Ota yhteyttä
Linkit
Asiantuntijuusalueet
Biografia
Väittelin tohtoriksi joulukuussa 2023 kulttuurihistorian oppiaineesta, Turun yliopistossa. Tällä hetkellä työskentelen tutkijatohtorina hankkeessa "Pyhiinvaellus liikkeessä: Pyhiin vaeltamisen motiivit ja merkitykset Turussa keskiajalla ja nykyään" (hankkeen johtaja, Minna Opas, uskontotiede, 2024).
Olin tällä mukana Suomen Akatemian rahoittamassa projektissa "Kuinka selviytyä lännen suuresta skismasta? Paavillinen kuuria ja uskonnolliset sääntökunnat Roomassa (1378-1417)" (hankkeen johtaja, Kirsi Salonen, yleinen historia, 2019–2023.)
Olin myös mukana Marjo Kaartisen johtamassa digitaalisten ihmistieteiden konsortiossa "Profiling Premodern Authors" (Suomen Akatemian rahoittama, vuodet 2016–2019).
Opetus
Olen osallistunut kulttuurihistorian oppiaineen opetukseen yksittäisillä luennoilla antiikista, antiikin perinnöstä keskiajan Roomassa ja bysanttilaisista lähteistä. Olen myös esitellyt omaa tutkimusaihettani ja -menetelmiäni osana oppiaineen opetusta. Sen lisäksi olen ohjannut maisterivaiheen opiskelijoita, jotka ovat kiinnostuneet vanhoista ajoista, teemaseminaarissa vuosina 2016–2017, sekä syksystä 2023 alkaen. Pidin ensimmäisen oman kurssini Bysantin kulttuurihistoriasta keväällä 2023. Syksyllä 2023 toimin vastuuopettajana kurssilla "Vanhojen aikojen menetelmäkurssi", jossa oli mukana joukko vanhojen aikojen tutkijoita esittelemässä erilaisia aineistoja ja menetelmiä vanhojen aikojen tutkimuksessa.
Tutkimus
Olen aloittanut vuoden 2024 alussa tutkijatohtorina hankkeessa "Pyhiinvaellus liikkeessä: Pyhiin vaeltamisen motiivit ja merkitykset Turussa keskiajalla ja nykyään", jota johtaa uskontontieteen lehtori Minna Opas (TY). Hankkeessa olen vastuussa Turun keskiaikaisen pyhiinvaelluksen tutkimisesta.
Väitöskirjassani tutkin Ferrara-Firenzen konsiilia (1438–1439), jossa neuvoteltiin idän ja lännen kirkkojen yhdistämisestä. Kirkot yhdistettiin konsiilin päätteeksi, mutta unioni jäi lyhytaikaiseksi. Konsiilissa tutkin erityisesti keskusteluja käsikirjoituksista, niiden eroista ja auktoriteetista. Raamatun, kirkkoisien ja ekumeenisten konsiilien tekstit, jotka olivat säilyneet käsikirjoituksissa, olivat keskeisiä lähteitä konsiilin teologeille ja muille oppineille, joiden avulla he argumentoivat teologisten oppien ja kirkollisten käytäntöjen puolesta. Ongelmana oli kuitenkin käsikirjoitusten erilaiset versiot samanlaisista teksteistä. Kreikan -ja latinankielisiä käsikirjoituksia oli säilynyt niin idästä kuin lännestä ja osasta löytyi käännöksiä toiselle kielelle. Käännöksiä tehtiin myös konsiilin tarpeisiin. Tutkimuksessani pohdin konsiilin ja sen teologisten keskustelujen roolia humanistisen tekstikritiikin kehityksessä. Vaikka 1400-luvun humanistit olivat perinteisesti kiinnostuneita juuri antiikin klassisista teksteistä, kirkollisilla teksteillä oli huomattava merkitys humanistien ajattelussa ja tarpeessa kehittää tekstikritiikkiä ja tekstien kääntämistä.
SCISMA-projektissa tutkin Grottaferratan luostaria, joka noudatti bysanttilaista liturgiaa ja riittiä, mutta oli katolisen kirkon alainen. Keskityn sen tapoihin selviytyä skismasta ja siihen miten se joutui uudelleen miettimään omaa identiteetttiään ja lojaaliuttaan paaville/paaveille.
Konsortiossa "Profiling Premodern Authors", joka selvitti tietokoneavusteisin menetelmin antiikin, keskiajan ja uuden ajan alun anonyymien tekstien tekijöitä, olin vastuussa keskiaikaisten ja uuden ajan alun latinankielisten tekstien esikäsittelystä. Tutkin myös yhtä uuden ajan alun tekstiä, jonka tekijyys on ollut kiistanalainen julkaisustaan lähtien. Artikkeli tästä on tulossa.