Asiantuntijuusalueet
Biografia
Suoritin FM-tutkinnon biologian oppiaineessa Helsingin yliopistossa v. 1987, minkä jälkeen toimin jatko-opiskelijana Prof. Kari Alitalon tutkimusryhmässä Haartman-Instituutissa. Väittelin molekyyligenetiikan alalta 1992, minkä jälkeen toimin postdoktoraalitutkijana Prof. Robert Eisenmanin tutkimusryhmässä Fred Hutchinson Cancer Research Centerissä, Seattlessa, Yhdysvalloissa v. 1993-1996. Kotimaahan palattuani perustin oman tutkimusryhmän Turun biotekniikan keskukseen, jossa toimin Suomen Akatemian tutkijana v. 1996-2006. Sain solu- ja molekyylibiologian dosentuurin v. 1997 Turun Yliopiston Biologian laitokselta, jossa olen toiminut opetustehtävissä v. 2006 alkaen. Tällä hetkellä toimin siellä yliopistonlehtorina ja jaan aikani opetuksen, tutkimuksen ja hallinnollisten tehtävien kesken, sillä toimin myös laitoksen infrastruktuurista vastaavana varajohtajana.
Opetus
Solufysiologian ja molekyyligenetiikan yliopistonlehtorina olen opettanut monipuolisesti niin solu- ja eläinfysiologiaa ja ympäristötoksikologiaa kuin molekyyli-, kehitys- ja evoluutiogenetiikkaa sekä bioetiikkaa. Olen ollut aktiivisesti mukana kehittämässä Turun yliopiston ja Åbo Akademin välistä Scientia Aboensis -opetusyhteistyötä, ja osana sitä kurssia malliorganismien käytöstä biologisessa tutkimuksessa. Olen myös vastuussa syventävien opintojen seminaarista, ja ohjaan jatkuvasti perus- ja jatko-opiskelijoiden opinnäytetöitä sekä postdoktoraalitutkijoiden tutkimuksia.
Tutkimus
Tutkimusryhmäni työ jakaantuu pääasiallisesti kolmeen eri projektiin:
1. Tutkimme PIM-kinaasiperheen ja sen substraattien fysiologisia vaikutuksia, erityisesti syöpäsolujen liikkuvuuden ja aineenvaihdunnan säätelyssä. Tutkimuksissa käytämme moderneja solu- ja molekyylibiologian menetelmiä, mukaan lukien CRISPR/Cas9-pohjaisen genomin editoinnin. Tutkimuksiamme tukee yhteistyö kemistien kanssa, jotka ovat tuottaneet tutkimustyökaluiksemme PIM-selektiivisiä inhibiittoreita.
2. Käytämme Caenorhabditis elegans -sukkulamatoja malliorganismeina tutkiaksemme PIM-kinaasien evolutiivisesti säilyneitä funktioita, kuten kemiallisten aineiden aistinnan säätelyä.
3. Käytämme C. elegans -sukkulamatoja myös bioindikaattoreina, joiden avulla voimme havaita terveydelle haitallisia ympäristön kemiallisia tai mikrobiperäisiä toksiineja.