Lauri Koittolalle humanistinen koulutus on ollut vahva perusta myös yrittäjyyskentällä

Olen kokopäiväinen yrittäjä ja tiimivalmentaja. Olen mukana monissa eri projekteissa ja startuptiimeissä. Olen myös perustajajäsen Reilu kuljetus -nimisessä ruokakuljetusalan startupissa.

Toimin tällä hetkellä kuitenkin päätoimisesti Boost Turku ry:n toiminnanjohtajana, mikä rajoittaa osallistumista muihin projekteihin. Monet projektit kuitenkin tukevat hyvin myös tehtävääni Boostin toiminnanjohtajana.

Työpäiväni vaihtelevat huomattavasti. Uskallan sanoa, ettei ole kahta samanlaista työpäivää. Usein aloitan työt kotitoimistolla sähköpostien ja oman työn suunnittelun parissa ja siirryn sen jälkeen ennen lounasta joko Sparkupille tai Konttorille työskentelemään. Usein päivään mahtuu tapaamisia joko kasvotusten tai etänä. Fasilitoin 1–2 kertaa viikossa jonkinlaista työpajaa, esimerkiksi yrittäjyys- ja innovaatiotaidoista. Teen paljon yhteistyötä Boost Turku ry:n hallituksen kanssa suunnitellessamme Boostin toimintaa kuten Startup Marathonia ja Startup Journeyä.

Valmistuin Turun yliopistosta 2014 pääaineena musiikkitiede. Sivuaineena tein historian ja taidehistorian perusopinnot sekä mediatutkimuksen aineopinnot. Ensikosketus yrittäjyyteen oli, kun osallistuin Brahea-keskuksen Innovation and Business Creation opintokokonaisuuteen. 

Olin työelämässä neljä vuotta valmistumisen jälkeen ja johtaessani vapaaehtoistoimintaa, huomasin tarvitsevani lisää työkaluja johtamiseen ja tiimivalmentamiseen. Tein Johtamisen erikoisammattitutkintona Mestarivalmentajat-koulutuksen oppisopimuksella, mikä sai minut haluamaan tiimivalmennusyrittäjäksi. 

Syksystä 2020 olen ollut kokopäiväinen yrittäjä ja elänyt henkilökohtaista startupvaihetta, jossa olen kokeillut hyvin erilaisia projekteja ja tiimijäsenyyksiä. Kaikista niistä on jäänyt jotain kokemusta ja verkostoja käteen ja lopulta päädyin Boostin Startup Journey kiihdytysohjelman johtajaksi kesälle 2022. Tämän kokemuksen myötä olin luonteva valinta toiminnanjohtajaksi 1.12.2022 alkaen.

 

Parasta on ehdottomasti työpajojen fasilitointi. Siinä näkee omin silmin syttyminen tiimioppimiseen, ideointiin ja yrittäjämäiseen tekemiseen. On mahtavaa nähdä, kun esimerkiksi folkloristi alkaa miettiä yritystoimintaa oman osaamisensa pohjalta ja toteaa, että ei ollut ennen työpajaa koskaan edes ajatellut, että voisi olla yrittäjä jonain päivänä.

 

Uskon vakaasti, että yrittäjämäiset työelämätaidot tulevat olemaan yhä tärkeämpiä kun työelämä sirpaloituu yhä enemmän. Tarvitaan jatkuvaa ongelman havaitsemista, analysoimista ja siihen sopivien ratkaisujen etsimistä. Tämä edellyttää tiimioppimista, sillä kompleksisessa maailmassa ongelmia ei ratkota enää johtoportaan norsunluutornista. Tarvitaan hyvin monialaisia ja erilaisista ihmisistä koostuvia tiimejä, jotka ratkovat tulevaisuuden ongelmia. Tämä edellyttää syvää ymmärrystä vuorovaikutuksesta, dialogisuudesta, konfliktinratkaisumenetelmistä ja jaetusta johtajuudesta. Näitä kaikkia pyrin omassa työssäni sekä Boostissa että sen ulkopuolella valmentamaan.

 

Lukion abivuonna alkoi kasaantua paine päättää mihin haen opiskelemaan. Yliopistoon haku oli itsestäänselvyys. Olin aina ollut generalisti ja ”aika hyvä” melkein kaikissa aineissa. Mikään oppiaine ei kuitenkaan noussut yli muiden. Aloin karsimaan yksitellen vaihtoehtoja ja tässä vaiheessa tiesin, etten hae matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin, vaikka pidinkin kemiasta, biologiasta ja fysiikasta. 

Karsinnan edetessä huomasin, että lopulta jäljelle jäi historia, josta olin aina pitänyt. En ehkä kuitenkaan ollut osannut ajatella sitä uravaihtoehtona. Päätin hakea johonkin aineeseen, josta oikeasti pidän, vaikken ihan tiennyt, mihin päädyn töihin sen kautta.

Kävin pääsykokeissa sekä Turussa että Helsingissä, mutta Helsinki kaupunkina tuntui maalaispitäjän pojalle vähän liian isolta kaupungilta. Päädyin siis panostamaan pääasiassa Turun yliopiston pääsykokeeseen lukemiseen. Pääsin sisään ensiyrittämällä.

Aloitin jo ensimmäisenä vuonna myös musiikkitieteen perusopinnot, sillä olin lapsesta saakka harrastanut musiikkia. En kuitenkaan ajatellut musiikkia urana, mutta opintojen imu vei mennessään.

