Kalle Vähä-Heikkilälle fysiikan opettamisessa parasta ovat opiskelijat ja uuden kehittäminen

Työskentelen Turun suomalaisen yhteiskoulun lukion (TSYK) fysiikan lehtorina. Olen toiminut fysiikan opettajana 17 vuotta, jonka lisäksi olen myös oppikirjailija.

Nykyistä työtehtävää ennen työskentelin 14 vuotta Huittisissa Lauttakylän lukion fysiikan opettajana. Hain tähän nykyiseen tehtävääni, koska TSYKissä on luonnontieteiden linja. TSYKin lahjakkaat opiskelijat kyselevät paljon ja kyseenalaistavat opetettavaa asiaa ja tämä antaa oman positiivisen lisämausteen fysiikan opettajan työhön. Turku on muutenkin mukava työympäristö, sillä korkeakoulukaupunkina täällä on helppoa tehdä yhteistyötä koulujen ja yritysten kanssa. Lisäksi Turun kaupungin opetustoimen STEAM Turku mahdollistaa erityiskurssien järjestämistä.

Toimin aktiivisesti mukana myös MAOL ry:ssä (Matemaattisten Aineiden Opettajien liitto), jonka

puitteissa olen jo vuosia pitänyt koulutuksia ympäri Suomea. Olen saanut yhdistykseltä ammatillisen tunnuksen. Minut valittiin vuoden matemaattisten aineiden opettajaksi vuonna 2017.

Työpäiväni ovat melko intensiivisiä, sillä opettajan työ on hyvin hektistä. Oppitunteja ennen pitää valmistautua tuntien pitoon ja oppituntien välissä pitää valmistella fysiikan tunneille demoja. Välitunnit menevät myös usein opiskelijoiden kanssa keskustelemiseen ja asioiden pohtimiseen. On siis päiviä, jolloin ei ehdi käydä edes opettajahuoneessa. Tuntien jälkeen pitää valmistella demoja seuraa päivää varten ja järjestää luokkaa päivän kokeellisen fysiikan opetuksen jäljiltä.

Usein työpäiväni venyvät iltaan asti, sillä jos lukio-opettajana haluaa kehittää työtään, työtä on tehtävä myös virastoaikojen ulkopuolella ja viikonloppuisin. Myös oppikirjatyö on vaatinut toisen työn aloittamista perustyöpäivän jälkeen ja viikonloppuisin sekä loma-aikoina.

Opiskelijat, ehdottomasti. Kun huomaa, miten opiskelijat kiinnostuvat opettamasta asiasta, tekee tätä työtä niin sanotusti aivan liekeissä. Opettajana oleminen on ihan tosi kivaa. Toinen ehdoton etu on opetustyön tietty vapaus. Pääsen työssäni luomaan uutta ja kehittämään esimerkiksi fysiikan opetusta paremmaksi. On motivoivaa saada itse vaikuttaa omaan työhön liittyviin asioihin. Pidän vuosittain myös MAOL ry:lle demoja. On hienoa saada jakaa omia ideoita muille ja myös vastaanottaa niitä muilta. Opetuksen kehittäminen kiehtoo minua.

Työntekijän lojaalisuus työantajaa kohtaan on tärkeää. Työtä voisi miettiä siitä näkökulmasta, että miten käyttäytyisit, jos työpaikka olisi sinun oma firma. On hyvä hahmottaa ne velvollisuudet, ja tarjota se työpanos, joista työnantaja haluaa maksaa sinulle palkkaa. Tietenkin myös kaikki sosiaaliset taidot ovat tärkeitä, mutta mielestäni nämäkin liittyvät vahvasti lojaalisuuteen.

Olen pienestä pitäen tykännyt tehdä käsillä asioita. Luonto ja luonnontieteet ovat myös kiinnostaneet jo lapsuudesta lähtien. Lukiossa huomasin, että fysiikka on tosi miellyttävä ja motivoiva oppiaine. Omaksuin asiat suhteellisen helposti. Meillä oli hyvä opettaja, joka ohjasi fysikaalisten tieteiden pariin.

Hain Turkuun, koska se oli lähellä ja kaupunkina tuttu. Hain kyllä Suomen muihinkin korkeakouluihin, jossa oli mahdollisuus opiskella fysiikkaa, mutta fysiikan laitoksista tämä oli ykköspaikka. Turun lisäksi olisin päässyt myös DI-koulutukseen Tampereelle, mutta koska vuotta vanhempi isoveljeni aloitti fysiikan opinnot Turun yliopistossa, vahvisti se myös oman päätökseni. Opiskelimme paljon yhdessä.

Minulle oli alusta asti selkeää, että minusta tulisi fysiikan opettaja. Opettaminen tuntui kivalta hommalta, sillä siinä saa olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Opintoihini kuului sivuaineina matematiikka ja kemia sekä tietysti pakolliset kasvatustieteen opinnot ja auskultointi. Olisin halunnut lukea aineita myös kauppakorkeakoulusta, mutta silloin se ei ollut vielä mahdollista, sillä kauppakorkeakoulu ei ollut osa yliopistoa.

Valmistuin vuonna 2002, jonka jälkeen olin kolme vuotta tutkijakoulussa. Tutkijakouluaikana oli aikaa miettiä, miten opettaa fysiikkaa ja miten opiskelija rakentaa fysikaalista ajattelumalliaan. Se on tuonut tärkeimmän viisauden opetustyöhön ja oman työn kehittämiseen. Tutkijakoulun aikana kävin armeijan, jonka jälkeen opetusmaailma vei mukanaan.
 

