Asiantuntijuusalueet
Terveyden edistäminen
Terveydenhuoltotutkimus
Terveyden ja sairauden sosiologia
Lasten ja nuorten terveys
Henkinen kuormitus (stressi) ja terveys
Biografia
Peruskoulutkseltani olen lääkäri. Toimittuani aluksi perusterveydenhuollossa ja työterveyshuollossa ymmärsin, että potilaat usein tulivat vastaanotolle myös syistä, jotka eivät olleet puhtaasti lääketieteellisiä vaan olivat yhteydessä muuhun ajankohtaiseen elämäntilanteeseen. Halusin parantaa ammatillisia valmiuksiani kohdata tämän tyyppisiä potilaita, mikä herätti kiinnostuksen terveyden edistämiseen sekä siihen suuntautuvaan tutkimukseen. Kansanterveystieteen alaan kuuluva väitöskirjani valmistui vuonna 1993 ja väittelin Turun yliopistolla samaan aikaan kuin toimin päätoimisena tutkijana Åbo Akademissa, jossa ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta väitellä lääketieteen alueelta. Väitöskirja perustui Aaron Antonovskyn vuonna 1979 julkaisemaan sosiologiseen teoriaan salutogeneesistä. Vastoin useita muita viitekehyksiä salutogeneesin teoria suuntautuu enemmän etsimään terveyden kuin sairauden syitä. Edelleen tänään pidän tätä käänteistä lähestymisnäkökulmaa teoreettisesti ja empiirisesti sekä kiinnostavana että myönteisellä tavalla haasteellisena.
Aikaisemmista työantajistani haluan
mainita Folkhälsanin tutkimuskeskuksen Helsingissä, missä työskentelin
osa-aikaisena vanhempana tutkijana ja tutkimuspäällikköna 90 - luvun
lopulta alkaen seuraavat n. 15 vuotta. Sinä aikana tutkimukseni laajenivat käsittämään myös terveydenhuoltotutkimuksen sekä erityisenä aiheena maamme suomen- ja ruotsinkielisen väeston terveyserot sekä tätä ilmötä mahdollisesti selittävät mekanismit. En ole suuntautunut viimeksi mainittuun terveyserojen aiheeseen puhtaasta kiinnostuksesta juuri sitä kohtaan vaan enemmän sen johdosta, että tämän alan tutkimustulokset voivat johtaa uusiin vaikuttaviin terveyden edistämisen menetelmiin yleensä, joita kipeästi tarvittaisiin. Olen edelleen kiinnittynyt Folkhälsanin tutkimuskeskukseen ja teen yhteistyötä siellä työskentelevien vanhempien tutkijoiden kanssa.
Vähitellen tutkimuskiinnostukseni laajeni käsittämään myös lasten ja nuorten terveyttä, jota olen tutkinut yhteistyössä 'Suomalaisen perheen terveyskasvatusvalmiudet - Finnish Family Competence (FFC) Study' tutkimushankkeen vanhempien tutkijoiden ja väitöskirjakoulutettavien kanssa. Olen myös tutkinut työn kuormittavuuden yhteyttä terveyteen, enimmäkseen yhteistyössä Individual Participant Data (IPD) konsortion kanssa sekä käynnissä olevan Health and Social Support (HeSSup) etenevän suomalaisen kohorttitutkimuksen avustavana päätutkijana.
2000 - luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä toimin eri vuosina terveydenhuollon valvontatyössä sekä lääninlääkärinä että osastopäällikköna silloisessa Länsi-Suomen Lääninhallituksessa. Myös sinä aikana jatkoin tutkimustyön tekemistä vapaa-aikanani.
Vuonna 2012 minut nimitettiin kansanterveystieteen professoriksi Nordic School of
Public Health, NHV nimiseen korkeakouluun ja toimin tämän korkeakoulun rehtorina sen kahden viimeisen toimintavuoden aikana ennen sulkemista joulukuussa. NHV perustettiin vuonna 1953 ja sitä ylläpiti Pohjoismaiden ministerineuvosto. Toiminta-aikanaan sen tarjosi ammatillista ja tietellistä jatkokoulutusta enimmäkseen pohjoismaista tuleville terveydenhuollon ja sosiaalitoimen ammattihenkilöille.