Pian alkoi hahmottua uravaihtoehto musiikkitieteen, taiteen ja kulttuurintuottamisen parissa. Vaihdoin pääaineeksi musiikkitieteen ja ajattelin päätyväni johonkin kulttuuri-instituutioon hallinnollisiin tai tuotannollisiin tehtäviin.

Humanististen oppiaineiden tärkein anti oli hyvin laaja-alainen syväsukellus ihmisiin, kulttuurin ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Tein gradunkin kuoron ja orkesterin ja siihen liittyvien tukitoimintojen välisestä vuorovaikutuksesta.

Opin tarkkailemaan ympäristöäni, tekemään tulkintoja, hallitsemaan valtavia määriä tutkimuskirjallisuutta, analysoimaan dataa tuota kirjallisuutta vasten ja tekemään omia synteesejä ja johtopäätöksiä näiden pohjalta. Tämä tiivistämisen ja olennaisen löytämisen taito on auttanut valtavasti melkein kaikissa työtehtävissäni. 

Tähän liittyen myös kirjoittamisen ja itseni ilmaisemisen metataito on ollut keskeinen urallani. Akateeminen kirjoittaminen opetti sen, että sanomallani täytyy olla perusteet ja painoa. 

Parasta oli opiskelu itsessään. Olen aina ollut valtavan tiedonjanoinen. Opintojen yhdistäminen arkeen oli myös hyvin palkitsevaa kun liityin kuoroon tehdäkseni kanditutkielman sen parissa. Päädyin lopulta jatkamaan aihetta myös gradun osalta.
 

Neljäs vuosi oli selkeästi vaikein ja raskain. Silloin alkuinnostus alkoi laantua ja alun kevyehköt peruskurssit olivat takana. Oli pelkästään aine- ja syventäviä opintoja, joissa täytyi tehdä paljon itsenäistä työtä kirjatenttien ja pitkien esseiden parissa. 

Eteenpäin auttoi käytännössä sinnikkyys ja päättäväisyys opintojen päättämisen suhteen. Tiesin, mihin suuntaan halusin edetä ja valmistuminen oli keskeinen osa sitä. 

 

Kokonaisuutena akateeminen ja humanistinen koulutus on ollut perusta kaikelle tekemiselleni. En usko, että saamani informaatio sinällään on ollut ratkaisevassa asemassa. Tärkeämpää ovat olleet metataidot, kuten laajojen tietomassojen hallinta, datan kerääminen ja sen analysointi, kirjoittaminen ja itseilmaisu. 

Keskeistä on ollut myös humanistisen maailmankuvan jäsentyminen, jossa maailma ei ole mustavalkoinen vaan jatkuvasti neuvoteltu ristiriitainenkin kuva kompleksisesta todellisuudesta, jossa kaikki on subjektiivista. Tämä on auttanut navigoimaan hyvin erilaisissa ympäristöissä ja auttanut ymmärtämään miksi ihmiset toimivat hyvin ristiriitaisillakin tavoilla. 

 

Suhde on ollut harmillisen löyhä. Olin pitkään vähän epämääräisessä tilanteessa työn ja uran suhteen, joten en kokenut sopivani alumnitoimintaan. Tämä on varmasti ollut oma virheellinen johtopäätös. 

Vasta nyt Boostin myötä olen taas luonut suhteita yliopistoon ja tällä hetkellä teen hyvinkin läheisesti työtä yrittäjyystaitojen parissa toimivien opettajien ja erityisesti yritysasiamiehen kanssa.

Nyt olisin varmasti myös valmiimpi alumnitoimintaan ja olisi enemmän myös annettavaa jo hetken työelämässä olleena.

 

Ehkä sanoisin, että älä stressaa liikaa. Varsinkin ensimmäisinä vuosina antoi ihan liikaa painoarvoa yksittäisille kursseille ja tenteille. Ei niitä arvosanoja kukaan tule kysymään. Tärkeämpää on se aito tiedon omaksuminen ja metataitojen oppiminen, mikä usein edellyttää sitä, että on oikeasti kiinnostunut aiheesta, mitä opiskelee. 

Suosittelen siis ottamaan kursseja, jotka aidosti kiinnostavat, vaikkei ehkä osaa ajatella, miten juuri tuo kurssi auttaa työelämässä. 

Itse en juurikaan osallistunut opiskelijayhdistystoimintaan. Varmasti monet saavat niistä tärkeää työelämäkokemusta ja verkostoja. Itse keskityin opintoihin ja mielestäni se on omalla kohdallani kannattanut. Verkostoja ehtii kyllä kerätä sitten myöhemminkin, jos opiskelijayhdistytoiminta ei tunnu omalta jutulta.

Sen sijaan kyllä suosittelen hakemaan työkokemusta esim. harjoitteluiden muodossa jo opiskeluaikana. Se antaa hyvän lähtölaukauksen uralle. 

Viimeisimpänä vinkkinä antaisin sen, että älä liikaa murehdi urapolusta. Voin suhteellisella varmuudella luvata, että vaikka kuinka suunnittelisi urapolkua, se ei tule menemään läheskään suunnitelman mukaisesti. Itse en tiennyt ennen kuin pari vuotta opintojen jälkeen, että haluan tiimivalmentajaksi. Silti näen valtavaa hyötyä opinnoistani Turun yliopistossa.

Elämä kyllä kantaa ja loppujen lopuksi se urapolku muodostuu hyvinkin sattumanvaraisista kohtaamisista ja hetkistä, jotka ohjaavat taas yhden askeleen verran eteenpäin omalla polulla.