Väitös (Suomen historia): FM Petra Hakala
Aika
16.12.2023 klo 12.00 - 16.00
FM Petra Hakala esittää väitöskirjansa ”Att minnas eller glömma. Tillkomsten av Svenska litteratursällskapets arkiv och dess roll i skapandet av identitet 1885-1920” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 16.12.2023 klo 12.00 (Turun yliopisto, Arcanum, Aava-auditorio, Arcanuminkuja 1, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Johanna Ilmakunnas (Åbo Akademi) ja kustoksena professori Kirsi Vainio-Korhonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on ruotsinkielinen. Väitöksen alana on Suomen historia.
Väitöskirja on luettavissa täällä: https://edition.fi/societasscientiarum/catalog/book/755
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöskirja problematisoi Svenska litteratursällskapet i Finland -seuran (Ruotsalaisen kirjallisuuden seura, perustettu 1885) arkiston ja arkistokokoelmien synnyn vuosina 1885–1920. Tutkimuksessa käsitellään ideologisia lähtökohtia ja arvoja, jotka vaikuttivat päätöksiin jälkimaailmaa varten säilytettävistä aineistoista ja arkistoa identiteetin luomisen voimavarana. Arvioinnin kohteina ovat myös arkistotoimijoiden vallankäyttö ja sosiaalisten verkostojen merkitys arkiston syntyprosessissa.
Tutkimus osoittaa kuinka yksityisen, tieteellisen seuran arkisto konstruoitiin yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kontekstissaan osana kansakunnan rakentamista 1800-luvun lopun Suomessa, missä ruotsalaisen sivistyksen säilyttäminen ja pohjoismaisten historiallisten yhteyksien sekä länsimaisen kulttuuri- ja oikeusperinnön korostaminen koettiin keskeiseksi ruotsinkielisen väestön kannalta. Arkistoaineistoa voitiin paitsi historiantutkimuksessa käyttää Suomen ruotsinkielistä kulttuuri-identiteettiä luotaessa, vahvistaen ruotsinkielisen väestön kuviteltua yhteisöä ja historiatietoisuutta. Arkistoaineiston kautta dokumentoitiin, säilytettiin ja puolustettiin ruotsalaista kulttuuriperinnön jatkumoa Suomessa kielipoliittisesti haasteellisessa tilanteessa.
Aineistojen keruun suuntaviivat laati Svenska litteratursällskapet -seuran hallitus, jonka jäsenet valinnoillaan käyttivät valtaa ja vaikuttivat aikansa historiakuvaan sekä säilytettäväksi valitun aineiston kautta jälkimaailman tutkijoiden historiantulkintoihin. Väitöskirja korostaa valtionarkistonhoitaja Reinhold Hausenin keskeistä roolia yksityisen arkistokentän vallankäyttäjänä, jota aikaisempi tutkimus ei ole suuremmin huomioinut.
Arkistonhoitajien roolin muuttuminen passiivisista säilyttäjistä aktiivisiin toimijoihin yhteiskunnan muistia luotaessa liittyy alati oleelliseen kysymykseen: kenellä on valta valita mitä aineellisesta ja aineettomasta kulttuuriperinnöstämme säilytetään tuleville sukupolville?
Väitöskirja julkaistaan Suomen Tiedeseuran sarjassa Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk (nro 223), ja se on myynnissä Tiedekirjassa Helsingissä.
Vastaväittäjänä toimii professori Johanna Ilmakunnas (Åbo Akademi) ja kustoksena professori Kirsi Vainio-Korhonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on ruotsinkielinen. Väitöksen alana on Suomen historia.
Väitöskirja on luettavissa täällä: https://edition.fi/societasscientiarum/catalog/book/755
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöskirja problematisoi Svenska litteratursällskapet i Finland -seuran (Ruotsalaisen kirjallisuuden seura, perustettu 1885) arkiston ja arkistokokoelmien synnyn vuosina 1885–1920. Tutkimuksessa käsitellään ideologisia lähtökohtia ja arvoja, jotka vaikuttivat päätöksiin jälkimaailmaa varten säilytettävistä aineistoista ja arkistoa identiteetin luomisen voimavarana. Arvioinnin kohteina ovat myös arkistotoimijoiden vallankäyttö ja sosiaalisten verkostojen merkitys arkiston syntyprosessissa.
Tutkimus osoittaa kuinka yksityisen, tieteellisen seuran arkisto konstruoitiin yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kontekstissaan osana kansakunnan rakentamista 1800-luvun lopun Suomessa, missä ruotsalaisen sivistyksen säilyttäminen ja pohjoismaisten historiallisten yhteyksien sekä länsimaisen kulttuuri- ja oikeusperinnön korostaminen koettiin keskeiseksi ruotsinkielisen väestön kannalta. Arkistoaineistoa voitiin paitsi historiantutkimuksessa käyttää Suomen ruotsinkielistä kulttuuri-identiteettiä luotaessa, vahvistaen ruotsinkielisen väestön kuviteltua yhteisöä ja historiatietoisuutta. Arkistoaineiston kautta dokumentoitiin, säilytettiin ja puolustettiin ruotsalaista kulttuuriperinnön jatkumoa Suomessa kielipoliittisesti haasteellisessa tilanteessa.
Aineistojen keruun suuntaviivat laati Svenska litteratursällskapet -seuran hallitus, jonka jäsenet valinnoillaan käyttivät valtaa ja vaikuttivat aikansa historiakuvaan sekä säilytettäväksi valitun aineiston kautta jälkimaailman tutkijoiden historiantulkintoihin. Väitöskirja korostaa valtionarkistonhoitaja Reinhold Hausenin keskeistä roolia yksityisen arkistokentän vallankäyttäjänä, jota aikaisempi tutkimus ei ole suuremmin huomioinut.
Arkistonhoitajien roolin muuttuminen passiivisista säilyttäjistä aktiivisiin toimijoihin yhteiskunnan muistia luotaessa liittyy alati oleelliseen kysymykseen: kenellä on valta valita mitä aineellisesta ja aineettomasta kulttuuriperinnöstämme säilytetään tuleville sukupolville?
Väitöskirja julkaistaan Suomen Tiedeseuran sarjassa Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk (nro 223), ja se on myynnissä Tiedekirjassa Helsingissä.
Viestintä