Väitös (valtio-oppi): VTM Johanna Ketola
Aika
29.11.2024 klo 13.00 - 17.00
VTM Johanna Ketola esittää väitöskirjansa ”Demokraattinen hallinta kriisien aikakaudella: Monitasoinen näkökulma toimijuuteen ja toimintaan COVID-19-pandemiassa” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 29.11.2024 klo 13.00 (Turun yliopisto, Educarium, Edu2-luentosali, Assistentinkatu 5, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Johanna Vuorelma (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Henri Vogt (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on valtio-oppi.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9946-0 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöstutkimuksen kohteena on monitasoinen demokraattinen hallinta koronakriisin aikana. Tutkimus keskittyy koronakriisiin alkuvaiheeseen ja vuosiin 2020–2021. Tutkimuksen taustalla on kiinnostus ymmärtää nykyistä kriisien hallinnan dynamiikkaa uudenlaisella, hätätilojen leimaamalla aikakaudella.
Tutkimuksessa kysyttiin, kuka globaalin mittakaavan koronakriisissä toimi ja mille yleisölle? Kuinka rajat ylittävää koronakriisiä pyrittiin ratkaisemaan? Lisäksi työssä pohditaan yleisemmin missä ja miksi kriisejä rakentuu? Vastauksia näihin jäsennetään neljän hallinnan tason kautta, joita ovat kansainvälisen järjestelmän taso, EU-taso, pohjoismainen taso ja Suomi.
Tutkimuksessa havaittiin, että kriisi korosti kansallisvaltioiden territoriaalista suvereniteettia. Kansainväliset säännöt, sopimukset ja instituutiot ohjasivat maiden käyttäytymistä ja korostivat osaltaan kansallisvaltiokeskeistä toimijuutta. Päätöksentekijät eivät kuitenkaan toimineet yksin eikä yhteistyötä hylätty. Sen sijaan koronakriisin toimintakenttä oli laaja ja toimijuus oli jaettu.
Tutkimuksessa vahvistui käsitys, että eliiteillä on paitsi keskeinen rooli kriisien rakentumisessa, myös vastuu eritasoisen demokraattisen hallinnan legitimiteetistä.
Pohjoismaisessa tarkastelussa huomattiin, että kriisinhallinta ei vääjäämättä tarkoita autoritaaristen tendenssien vahvistumista. EU sen sijaan osoitti teknokraattisen kyvykkyytensä, kun nyky-Unionin toiminnan normatiivinen peruskehikko ei horjunut vaan vahvistui pandemiassa merkittävällä hetkellä ennen turvallisuuspoliittista kriisiä.
Demokraattisen kriisinhallinnan ongelmaksi muodostui tiedollinen epävarmuus ja ennaltaehkäisevän poliittisen toiminnan puute eri tasoilla. Vapaa tiedonvälitys paikkasi koronakriisissä demokraattisen yhteiskunnallisen punninnan ja kollektiivisen toiminnan aukkoa, joka syntyi aikapaineessa ja toimintavaihtoehtoihin liittyvässä epävarmuudessa.
Terveyskriisi muutti muotoaan ja sai uusia merkityksiä helmikuusta 2022 lähtien, kun Venäjän Ukrainaan kohdistama täysmittainen hyökkäyssota alkoi. Vaikutukset näkyivät erityisesti Pohjoismaissa: kun koronakriisi erotti niitä, sota yhdisti ja antoi Pohjoismaille kannustimet tiivistää yhteistyötä.
Vastaväittäjänä toimii dosentti Johanna Vuorelma (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Henri Vogt (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on valtio-oppi.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9946-0 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöstutkimuksen kohteena on monitasoinen demokraattinen hallinta koronakriisin aikana. Tutkimus keskittyy koronakriisiin alkuvaiheeseen ja vuosiin 2020–2021. Tutkimuksen taustalla on kiinnostus ymmärtää nykyistä kriisien hallinnan dynamiikkaa uudenlaisella, hätätilojen leimaamalla aikakaudella.
Tutkimuksessa kysyttiin, kuka globaalin mittakaavan koronakriisissä toimi ja mille yleisölle? Kuinka rajat ylittävää koronakriisiä pyrittiin ratkaisemaan? Lisäksi työssä pohditaan yleisemmin missä ja miksi kriisejä rakentuu? Vastauksia näihin jäsennetään neljän hallinnan tason kautta, joita ovat kansainvälisen järjestelmän taso, EU-taso, pohjoismainen taso ja Suomi.
Tutkimuksessa havaittiin, että kriisi korosti kansallisvaltioiden territoriaalista suvereniteettia. Kansainväliset säännöt, sopimukset ja instituutiot ohjasivat maiden käyttäytymistä ja korostivat osaltaan kansallisvaltiokeskeistä toimijuutta. Päätöksentekijät eivät kuitenkaan toimineet yksin eikä yhteistyötä hylätty. Sen sijaan koronakriisin toimintakenttä oli laaja ja toimijuus oli jaettu.
Tutkimuksessa vahvistui käsitys, että eliiteillä on paitsi keskeinen rooli kriisien rakentumisessa, myös vastuu eritasoisen demokraattisen hallinnan legitimiteetistä.
Pohjoismaisessa tarkastelussa huomattiin, että kriisinhallinta ei vääjäämättä tarkoita autoritaaristen tendenssien vahvistumista. EU sen sijaan osoitti teknokraattisen kyvykkyytensä, kun nyky-Unionin toiminnan normatiivinen peruskehikko ei horjunut vaan vahvistui pandemiassa merkittävällä hetkellä ennen turvallisuuspoliittista kriisiä.
Demokraattisen kriisinhallinnan ongelmaksi muodostui tiedollinen epävarmuus ja ennaltaehkäisevän poliittisen toiminnan puute eri tasoilla. Vapaa tiedonvälitys paikkasi koronakriisissä demokraattisen yhteiskunnallisen punninnan ja kollektiivisen toiminnan aukkoa, joka syntyi aikapaineessa ja toimintavaihtoehtoihin liittyvässä epävarmuudessa.
Terveyskriisi muutti muotoaan ja sai uusia merkityksiä helmikuusta 2022 lähtien, kun Venäjän Ukrainaan kohdistama täysmittainen hyökkäyssota alkoi. Vaikutukset näkyivät erityisesti Pohjoismaissa: kun koronakriisi erotti niitä, sota yhdisti ja antoi Pohjoismaille kannustimet tiivistää yhteistyötä.
Viestintä