Väitös (taidehistoria): FL Timo Huusko
Aika
5.4.2025 klo 12.00 - 16.00
FL Timo Huusko esittää väitöskirjansa ”Alkuperäisyyden kaipuu ja alkukantaisuuden pelko. Kansa, luonto ja rodullistaminen Suomen modernissa taiteessa vuosina 1915–1930” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 5.4.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Arcanum, Aava-sali, Arcanuminkuja 1, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/162cfd43-e9b4-4273-98cb-384054ecff7d/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Ville Lukkarinen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Tutta Palin (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on taidehistoria.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0077-0 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Tutkin väitöskirjassani Suomen modernin taiteen kansankuvaa ja sitä, kuinka taide liittyi käsityksiin suomalaisuuden olemuksesta vuosina 1915–1930. Keskiössä on taidemaalari Tyko Sallisen (1879–1955) taiteen tarkastelu, koska hänen teoksensa kytkeytyvät sellaisen kansankuvan romahtamiseen, jossa vaalittiin käsitystä turmeltumattomasta ja hyvästä, luontoon kiinteässä yhteydessä olevasta suomenkielisestä kansanihmisestä.
Sallisen kuvaamassa kansassa korostuvat primitivistiset piirteet. Ne koettiin tunnetasolla liian alkukantaisina ja ”bolševistisina”, koska ne yhdistettiin sisällissodan punaisten toiminnassa koettuun hallitsemattomaan ja tuomittavaan joukkohurmokseen. Se oli vastakkaista uushumanistiselle, tunteiden hallintaa ja henkistä kehitystä korostaneelle sivistysideologialle, jolla oli merkittävä vaikutus vielä maailmansotien välisenä aikana ja jota myös tutkimani taidemaalari Alvar Cawénin (1886–1935) taiteen kansankuva edusti. Sallisen kansainvälisiä vaikutusyhteyksiä sisältänyt taide tulkittiin tosin myös myönteisessä valossa etnonationalistisesti siten, että maalausten koettiin kuvastavan alkuvoimaisella ja vaistomaisella tavalla suomalaisten juurevaa ja ylisukupolvista kansanluonnetta.
Tutkimukseni tuo uutta tietoa siitä, miten Sallisen maalauksiin liittyvät tunnekokemukset määrittivät sisällissodan jälkeisessä kontekstissa keskustelua Suomen asemasta idän ja lännen välissä, ”itäisen” primitiivisyyden ja ”läntisen” sivilisoituneen elämän risteyskohdassa. Skandinaviassa Sallisen kansankuva toiseutti ja rodullisti jopa koko suomalaisuuden primitiiviseksi. Suomalaiskriitikot puolestaan leimasivat Viron taiteen vuonna 1929 etnonationalistisen heimoaatteen innoittamana liikaakin suomalaisen taiteen kaltaiseksi. Tutkimukseni antaa lisävalaistusta siihen, mitä tunnevaikutuksia maalausten väririnnastukset ja elekieli voivat aiheuttaa ja miten niitä analysoimalla rakentuu yhteys eri aatteellisiin pohjavirtoihin.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/162cfd43-e9b4-4273-98cb-384054ecff7d/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Ville Lukkarinen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Tutta Palin (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on taidehistoria.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0077-0 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Tutkin väitöskirjassani Suomen modernin taiteen kansankuvaa ja sitä, kuinka taide liittyi käsityksiin suomalaisuuden olemuksesta vuosina 1915–1930. Keskiössä on taidemaalari Tyko Sallisen (1879–1955) taiteen tarkastelu, koska hänen teoksensa kytkeytyvät sellaisen kansankuvan romahtamiseen, jossa vaalittiin käsitystä turmeltumattomasta ja hyvästä, luontoon kiinteässä yhteydessä olevasta suomenkielisestä kansanihmisestä.
Sallisen kuvaamassa kansassa korostuvat primitivistiset piirteet. Ne koettiin tunnetasolla liian alkukantaisina ja ”bolševistisina”, koska ne yhdistettiin sisällissodan punaisten toiminnassa koettuun hallitsemattomaan ja tuomittavaan joukkohurmokseen. Se oli vastakkaista uushumanistiselle, tunteiden hallintaa ja henkistä kehitystä korostaneelle sivistysideologialle, jolla oli merkittävä vaikutus vielä maailmansotien välisenä aikana ja jota myös tutkimani taidemaalari Alvar Cawénin (1886–1935) taiteen kansankuva edusti. Sallisen kansainvälisiä vaikutusyhteyksiä sisältänyt taide tulkittiin tosin myös myönteisessä valossa etnonationalistisesti siten, että maalausten koettiin kuvastavan alkuvoimaisella ja vaistomaisella tavalla suomalaisten juurevaa ja ylisukupolvista kansanluonnetta.
Tutkimukseni tuo uutta tietoa siitä, miten Sallisen maalauksiin liittyvät tunnekokemukset määrittivät sisällissodan jälkeisessä kontekstissa keskustelua Suomen asemasta idän ja lännen välissä, ”itäisen” primitiivisyyden ja ”läntisen” sivilisoituneen elämän risteyskohdassa. Skandinaviassa Sallisen kansankuva toiseutti ja rodullisti jopa koko suomalaisuuden primitiiviseksi. Suomalaiskriitikot puolestaan leimasivat Viron taiteen vuonna 1929 etnonationalistisen heimoaatteen innoittamana liikaakin suomalaisen taiteen kaltaiseksi. Tutkimukseni antaa lisävalaistusta siihen, mitä tunnevaikutuksia maalausten väririnnastukset ja elekieli voivat aiheuttaa ja miten niitä analysoimalla rakentuu yhteys eri aatteellisiin pohjavirtoihin.
Viestintä