat minulle englanniksi, mutta heidän kanssaan he puhuivat vain suomea ja se oli itse asiassa suuri sysäys kieltenoppimiseeni. koska kuuntelin heitä ainakin muutaman kerran viikossa, kun he puhuivat ja vitsailivat, ja jonkin ajan kuluttua aloin tarttua sanoihin ja niin otin kielen.
Se oli minulle suuri harppaus kohti sen oppimista ja opiskelun aikana olin töissä kahvilassa, Café Artissa. Siellä työskentelin vuoden opintojeni aikana ja se paikka sai minut puhumaan suomea. En ollut ujo ja yritin vain puhua ja se avasi minulle suomen kielen. Alkuaikoina kopioin vain työtovereideni sanoja, ja se oli erityisen hyvä, koska jonkin ajan kuluttua tunsin oloni paljon luonnollisemmaksi, enkä ollut ujo, joten se auttoi paljon. Tietysti se oli vaikeaa, mutta nautin siitä.
Nykyään työskentelen ruotsalaisessa yliopistossa Turussa, Åbo Akademissa, enkä vielä ymmärrä ruotsia, mutta teen silti päivittäisiä toimintoja ja yksinkertaisia keskusteluja suomeksi niin kauan kuin politiikkaa ei ole, joten pidän siitä. Ja nyt tuntuu, että voin opiskella enemmän, koska nyt voin jo kommunikoida ja tehdä asioita suomeksi. Ja ruotsin kieli, annan sille jonkin aikaa, niin myös tapahtuu.
Suosittelen kielen oppimista, koska on järkevää oppia sen paikan kieli, jossa haluat asua. Suomen kieli on aika ainutlaatuista, kuten sanoin, mutta onnistuin saamaan ensimmäisen työpaikkani tietämättä paljon, joten on mahdollista saada työtä tietämättäni.
Minulle siitä oli hyötyä myöhemmin, kun hain töitä, vaikka suomi ei ollut pakollinen vaatimus, mutta auttoi, että osasin jonkin verran – se on aina plussaa. Ja kokemukseni oli, että kun yritin puhua ihmisille suomeksi, suomalaiset olivat erittäin kiinnostuneita ja innoissaan, koska he näkivät minun yrittävän ja ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja avuliaita. Se on vaikea kieli, mutta sen tunteminen auttaa.
Vinkki suomen kieltenopiskelijoille:
Kielikurssit ovat tärkeitä perustana ja kokemukseni mukaan mikään ei ole parempaa kuin vain hypätä tilanteisiin ja yrittää puhua suomea.
Ole aktiivinen äläkä ole ujo. Vuorovaikutus ihmisten kanssa voi tuoda vain myönteisiä tuloksia, koska ihmiset arvostavat sitä täällä. Mene vain siihen äläkä pelkää tuntematonta. Hyvin harvoin jotain pahaa tapahtuu hyppäämisestä tuntemattomaan, se on yleensä Suomessa palkitsevaa, koska aina löytyy joku, jolta voi saada hyödyllisiä neuvoja. Puhu vain ihmisten kanssa ja he ohjaavat sinut oikeaan suuntaan. Joten sano vain mielipiteesi ja se on erittäin tuottavaa täällä ja täällä on hyvä ympäristö sille. Tämä olisi suurin neuvoni: Ole aktiivinen.
No, jollain tapaa kaipaan sitä vapaa-aikaa, jota opiskelijalla yleensä on, kuten esimerkiksi toisena vuonna, voisin vain mennä puoliväliin kahville tuntien välissä. Myös töissä nyt on aika hyvä vapaa-ajan jakamisen suhteen, mutta silti työnsä, joten opiskelijana oli vähän enemmän vapautta, jota kaipaan. Opinnot olivat erittäin hienosti koottu, joten sinulla on koko päivä aikaa opiskella ja suunnitella muita toimintoja haluamallasi tavalla. Se on siis yksi asia, jota kaipaan. Suurin osa ystävistäni oli opiskelijoita, joten vietimme aikaa yhdessä joka päivä. Olemme edelleen hengailla, mutta nyt harvemmin ja vähemmän spontaanisti, mutta arvostan sitä silti. Mutta se on yksi asia, jota kaipaan. Ja tietysti opiskelijakahvilat, UNICA.
Olin mukana Campus Sportissa urheilututorina. Se oli osa yliopiston urheilukeskusta ja kuntosaleja, joissa järjestin tunteja. Oli mukava tavata uusia ihmisiä ja olla mukana hieman eri osa-alueella yliopistoelämää.
Olin myös UTU Student ambassador, mikä oli hieno kokemus, jossa tapasin monia ihmisiä ja laajensin verkostoani.
Vapaa-ajalla tein musiikkia ystävieni kanssa ja se on jatkunut. Soitan koskettimia, tuotan musiikkia ja DJ:tä. Se alkoi harrastuksena ja on edelleen, mutta teen sitä nyt vakavammin. Järjestämme tapahtumia ja teemme hyvää musiikkia.
2012 - 2017 Bachelor’s degree University of Sarajevo
2017 – Internship at American embassy Sarajevo
2018 – moved to Turku (started masters degree studies at UTU in biomedical imaging)
2018 – Internship at American embassy Sarajevo
2019 – (May to Aug) Lab intern - Hongbo’s Zhang Precision Nanomedicine and Diagnostics lab group in Biocity. Åbo Akademi University
2019 – (Sep to June) Student researcher – Same lab group
April 2021 – June 2022 – Education Coordinator at Åbo Akademi University
June 2022 – Present – Project Specialist at Turku Bioscience Centre