Vuonna 2015 minut nimitettiin kokopäiväiseksi kansanterveystieteen professoriksi Högskolan i Skövde - University of Skövde (www.his.se) nimiseen korkeakouluun, joka sijaitsee västra - Götaland läänissä lounais - Ruotsissa. Olen siitä lähtien työskennellyt siellä osa-aikaisesti. Vuodesta 2010 minut nimitettiin Turun yliopiston kansanterveystieteen kliiniseksi opettajaksi but työni alettua NHV:ssa olen työskennellyt ainoastaan osa-aikaisesti Turun yliopistolla. Vuoden 2017 elokuussa minut nimitettiin määräaikaiseksi kansanterveystieteen professoriksi Turun yliopistoon.
Opetus
Alotin työni akateemisena opettajana vuoden 1985 loppupuolella opettamalla enimmäkseen perustutkintoaan suorittavia lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoita Turun yliopiston kansanterveystieteen osastolla. Aluksi opetin enimmäkseen ryhmäopetuskeskusteluissa sosiaalilääketieteeseen liittyviä kliinisiä näkökohtia sekä annoin ryhmäopetusta silloisesta maassamme käynnissä olleesta VALTAVA terveydenhuoltouudistuksesta. Pidin myös luentoja terveyden ja sairauden sosiologiasta sekä ajankohtaisista kansanterveysongelmista sekä niiden määreistä ja jonkin verran myöhemmin myös terveyden edistämisestä, jolloin opetukseen sisältyi myös jonkin verran viimeksi mainitun aihealueen teoreettisia näkökohtia.
Myöhemmin olen pitänyt lääketieteellisen tiedekunnan perustutkinto-opiskelijoille luentoja epidemiologian perusteista sekä opettanut ryhmäopetuksena terveyden edistämistä, sosiaaliturvan perusteita, terveydenhuollon hallintoa ja johtamista sekä siihen liittyvää lainsäädäntöä ja johtamista sekä valinnaisella kurssilla käyttäytymislääketiedettä. Tieteellisessä jatko- sekä täydennyskoulutuksessa oleville opiskelijoille olen pitänyt luentoja epidemiologiasta ja tutkimusasetelmista, kysely- ja haastattelututkimuksen metodologiasta, tieteellisistä julkaisutyypeistä ja tieteellisen kirjallisuuden kriittisestä lukemisestä sekä terveydenhuollon hallinnosta ja johtamisesta. Opetan edelleen lähes kaikkia tässä kappaleessa mainittuja aiheita Turun yliopistossa sekä Skövden korkeakoulussa, Ruotsissa.
Koska kansanterveystiede muodostaa vain pienen osan koko perustutkinnon curriculumista, sen tai lähialueiden kuten terveyden ja sairauden sosiologian opettamisen keskeinen oppimistavoite on herättää ja ylläpitää opiskelijan kiinnostusta aiheeseen. Osana tätä perustutkinto-opiskelijoiden uudistetun terveyden edistämisen ryhmäopetuksen sisältönä opiskelijat toteuttavat pienimuotoisen terveyden edistämisen käytännon hankkeen eikä heille niinkään tarjota laajamittaista uutta teoreettista tietoa. Lisäksi runsaat käytännön esimerkit sekä ongelmalähtöinen oppiminen (PBL) ovat esimerkkejä menetelmistä, joilla opiskelijan motivaatiota voidaan ylläpitää tai jopa vahvistaa.
Olen toiminut ainoana tai kanssakirjoittajana kuudessa oppikirjan luvussa.
Molempiin dosentuureihini liittyvät koeluennot arvioitiin arvosanalla 'erimomainen'. Vuosina 2008-2013 toimin Turun yliopiston kliinisen tutkijakoulun varajohtajana. Tällä hetkellä olen Turun kliinisen tohtoriohjelman johtoryhmän jäsen. Vuodesta 2005 olen toiminut ja toimin edelleen mainitun tohtoriohjelman ja sen edeltäjän koulutustyöryhmän puheenjohtajana. Vuoden 2017 elokuusta olen Sote-tutkimuksen ohjausryhmän puheenjohtaja sekä Sote-täydennyskoulutuksen ohjausryhmän jäsen.
