Ota yhteyttä
Asiantuntijuusalueet
Biografia
Eeva-Liisa Eskelisellä on pitkä kokemus autofagiatutkimuksessa, erityisesti autofagosomien biogeneesin ja kalvodynamiikan tutkimuksessa elektronimikroskopian avulla. Hän valmistui filosofian tohtoriksi Jyväskylän yliopistossa ja toimi sen jälkeen tutkijatohtorina ensin Göttingenin yliopistossa Saksassa ja sen jälkeen Helsingin yliopistossa. 1999-2002 hän toimi tutkijana Dundeen yliopistossa Skotlannissa ja 2002-2005 ryhmänjohtajana Kielin yliopistossa Saksassa. 2005-2017 hän toimi yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa biotieteiden laitoksella. Marraskuussa 2017 hän aloitti lääketieteellisen solubiologian professorina biolääketieteen laitoksella Turun yliopistossa.
Opetus
Opetan solubiologiaa biolääketieteen laitoksen tarjoamilla kursseilla sekä elektronimikroskopiaa Biomedical Imaging -maisteriohjelman kurssilla.
Tutkimus
Autofagia on lysosomaalinen hajotusreitti, joka kierrättää sytoplasmista materiaalia ja organelleja. Sen tehtävä on ylläpitää solujen energiatasapainoa ravintoaineiden puutteen ja stressin aikana. Lisäksi autofagia hajottaa ja kierrättää vahingoittuneita soluorganelleja sekä paakkuuntuneita proteiineja, suojelee soluja metaboliselta stressiltä ja DNA vaurioilta, ja jopa pidentää solujen ja organismien elinikää. Puutteellisesti toimiva autofagia on yhdistetty moniin sairauksiin kuten syöpä, myopatiat, metaboliset sairaudet ja hermoston rappeumataudit.
Autofagosomit ovat kalvon ympäröimiä rakkuloita, jotka eristävät hajotettavan materiaalin muusta solulimasta ja toimittavat sen sitten lysosomeihin hajotettavaksi. Ne muodostuvat solulimakalvoston yhteydessä. Ensin ilmaantuu litteä kalvopussi, fagofori, joka sitten laajenee ja muodostaa autofagosomin. Autofagosomi yhtyy endosomien ja lysosomien kanssa, ja näin sen sisään jäänyt materiaali päätyy lysosomaaliseen hajotukseen. Fagoforien ja autofagosomien kalvojen alkuperää on yritetty selvittä jo vuosikymmenien ajan. Me etsimme vastausta tähän kysymykseen käyttämällä kolmiulotteista elektronimikroskopiaa, elävien solujen kuvantamista ja korrelatiivista valo-elektronimikroskopiaa. Lisäksi selvitämme autofagiareitin loppuvaiheessa toimivan GTPaasin, RAB24:n, molekyylitason mekanismeja.