Asiantuntijuusalueet
Biografia
Olen valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopistosta v. 1982 kasvifysiologia pääaineena ja biokemia sekä genetiikka sivuaineina. Tohtoriksi valmistuin 1989 Turun yliopistosta ja osan väitöskirjani tutkimuksesta tein Englannissa Rothamsted Experimental Station -tutkimuslaitoksessa (1985-1986). 1996-1997 toimin vierailevana tutkijana Tukholman yliopistossa ja 2013 vierailevana professorina Göteborgin yliopistossa. Olen toiminut Turun yliopiston kasvifysiologian professorin sijaisena 1998-2006, kasvifysiologian ja molekyylibiologian professorina 2006-2011 sekä molekulaarisen kasvibiologian professorina vuodesta 2011 lähtien. Vuosina 2001- 2006 olin Suomen Akatemian bio- ja ympäristötieteen toimikunnan jäsen, biologian laitoksen varajohtaja 2007-2009 ja biokemian laitoksen varajohtaja vuodesta 2012 lähtien. Olen myös Turun yliopiston Molekulaarisen biotieteiden tohtoriohjelman DPMLS johtaja vuodesta 2015 sekä Suomen Akatemian Primaarituottajien molekyylibiologia -huippuyksikön jäsen 2014-2019.
Opetus
Olen toiminut erilaisissa kasvibiologian opetustehtävissä vuodesta 1982 lähtien pitäen perus-, aine- ja syventävien opintojen tasoisia luentoja ja ohjaamalla laboratorioharjoitustöitä kasvifysiologian, kasvigenetiikan, biotekniikan, kasvien kehitysbiologian, biokemian ja molekyylibiologian aloilla. Vuodesta 1999 olen vastannut kasvifysiologian (vuodesta 2010 molekulaarisen kasvibiologian) oppiaineen opetuksen kehittämisestä ja vuodesta 2013 oppiaineen jatkokoulutuksesta. Olen osallistunut sekä biologian että biokemian tutkinto-ohjelmien kehittämiseen sekä tiedekunta-tasolla tapahtuvaan opetuksen kehittämiseen vuodesta 1999 lähtien.
Tutkimus
Kasvien viherhiukkaset, joissa fotosynteesi tapahtuu, ovat luonnonvaraisia bioreaktoreita, jotka valoenergian turvin valmistavat hiilidioksidista ja vedestä sokereita ja muita elintärkeitä biomolekyylejä. Viherhiukkasen toimintoja valvoo monimutkainen säätelyverkosto, joka takaa fotosynteettisten reaktioiden häiriöttömän toiminnan. Tutkimuksessani selvitetään viherhiukkasissa toimivia redoks-ja muita säätely-yhdisteitä, jotka kontrolloivat kasvin kykyä sopeutua esim. kasvuympäristön valomäärän vaihteluun ja varmistavat fotosynteesikoneiston toimintakyvyn jatkuvasti muuttuvissa luonnonolosuhteissa. Kokonaisvaltainen säätelyverkostojen toiminnan tunteminen on edellytys kestävämpien ja tuottavampien kasvien ja mikrobien jalostukselle, esim. ravinnon tai biopolttoaineiden tuotannon tarpeisiin.