
Asiantuntijuusalueet
Biografia
Elokuvatutkimuksen alaan kuuluva väitöskirjani valmistui joulukuussa 2024 mediatutkimuksen oppiaineessa, Turun yliopistossa. Filosofian tohtorin tutkinnon lisäksi minulla on Master of Arts -tutkinto Brunel University Londonista (2010), dokumenttielokuvan maisteriohjelmasta (Documentary Practice). Lopputyöni kuvasin ruotsalaisessa Alsiken nunnaluostarissa, joka suojelee maasta karkotettuja turvapaikanhakijoita (Kingdom of Freedom 2010, FI, UK, SE). Aiemmin olen valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta (2005), pääaineena kansainvälinen politiikka.
Olen työskennellyt myös toimittajana, kustannustoimittajana ja kirjoittamisen ohjaajana.
Opetus
Turun yliopisto:
- kurssi: Taidekritiikin kirjoittaminen, syksy 2024
- kurssi: Näkökulmia elokuvan estetiikkaan, syksy 2019
- SELMAn kirjoituspiiri: Humanistisen kirjoittamisen ulottuvuudet, syksy 2018
- kurssi: Poetics and Politics of Contemporary Nordic Documentary + Documentary Workshop: käytäntölähtöinen työpaja, jossa opiskelijat tekivät omia lyhytelokuvia, syksy 2017
- yksittäisiä luentoja elokuvatutkimuksen eri aiheista (2014-)
Turun Taideakatemia (AMK):
- dokumenttielokuvan historian kurssi, 2012-2013
Tutkimus
Englanninkielisessä, elokuvatutkimuksen alaan liittyvässä artikkeliväitöskirjassani (otsikko: Traces, Gaps and Constellations: Acts of Remembering in Contemporary Nordic Documentary, 2024) tutkin muistamisen tapahtumia ja tekoja pohjoismaisessa nykydokumenttielokuvassa. Muistamisen elokuvallisia keinoja ja niihin liittyviä poliittisia kysymyksiä tarkasteltiin viidessä 2000-luvulla tuotetussa pohjoismaisessa dokumenttielokuvassa. Poikkitieteisessä, pääosin dokumentaarisen elokuvan tutkimuksesta ja kulttuurisen muistin tutkimuksesta ammentavassa työssäni analysoin tapoja, joilla elokuvissa muistetaan pohjoismaista "vaikeaa" menneisyyttä, kuten toista maailmansotaa ja kolonialismia. Muistamisen tapahtumat liittyvät sekä tutkimuselokuvien elokuvalliseen (esteettiseen, aistimelliseen) muotoon, kuten kuvaukseen, leikkaukseen, arkistomateriaalin käyttöön ja dramatisointeihin, että niiden sosio-kulttuurisiin ja poliittisiin ulottuvuuksiin, esimerkiksi todistamisen käytäntöihin ja muistikulttuureissa käytäviin keskusteluihin, joihin elokuvat osallistuvat. Tutkimusmateriaaliin kuuluvissa elokuvissa muistaminen nähtiin performatiivisina tapahtumina, jotka todellisuuden esittämisen lisäksi luovat todellisuutta ja synnyttävät uudenlaisia tapoja kokea ja ajatella menneisyyttä sekä visioida tulevaisuutta tässä hetkessä.