Kaunista ja katoavaa: Kosteikkojen orgaanisten arkeologisten aineistojen kerrostuminen ja säilyminen

ABSTRAKTI

Kosteikot ovat uhanalaistuneet kasvavan maankäytön ja ilmastonmuutoksen myötä. Turvemaiden lisääntynyt käyttö maatalouden, metsänkasvatuksen ja turvetuotannon toimenpiteissä vaikuttaa suoraan näihin herkkiin elinympäristöihin, jotka sisältävät monipuolisia luonto- ja kulttuuriarvoja. Pyrin uudessa monitieteisessä tutkimuksessa jatkamaan aikaisempaa työtäni kosteikkokohteiden parissa ja siirtymään uudelle tasolle tavoitteenani kerätä mitattavaa aineistoa kohteiden säilymisasteesta ja tutkimuksellisesta potentiaalista. Kosteikkojen vettyneet hapettomat kerrostumat tarjoavat ainutlaatuiset säilymisolot myös orgaanisille arkeologisille aineistoille, joiden tutkimus lisää merkittävästi mahdollisuuksiamme tehdä päätelmiä muinaisista väestöistä, heidän materiaalisesta kulttuurista, elinkeinoista ja ympäristöoloista. Keskityn uudessa tutkimuksessani umpeenkasvaneen Rautajärven rannalla sijaitsevaan esihistorialliseen Järvensuo 1 -kohteeseen Humppilassa (noin 4000–500 eaa.), jota on alustavasti kaivettu 1980 luvulla, mutta jonka tutkimukset jäivät tuolloin keskeneräisiksi. Umpeenkasvaneen järven maaperän ominaisuuksia mittaamalla (mm. pH, Eh, pohjaveden taso, geokemia, lämpötila) on mahdollista arvioida arkeologisten kerrostumien säilymisastetta ja tutkimuksellisesta potentiaalia. Lisäksi uudet kaivaukset sekä aineistojen monitieteinen tutkimus tulevat tuottamaan uutta tietoa ihmisen toiminnan vaikutuksista, kohteen sedimentaatiohistoriasta ja orgaanisten aineistojen säilymisoloista dynaamisessa järviympäristössä pitkällä aikavälillä. Lisäksi tullaan saamaan lähtöaineistoa samankaltaisissa ympäristöissä sijaitsevien arkeologisten kohteiden säilymisoloista ja siten lisättyä tietoja niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat kriittisimmin näiden herkkien aineistojen tuhoutumisvauhtiin.