Väitöskirjani käsittelee uustuotantoprosessia esimerkkinä kestävän tuotesuhteen muodostumisesta. Uustuotantoprosessi muodostuu suunnitellun vanhentamisen ja henkiinherättämisen eli revivifikaation välisestä vuorovaikutuksesta ja vuorottelusta tuotteen elinkaaressa. Suunnitellun vanhentamisen tarkoitus on rajoittaa tuotteen käyttöä ja toimivuutta, ja prosessissa sen tehtävänä on poistaa tuote markkinoilta. Henkiinherättäminen puolestaan perustuu nostalgiapohjaiseen menneiden tuotteiden elvyttämiseen ja palauttamiseen markkinoille. 

Tutkin prosessia Kimble-lautapelin esimerkin valossa. Kimblen kautta muodostuvat uustuotantoprosessin keskeisimmät osa-alueet, joita ovat historia, pysyvät ominaisuudet ja muutokset sekä esineen elämäkerrat ja käyttökulttuuri. Tämän lisäksi Kimble peilautuu vasten uustuotantoprosessin alustavaa käsitteistöä muodostaen prosessin rakenteen, vaiheet ja reunaehdot; mitä vähintään tarvitaan prosessin muodostumiseen. Väitän, ettei suunniteltua vanhentamista ole välttämätön osa prosessia.

Väitöskirjassani rakennan uustuotantoprosessin mallin, jota voidaan hyödyntää tutkimuksen ja tuotekehityksen työkaluna. Tutkimustyöni jatkuu tältä osin tuotevertailulla ja mallin kehittämisellä. Olen erityisen kiinnostunut selvittämään, voiko mallilla edistää emotionaalista kestävyyttä kulutuskulttuurissamme, jolloin muodostaisimme kestävämpiä suhteita tuotteisiimme.

Muita mielenkiinnon kohteitani ovat materiaalinen kulttuuri, kulutus, kestävä kehitys, lautapelit ja pelikulttuuri sekä media-arkeologia.