Opiskeluissa parasta oli opiskelukaveriyhteisö. Meillä oli tosi hyvä porukka, jonka kanssa
ryhmäydyttiin ja tehtiin alusta alkaen yhteistyötä. Ryhmään kuului 10–15 opiskelijaa. Kokoonnuimme kirjastoon tekemään laskuharjoituksia. Välillämme oli positiivista kilpailua, mutta kaikki kuitenkin auttoivat toisiaan. Toisten tsemppaaminen oli tärkeintä, eikä välillämme ollut mitään kateutta. Tuohon aikaan tenttitulokset olivat julkisia, ja se motivoi —oli tärkeää, että oma nimi oli listalla ja vielä mahdollisimman korkealla suorituksissa. Ryhmäytyminen pelasti kyllä omat opintoni.  Pidämme ryhmän kanssa edelleen yhteyttä ja tapaamme säännöllisesti.

Opiskeluista on mieleen painunut myös fysiikan opettajalinjan opettajan järjestämä vierailu Paraisten lukioon, jossa pääsimme näkemään Jukka O. Mattilan esittelemiä fysiikan demoja. Hän esitteli millä tavoilla ja millä laitteilla demoja tehdään ja kehitetään. Hänellä oli hyviä pedagogisia ideoita, miksi demonstraatioiden käyttö opetuksessa on tärkeää. Vierailu kasvatti kiinnostusta kokeellista fysiikan opetusta kohtaan ja halun lähteä myös kehittämään kokeellista fysiikan opetusta.  
 

Etenkin opiskelujen alussa asioiden ymmärtäminen oli välillä vaikeaa. En ehkä ollut silloin niin kypsä oivaltamaan niin vaikeita asioita, mitä opinnot tarjosivat. Tapa opiskella matematiikkaa ei ollut kehittynyt vielä sille tasolle, mitä opinnot olisivat vaatineet. Tämä on varmasti aika yleistä, ja on ihan normaalia, että fysiikan ja matematiikan opinnoissa tulee vaikeita asioita, joita ei vaan ymmärrä. Opiskeluporukka ja yhdessä tekeminen auttoivat tässä kuitenkin selkäesti.

Opiskelupäivät olivat usein pitkiä, tehtäviä tehtiin myöhään iltaan asti ja se tietysti oli ajoittain aika rankkaa.

Fysiikan opiskelu opetti ehdottomasti pitkäjänteisyyttä, se on varmasti kaikesta tärkein. Tällä alalla pitää jaksaa keskittyä ja istua alas, sillä ammattitaidot eivät tule itsestään.

Olin töissä yliopistolla valmistumisen jälkeen. Aloitin väikkärin tekemisen didaktisesta fysiikasta ja fysiikan käsitteistä oppimisesta. Tutkijakouluaika auttoi minua ajattelemaan, mitä tällä alalla voi tutkia ja mitä fysiikan opetusta voisi kehittää. Opintojen alku oli enemmänkin substanssiosaamisen kehittämistä, kun taas loppuvaiheessa opiskelu keskittyi enemmän fysiikan kokeellisuuteen. Laboratoriotyöskentely opetti fysiikan asioiden tutkimista ja tulosten analysointia. Laboratoriotyöskentely on ollut iso työelämätaito, jota hyödynnän eniten tämän hetkisessä työtehtävässä. Siihen aikaan ei ollut pakollista työharjoittelua ja se on harmi. Työharjoittelussa näkee, miten tätä työtä käytännössä tehdään.

Lukiomme ja yliopiston yhteydet ovat hyvät, ja käymme opiskelijoiden kanssa yliopistolla tekemässä esimerkiksi harkkatöitä. Markkinoin yliopistoa lukiomme opiskelijoille ja kutsun yliopiston opiskelijoita ja alumneja puhumaan koulullemme.

Kaipaisin tälle alueelle fysiikan alumnitapahtumaa, missä fysiikasta valmistuneet kertoisivat, mitä he tekevät työelämässä. Lukiolaisille olisi hyvä järjestää sellaisia täsmäkoulutuksia, jossa kerrotaan, mitä opiskelu ja työelämä ovat käytännössä.

Alumnien yhteisiä tapahtumia tarvitaan lisää ja olisi hienoa ideoida niitä yhdessä laitoksen kanssa.

Itselleni sanoisin, että älä ota ihan niin paljon kursseja. Minulla oli jo parin vuoden jälkeen yli 100 opintoviikkoa, kun maisterin tutkinnon vaatimus oli 160 opintoviikkoa. Moni asia tuli opeteltua ulkoa ymmärtämättä niitä syvällisemmin.

Opiskelijoille sanoisin, että oman kiinnostuksen löytäminen on tärkeää niin opinnoissa kuin työelämässäkin. On tärkeää, että on kiva lähteä päivittäin töihin.

Lisäksi työelämässä kannattaa olla monipuolisesti mukana ja osallistua esimerkiksi oman alan yhdistystoimintaan. Sitä kautta saa paljon suhteita, mikä auttaa töihin pääsemisessä. Suosittelen matemaattisten aineen opettajiksi suunnitteleville esimerkiksi MAOLiin liittymistä.

Stratovarius – Black Diamond

Pääsin opiskeluaikana bändin keikalle, joka järjestettiin Kårenilla. Keikan jälkeen hengailimme bändin kanssa ja lähdimme heidän kanssaan myös jatkoille.