Väitöstutkimukseni käsittelee lasten ja nuorten köyhyyden ja huono-osaisuuden kokemuksia sekä niiden ylisukupolvista periytymistä 1800-luvun Suomessa, erityisesti Turussa eli urbaanissa kontekstissa. Tutkimuksessani selvitän syntyperältään aviottomien lasten elämänkulkuja, ja hyödynnän prosopografian, elämänkulkututkimuksen ja kokemushistorian metodeja. Olen erityisen kiinnostunut siitä, miten lapset ja nuoret kokivat köyhyyden ja huono-osaisuuden sen sijaan, että tutkisin aihetta paljon käytetystä institutionaalis-hallinnollisesta näkökulmasta. Tutkin, millaisia muotoja lasten ja nuorten kohtaamalla köyhyydellä ja huono-osaisuudella oli, ja miten huono-osaisuus kerrostuu ja rakentuu hierarkkisesti osana elämänkulkuja. Lisäksi pohdin, millaisella teoreettisella ja metodologisella viitekehyksellä köyhien ja huono-osaisten ihmisten historiaan liittyviä hiljaisuuksia voi tutkia ja selittää.

Olen erityisen kiinnostunut köyhyyden henkilökohtaisista kokemuksista ja vaikutuksista, köyhäinhoidosta, köyhien lasten koulunkäynnistä ja varhaisesta suomalaisesta kansanopetuksesta, rikollisuudesta sekä syrjäytymisen ja osallisuuden kokemuksista 1800-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa.