Väitös (Suomen historia): FM Pete Pesonen
Aika
14.12.2024 klo 12.00 - 16.00
FM Pete Pesonen esittää väitöskirjansa ”Tehdastyöläisten firabelitöiden muistitietohistoria” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 14.12.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub1 -luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Sakari Saaritsa (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Kirsi Vainio-Korhonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on Suomen historia.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöskirjatutkimus kertoo tehdastyöntekijöiden muistitietohistoriaa firabelitöistä ja niihin liittyvästä tehdastyökulttuurista
Firabelitöillä tarkoitetaan työntekijöiden omaan käyttöön tai hyödykseen, työpaikalla tehtyjä esineitä, joita on valmistettu työnantajan välineillä ja materiaaleilla, usein työajan puitteissa. Tehdastyön sääntöjen harmaalle vyöhykkeelle asemoituvat firabelityöt avaavat uusia näkökulmia teollisuuden työpaikkakulttuuriin, työpaikkojen valtasuhteisiin ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksiin.
Tutkimus perustuu laajaan muistitietoaineistoon, joka koostuu kymmenistä haastatteluista. Muistitiedon keruuprosessi oli merkittävä osa tutkimusta, ja se tuotti myös uusia näkökulmia muistitietotutkimuksen menetelmiin. Haastattelut mahdollistivat tehdastyön arjen tutkimisen työntekijöiden näkökulmasta. Aineisto paljastaa mielenkiintoisia kurkistusaukkoja teollisen työn lattiatason työpaikkakulttuuriin, ja sen toimijoiden – työläisten ja työnjohtajien – keskinäiseen suhteeseen. Firabelityöt ovat tarjonneet työntekijöille mahdollisuuden itse vaikuttaa työnantajan säätelemään teollisen tilan- ja ajanhallintaan. Vaikka firabelityöt olivat työsäännöissä lähtökohtaisesti kiellettyjä, työnjohto katsoi niiden tekemistä läpi sormien, ja hiljaisella hyväksynnällä paransi suhteitaan työntekijöihin.
Firabelityöt muuttuivat vuosikymmenten saatossa. Toisen maailmansodan jälkeisenä säännöstelyn aikana niiden aiheet liittyivät arjen tarpeisiin, mutta yhteiskunnan vaurastumisen ja rakennemuutoksen myötä firabelit muuntuivat enemmän vapaa-ajan hyödykkeiksi ja koriste-esineiksi. Materiaalisen merkityksen lisäksi ilmiö liittyy vahvasti tehdastyökulttuurin aineettomaan kulttuuriperintöön. Ne ilmentävät työntekijöiden omapäistä teollista kulttuuria, käsityöläistaitoja ja autonomiaa. Niiden tekeminen on ollut yhteisöllistä, käsittäen eri työntekijäryhmien välistä yhteistyötä sekä epämuodollista palvelusten vaihtoa.
Tutkimus tarjoaa uuden näkökulman tehdastyökulttuuriin, korostaen työntekijöiden kokemusten merkitystä. Tutkimuksessa korostuu yhteistyön ja autonomian merkitys teollisuustyökulttuurissa.
Vastaväittäjänä toimii professori Sakari Saaritsa (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Kirsi Vainio-Korhonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on Suomen historia.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöskirjatutkimus kertoo tehdastyöntekijöiden muistitietohistoriaa firabelitöistä ja niihin liittyvästä tehdastyökulttuurista
Firabelitöillä tarkoitetaan työntekijöiden omaan käyttöön tai hyödykseen, työpaikalla tehtyjä esineitä, joita on valmistettu työnantajan välineillä ja materiaaleilla, usein työajan puitteissa. Tehdastyön sääntöjen harmaalle vyöhykkeelle asemoituvat firabelityöt avaavat uusia näkökulmia teollisuuden työpaikkakulttuuriin, työpaikkojen valtasuhteisiin ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksiin.
Tutkimus perustuu laajaan muistitietoaineistoon, joka koostuu kymmenistä haastatteluista. Muistitiedon keruuprosessi oli merkittävä osa tutkimusta, ja se tuotti myös uusia näkökulmia muistitietotutkimuksen menetelmiin. Haastattelut mahdollistivat tehdastyön arjen tutkimisen työntekijöiden näkökulmasta. Aineisto paljastaa mielenkiintoisia kurkistusaukkoja teollisen työn lattiatason työpaikkakulttuuriin, ja sen toimijoiden – työläisten ja työnjohtajien – keskinäiseen suhteeseen. Firabelityöt ovat tarjonneet työntekijöille mahdollisuuden itse vaikuttaa työnantajan säätelemään teollisen tilan- ja ajanhallintaan. Vaikka firabelityöt olivat työsäännöissä lähtökohtaisesti kiellettyjä, työnjohto katsoi niiden tekemistä läpi sormien, ja hiljaisella hyväksynnällä paransi suhteitaan työntekijöihin.
Firabelityöt muuttuivat vuosikymmenten saatossa. Toisen maailmansodan jälkeisenä säännöstelyn aikana niiden aiheet liittyivät arjen tarpeisiin, mutta yhteiskunnan vaurastumisen ja rakennemuutoksen myötä firabelit muuntuivat enemmän vapaa-ajan hyödykkeiksi ja koriste-esineiksi. Materiaalisen merkityksen lisäksi ilmiö liittyy vahvasti tehdastyökulttuurin aineettomaan kulttuuriperintöön. Ne ilmentävät työntekijöiden omapäistä teollista kulttuuria, käsityöläistaitoja ja autonomiaa. Niiden tekeminen on ollut yhteisöllistä, käsittäen eri työntekijäryhmien välistä yhteistyötä sekä epämuodollista palvelusten vaihtoa.
Tutkimus tarjoaa uuden näkökulman tehdastyökulttuuriin, korostaen työntekijöiden kokemusten merkitystä. Tutkimuksessa korostuu yhteistyön ja autonomian merkitys teollisuustyökulttuurissa.
Viestintä