Väitös (taidehistoria): FM Minna Tuulas-Inkinen
Aika
10.2.2023 klo 12.00 - 16.00
FM Minna Tuulas-Inkinen esittää väitöskirjansa ”Tyylin luojat, tunnelman tuojat. Taiteilijatapetit Suomessa 1950-luvulla” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 10.2.2023 klo 12 (Turun yliopisto, päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Susanna Aaltonen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Tutta Palin (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on taidehistoria.
Väitöskirja on julkaistu Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja -sarjassa numerolla 126: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-6655-31-4 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Taiteilijoiden suunnittelemat tapettimallit ovat olleet tutkimaton osa suomalaista muotoilua. Suomen tunnetuimpiin kuuluvat taiteilijat, muotoilijat ja arkkitehdit – esimerkiksi Elissa Aalto, Rut Bryk, Li Englund, Kaj Franck, Lisa Johansson-Pape, Birger Kaipiainen, Kimmo Kaivanto, Ilmari Tapiovaara ja Tapio Wirkkala – suunnittelivat 1950-luvulla tapettitehtaille malleja, joita kutsuttiin jo omana aikanaan taiteilijatapeteiksi. Kyseessä oli kuitenkin paljon laajempi asia: mallien luomiseen osallistui runsaasti eri alojen suunnittelijoita, jotka tulivat tapettisuunnittelun pariin useimmiten tehtaiden järjestämien mallipiirustuskilpailujen kautta. 1950-luku merkitsikin suomalaiselle tapettialalle uudenlaista näkyvyyttä ja nousukautta.
Tutkimuksessa kartoitetaan, minkälainen ilmiö taiteilijatapetit olivat. Vastausta etsitään tarkastelemalla suunnittelijoita ja heidän rooliaan tuotannossa, kansalaisille suunnattua tapettivalistusta, taiteilijatapettien markkinointia ja niiden asiakaskuntaa. Samalla piirtyy esiin kuva tapetista jälleenrakennuskauden kotien ja julkisten tilojen keskeisenä, kauneutta ja kodikkuutta tuoneena sisustustuotteena. Päähuomio on kuitenkin taiteilijatapettien visuaalisuudessa: niiden omaa aikaansa herkästi heijastelleissa aiheissa ja kuvioissa, niiden moderniudessa ja yhteydessä ajan kuvataiteeseen. Suomalaisen muotoilun ”kultakausi” 1950-luvulla muodostaa ilmiölle kehyksen.
Tutkimus on vahvasti aineistolähtöinen, ja se pohjautuu osittain aiemmin tutkimattomiin materiaaleihin eri arkistoista, museoista ja tapettitehtaista Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Kirja nostaa taiteilijatapetit esiin kansainvälisenä ilmiönä, johon Suomi osallistui osana pohjoismaista designkenttää. Se tuo lisätietoa tapetteja suunnitelleiden henkilöiden tuotannosta, lähes unohdetusta taideteollisesta suunnittelualasta ja suomalaisten tapettitehtaiden historiasta.
Vastaväittäjänä toimii dosentti Susanna Aaltonen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Tutta Palin (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on taidehistoria.
Väitöskirja on julkaistu Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja -sarjassa numerolla 126: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-6655-31-4 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Taiteilijoiden suunnittelemat tapettimallit ovat olleet tutkimaton osa suomalaista muotoilua. Suomen tunnetuimpiin kuuluvat taiteilijat, muotoilijat ja arkkitehdit – esimerkiksi Elissa Aalto, Rut Bryk, Li Englund, Kaj Franck, Lisa Johansson-Pape, Birger Kaipiainen, Kimmo Kaivanto, Ilmari Tapiovaara ja Tapio Wirkkala – suunnittelivat 1950-luvulla tapettitehtaille malleja, joita kutsuttiin jo omana aikanaan taiteilijatapeteiksi. Kyseessä oli kuitenkin paljon laajempi asia: mallien luomiseen osallistui runsaasti eri alojen suunnittelijoita, jotka tulivat tapettisuunnittelun pariin useimmiten tehtaiden järjestämien mallipiirustuskilpailujen kautta. 1950-luku merkitsikin suomalaiselle tapettialalle uudenlaista näkyvyyttä ja nousukautta.
Tutkimuksessa kartoitetaan, minkälainen ilmiö taiteilijatapetit olivat. Vastausta etsitään tarkastelemalla suunnittelijoita ja heidän rooliaan tuotannossa, kansalaisille suunnattua tapettivalistusta, taiteilijatapettien markkinointia ja niiden asiakaskuntaa. Samalla piirtyy esiin kuva tapetista jälleenrakennuskauden kotien ja julkisten tilojen keskeisenä, kauneutta ja kodikkuutta tuoneena sisustustuotteena. Päähuomio on kuitenkin taiteilijatapettien visuaalisuudessa: niiden omaa aikaansa herkästi heijastelleissa aiheissa ja kuvioissa, niiden moderniudessa ja yhteydessä ajan kuvataiteeseen. Suomalaisen muotoilun ”kultakausi” 1950-luvulla muodostaa ilmiölle kehyksen.
Tutkimus on vahvasti aineistolähtöinen, ja se pohjautuu osittain aiemmin tutkimattomiin materiaaleihin eri arkistoista, museoista ja tapettitehtaista Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Kirja nostaa taiteilijatapetit esiin kansainvälisenä ilmiönä, johon Suomi osallistui osana pohjoismaista designkenttää. Se tuo lisätietoa tapetteja suunnitelleiden henkilöiden tuotannosta, lähes unohdetusta taideteollisesta suunnittelualasta ja suomalaisten tapettitehtaiden historiasta.
Viestintä