Päätutkimusaiheeni ovat suomen kielen paikkaa ilmaisevat adpositiot ja adverbit, yhteisnimitykseltään grammit. Grammeilla ilmaistaan – suomen runsaan paikallissijajärjestelmän ohella – sijaintisuhteita hyvin monipuolisesti. Hahmotamme tilaa ympärillämme kolmijakoisen akseliston eli edessä–takana-, päällä–alla- ja vasemmalla–oikealla-akselien avulla. Sijaintia suhteessa näihin akseleihin ilmaistaan nimenomaan grammeilla; paikallissijojen keskeisin tehtävä on ilmaista staattista sijaintia, siirtymää kohteeseen tai erilleen kohteesta. On kiinnostavaa, millaisia sijainnin suhteutuskohtia kielen käyttäjät hyödyntävät erityyppisiä sijainteja kuvatessaan, ja millaisia syntaktisia rakenteita kuvauksissa hyödynnetään. Teoreettisesti edustan kognitiivista kielentutkimusta, jonka peruslähtökohta on se, että kieli pohjautuu ihmisen yleisiin kognitiivisiin kykyihin, esimerkiksi kykyyn kiinnittää eriasteista huomioita tilanteiden eri osiin, kykyyn luokitella olioita ja tapahtumia ja kykyyn ymmärtää olioiden välisiä voimadynaamisia suhteita. Tutkimusmenetelmäni on aina aineistopohjainen ja osin aineistovetoinenkin. Olen kiinnostunut myös siitä, miten sijaintisuhteita ilmaisevien keinojen käyttö on kehittynyt, ja käytän tämän vuoksi saatavilla olevia aineistoja melko laajasti, 1500-luvun vanhasta kirjasuomesta nykyaineistoihin. Erityisen kiinnostava on 1800-luku, jolloin suomea kehitettiin kiivaasti ja tietoisesti kaikilla elämän osa-alueilla käyttökelpoiseksi sivistyskieleksi.