Suurlähettiläs ja Turun kauppakorkeakoulun alumni Jukka Siukosaari kannustaa tarttumaan rohkeasti tilaisuuksiin

Olen työskennellyt Suomen Lontoon suurlähettiläänä vuodesta 2021 alkaen. Valmistuin Turun kauppakorkeakoulusta maisteriksi vuonna 1992, jolloin Suomi oli syvässä lamassa ja työpaikkoja oli vaikea saada. Olin siinä mielessä onnekas, että sain koulutusta vastaavan tehtävän. Myin puolisen vuotta ulkomaankaupan tuontikuljetuksia, ja opin, ettei myyntityö ole minua varten. Palasin takaisin Turun kauppakorkeakouluun, jossa olin muutaman vuoden tutkijana ja koulutussuunnittelijana.

Vuonna 1994 ulkoministeriö aloitti parin vuoden tauon jälkeen ulkomaan diplomaattiuralle rekrytoinnin. Opiskelukaverini lainasi kirjoituskonettani tehdäkseen ohjelmaan hakemuksen. Lomake oli vain kaksi sivua pitkä, ja ajattelin, että tehdään nyt sitten saman tien minullekin hakemus. Postitimme lomakkeet ja siitä kesti noin seitsemän kuukautta, jonka jälkeen sain tiedon, että minut oli valittu ministeriöön. Aloitin työt samana päivänä, kun Suomi liittyi EU:hun. Urani alku on malliesimerkki siitä, että kannattaa aina tarttua tilaisuuksiin, kun niitä tulee eteen.

Urani on ollut hyvin vaihteleva ja aika nopeatempoinen, olen ollut samassa tehtävässä korkeintaan muutaman vuoden ja sitten siirtynyt seuraavaan. Se on osaltaan johtunut siitä, että olen ollut valmis tarttumaan tilaisuuksiin. Varsinkin nuorempana vaihdoin tehtävää usein. Ulkoministeriö on siitä hyvä työnantaja, että siellä on laaja valikoima hyvin erilaisia tehtäviä ja mahdollisuuksia. Jatkuva muutos on osa diplomaatin uraa. Sen kautta on helppo pysyä motivoituneena ja kehittyä.

Työpäivät ovat hyvin erilaisia ja se on minusta aina ollut viehättävää tässä työssä. Suomen suurlähetystöt ovat pieniä ja meillä ei ole mahdollisuutta erikoistua, vaan olemme kaikki generalisteja. Kun aamulla tulee töihin, ei tiedä mitä kaikkea pääsee tekemään. Maailman tapahtumat vaikuttavat siihen, mistä meidän pitää raportoida, mihin pitää kiinnittää huomiota ja mitä meidän pitää yrittää ymmärtää. Työni on poliittista analyysiä ja poliittisten suhteiden rakentamista, mutta yhä vahvemmin myös viennin edistämistä ja suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksien parantamista.

Työpäivät muotoutuvat erilaisista tapahtumista ja tehtävistä, jotka saattavat liittyä Suomen maakuvan rakentamiseen, poliittisten suhteiden rakentamiseen Britannian kanssa tai viennin edistämiseen. Olen myös Suomen pysyvä edustaja kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa, eli tässä työssä on myös multilateraalinen ulottuvuus. 

Minua innostaa se, että koen tekeväni työtä Suomen ja suomalaisten hyväksi. Työ on usein hyvin konkreettista ja sen tulokset ovat helposti nähtävissä. Tietysti se edellyttää sitä, että Suomen ulkopoliittiset tavoitteet ovat sellaisia, jotka pystyn allekirjoittamaan, eikä minulla ole tähän mennessä ollut siinä vaikeuksia.

Ne ovat ilman muuta ihmistaitoja. Miten osaa tulla toimeen kollegoiden ja sidosryhmien kanssa ja miten pystyy rakentamaan sellaisen verkoston, josta on hyötyä sekä itselle että organisaatiolle. Totta kai pitää osata myöskin perustaidot, joita kauppakorkeakoulun näkökulmasta ovat esimerkiksi liiketoiminta ja kansantalous. Panostaisin opiskeluaikana monipuolisen osaamisen ja sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Järjestötoiminta tai toiminta esimerkiksi kokouksissa ja sen dynamiikan opetteleminen ovat eduksi.  Itselläni oli aikanaan paljon hyötyä toimimisesta ylioppilaskunnassa ja korkeakoulun hallituksessa.

