Tutkin suomalais-japanilaisia suhteita 1940- ja 1950-luvuilla Marta Keravuoren (1888-1976) tekemän työn kautta. Keravuori kiinnostui Japanista ja japanin kielestä 52-vuotiaana. Kiinnostuksen herättäjänä oli nuori Kaname Yoshiro, joka opetti suomen opettajalleen haiku-runon 朝顔に釣瓶取られてもらひ水　(加賀千代, Kaga no Chiyo). Keravuori suomensi sen myöhemmin: "Aamunkukka tuo / kaivon sangon pidättää / vettä muualta." Runon lyhyys ja sen sisältämä maailma lumosivat Keravuoren. 

Keravuoresta ehti tulla aikansa tunnetuimpia Japanin-tuntijoita Suomessa ja rakastettu julkisuuden henkilö Japanissa. Hänen tekemänsä "maakuvatyö" on paljon merkittävämpää kuin mitä on osattu aavistaa. Koetan myös löytää vastauksen, miksi hänet ja hänen työnsä ehdittiin unohtaa.