Tutkimus
Tutkimustyöni edustaa kahta pääasiallista aluetta, ensiksi käyttäytymislääketiedettä ja sillä tieteenalalla erityisesti salutogeneesiin sekä myöhemmin myös työn kuormittavuuteen liittyvää terveystutkimusta sekä etnisten vähemmistöjen ja lasten ja nuorten terveyttä selvittelevää tutkimusta. Kuitenkin 1990-luvun lopusta asti olen myös harjoittanut terveydenhuollon johtamiseen, hallintoon ja toimintaan liittyvää tutkimusta. Tutkimustyöni yleisenä tavoitteena voisi mainita uusien ja tehokkaiden terveyden edistämisen menetelmien kehittämisen.
Salutogeneesitutkimuksessa olen tutkinut koherenssin tunnetta (sense of coherence, SOC), kyseisen teorian yhtä keskeistä käsitettä ja tämän terveyskytkentöjä (Antonovsky 1979). Koherenssin tunnetta voisi luonnehtia elämänorientaatioksi, joka voidaan teoreettisella tasolla jakaan kolmeen osa-alueeseen, nimittäin ymmärettävyyteen, hallittavuuteen (tai hallinnoitavuuteen) sekä mielekkyteen (tai merkityksellisyyteen). Salutogeneesin viitekehyksen keskeisin teoreettinen anti liittyy niin yhteiskunnallisten kuin yksilöllisten tekijöiden samanaikaiseen huomioimiseen terveyteen sosiologisin mekanismein vaikuttavina tekijöinä. Toinen Antonovskyn teorian kulmakivi liittyy sen suuntautumiseen erityisesti terveyden eikä niinkään sairauden syihin. Tähänastiset pääasialliset empiiriset tulokset voisi tiivistää toteamalla, että vahvan koherenssin tunteen ja hyvän terveyden välillä näyttää olevan itsenäinen positiivinen yhteys, jota ei voi täysin selittää itsestään selvin mekanismein kuten esimerkiksi terveyskäyttäytymisellä. Koherenssin tunteen jakautuminen väestössä tunnetaan melko hyvin, t.s. yksilöillä, jotka ovat sosioekonomisesti paremassa asemassa on myös keskimäärin vahvempi koherenssin tunne, mutta tämä ei kerro olisiko joillakin erityisillä interventioilla mahdollista vahvistaa koherenssin tunnetta. Tämä kaltainen lähestymisnäkökulma voisi kuitenkin olla käyttökelpoinen monessa nykypäivän kansanterveysongelmassa.
Siksi olin läheisessä yhteistyössä FT Salla-Maarit Volasen kanssa käynnistämässä ‘Terve Oppiva Mieli - TOM tutkimusta ISRCTN 18642659’ Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa sekä silloisella Helsingin yliopiston kansanterveystieteen osastolla. Tutkimushenkilöstö koostuu yhdestä kokopäiväisestä tutkijasta ja vaihtuvasta määrästä osa-aikaisia asiantuntijoita ja tutkimusapulaisia. Tämän satunnaistetun kliinisen kokeellisen tutkimuksen käytännön tavoite on selvittää mindfulness (MF) harjoitusten valmius vahvistaa lasten sisäisiä voimavaroja, jotka tukevat koherenssin tunnetta, oppimista, mielenterveyttä sekä hyvinvointia koulussa ja muualla. Laaja-alaisemmat sekundaariset vastemuuttujat käsittävät mm. oppilaan huomio- ja keskittymiskyvyn, toverisuhteet, terveyskäyttäytymisen, koulun sosiaalisen ilmapiirin, MF taidot sekä opettajien työhyvinvoinnin.
Toinen keskeinen aineisto, jonka parissa tällä hetkellä teen työtä vanhempana tutkijana ja avustavana päätutkijana on suomalainen etenevä ja edelleen käynnissä oleva Terve Suomi - Health and Social Support (HeSSup, alkuperäisen otoksen N= 64 000) postikyselytutkimus, jonka kyselyaineisto on asiaomaisin viranomaisluvin yhdistetty kansallisiin terveys- ja kuolleisuusrekistereihin. Aineistoa (http://www.uta.fi/med/tutkimus/tutkimusryhmat/yleislaaketiede/tutkimus/hessup.html) hyödynnetään nykyään erityisesti työn kuormittavuuden terveysyhteyksiä sekä maamme suomen- ja ruotsinkielisen väestön terveys- ja hyvivointieroja selvittävässä tutkimuksessa.