Ajatus kauppatieteistä ja ekonomiksi opiskelemisesta opintosuuntana muodostui jo lukioaikana. Isäni on myös ekonomi, joten osittain valinta tuli perheen kautta. Lukion jälkeen olin vuoden rotary-stipendiaattina Yhdysvalloissa Georgian osavaltiossa pienessä collegessa, jossa opiskelin myös taloustieteitä. Se, miksi päädyin hakemaan ensisijaisesti Turkuun, johtui puhtaasti siitä, että Turussa oli ulkomaankaupan suuntautumisvaihtoehto, jonne pystyi hakemaan pääsykokeen lisäksi kielihaastattelulla. Tein kielihaastattelun englanniksi, ja pääsin Turkuun opiskelemaan vuonna 1986. En koskaan katunut sinne opiskelemaan lähtemistä.

Käsitys kansantaloustieteestä ja sen lainalaisuuksista ovat olleet erittäin tärkeitä tässä ammatissa. Ulkomaankaupan ohjelmaan hakeutui ulospäin suuntautuneita ja puheliaita ihmisiä, joten myös se ympäristö ja seura antoivat minulle paljon. Se mistä pidin Turussa erityisesti oli se, että sosiaalinen piiri ei rajoittunut vain kauppatieteilijöihin, vaan jo silloin yhteistyötä oli paljon yliopiston eri tiedekuntien ja myös Åbo Akademin kanssa. Monitieteisyys myös sosiaalisesti oli erittäin hyvä asia.

Mieleeni on jäänyt useampikin opettaja tai professori hyvinä inspiroijina, mutta merkityksellisimmät muistot ehkä kuitenkin liittyvät muihin asioihin kuin opintoihin. Yksi esimerkki on yliopistojen yhteinen tohtoripromootio vuonna 1990, jonne Kaarle Kustaa ja Silvia tulivat Ruotsista, ja minulla oli kunnia kantaa silloin lippua kulkueessa. Olin myös mukana ylioppilaskuntapolitiikassa ja jäsenenä kauppakorkeakorkeakoulun hallituksessa. Nämä kokemukset olivat sellaisia, jotka antoivat paljon tulevaa uraa varten.

Suurimmat haasteet opiskeluaikoina olivat taloudellisia. Opintotukijärjestelmä ja lainajärjestelmä olivat toki olemassa, ja tein myös opintojen aikana erilaisia töitä. Oman budjetin ja talouden hallinnan oppiminen opintojen ohessa oli hyödyllistä Akateemisesti ei ollut suurempia haasteita, ja Turku oli todella mukava ja turvallinen kaupunki opiskella ja elää.

Turun kauppakorkeakoulu on säilyttänyt vahvasti oman identiteettinsä. Kauppakorkeakoulu oli 1980–luvulla sympaattinen ja pieni oppilaitos. Turusta on jäänyt hyvät muistot. Kansainvälistyminen alkoi jo 1990-luvun aikana, mutta vaihtovuosia ei voinut silloin tehdä. Nykyisin on hienoa, että ne ovat tulleet osaksi opintopolkua. Oman korkeakoulun lisäksi on hyvä oppia muista yilopistoista, koska niissä kaikissa on erilainen kulttuuri ja jokaisesta saa jotain hyödyllistä .

Valitettavan vähän olen ehtinyt osallistua alumnitoimintaan, kun oma ura on ollut ulkomailla. Kauppakorkeakoulun alumnipäivään olen osallistunut muutaman kerran ja mielellään kuulen uutisia Turusta ja minulla on edelleen laajahko ystäväpiiri Turussa.

Sanoisin, että nauti joka hetkestä minkä opiskelet tai yliopistolla olet. Ne ajat eivät koskaan palaa, mutta muistot kantavat läpi elämän. Aina kun on tilaisuus käydä puhumassa opiskelijoille, niin teen sen mielelläni. Kosketus akateemiseen maailmaan on rikastuttava. Tarttukaa kaikkiin tilaisuuksiin, jotka tulee eteen, olkaa rohkeita ja kansainvälistykää. Suomi tarvitsee ihmisiä, joilla on kansainvälistä osaamista.