Väitös (Suomen historia): FM Liisa Vuonokari-Bomström
Aika
21.2.2025 klo 12.00 - 16.00
FM Liisa Vuonokari-Bomström esittää väitöskirjansa ”Itä-Karjalan sotasaalisarkisto miehityshallinnon välineenä ja Suur-Suomen rakentajana 1941-1944” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 21.02.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub3-luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/412e4b7a-4623-47c6-835a-5d1834d22043/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Ville Kivimäki (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura) ja kustoksena professori Kirsi Vainio-Korhonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on Suomen historia.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Suomi miehitti jatkosodassa 1941-1944 osia Neuvosto-Karjalasta ja hallitsi aluetta Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan avulla. Yksi esikunnan alaisista yksiköistä oli Itä-Karjalan sotasaalisarkisto, jota johti Pentti Renvall. Se kokosi kaiken löytämänsä Neuvostoliiton miehitetylle alueelle jättämän kirja- ja asiakirja-aineiston kokoelmiinsa.
FM Liisa Vuonokari-Bomströmin väitöstutkimuksessa tutkittiin Itä-Karjalan sotasaalisarkiston roolia miehityshallinnon välineenä. Tutkimuksessa selvitettiin, mikä miehitetyn alueen historiassa ja kulttuuriperinnössä oli sellaista, joka katsottiin sotasaalisarkistossa arvokkaaksi säilyttää, ja miten arkistoaineistoja haluttiin käyttää suomalaisen Itä-Karjalan rakentamisessa.
Tutkimus osoitti, että sotasaalisarkiston henkilökunta piti tavoitteenaan Äänislinnan maakunta-arkiston ja kirjaston luomista. Sotasaalisarkiston johtaja Pentti Renvall käytti sotasaaliarkiston aineistoja tutkimukseen, jonka tavoitteena oli nostaa ns. punasuomalaisten historia esille tavalla, joka tukisi miehitetyn alueen henkistä kiinnittymistä Suomeen. Sotasaalisarkisto ei ollut pelkästään sota-ajan luoma ilmiö, vaan luontevaa jatkumoa Suomen arkistolaitoksen kehittymiselle aikaisempina vuosikymmeninä. Sotasaalisarkiston kaltaisia toimijoita oli lähes kaikilla toisen maailmansodan rintamilla. Sotasaaliiksi otettujen arkistojen merkitys oli suuri etenkin miehitettyjen alueiden haltuunotossa ja valvonnassa.
Sotasaalisarkistossa tehty työ oli mahdollista tehdyssä laajuudessa vain, koska suorittavaan työhön käytettiin ensin sotavanki- ja sitten keskitysleirivankityövoimaa. Tutkimus osoittaa, että sotilashallinnon suorittama jako ”kansallisiin” ja ”epäkansallisiin” paikallisiin asukkaisiin vaikutti syvällisesti kaikkeen sen toimintaan, eikä miehitysaikaa voi ymmärtää ottamatta sitä huomioon.
Tutkimus laajentaa käsityksiä arkistojen roolista vallan välineinä ja tuo välineitä viimeaikaiseen keskusteluun miehityksen historian poliittisesta käytöstä Venäjällä.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/412e4b7a-4623-47c6-835a-5d1834d22043/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Ville Kivimäki (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura) ja kustoksena professori Kirsi Vainio-Korhonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on Suomen historia.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Suomi miehitti jatkosodassa 1941-1944 osia Neuvosto-Karjalasta ja hallitsi aluetta Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan avulla. Yksi esikunnan alaisista yksiköistä oli Itä-Karjalan sotasaalisarkisto, jota johti Pentti Renvall. Se kokosi kaiken löytämänsä Neuvostoliiton miehitetylle alueelle jättämän kirja- ja asiakirja-aineiston kokoelmiinsa.
FM Liisa Vuonokari-Bomströmin väitöstutkimuksessa tutkittiin Itä-Karjalan sotasaalisarkiston roolia miehityshallinnon välineenä. Tutkimuksessa selvitettiin, mikä miehitetyn alueen historiassa ja kulttuuriperinnössä oli sellaista, joka katsottiin sotasaalisarkistossa arvokkaaksi säilyttää, ja miten arkistoaineistoja haluttiin käyttää suomalaisen Itä-Karjalan rakentamisessa.
Tutkimus osoitti, että sotasaalisarkiston henkilökunta piti tavoitteenaan Äänislinnan maakunta-arkiston ja kirjaston luomista. Sotasaalisarkiston johtaja Pentti Renvall käytti sotasaaliarkiston aineistoja tutkimukseen, jonka tavoitteena oli nostaa ns. punasuomalaisten historia esille tavalla, joka tukisi miehitetyn alueen henkistä kiinnittymistä Suomeen. Sotasaalisarkisto ei ollut pelkästään sota-ajan luoma ilmiö, vaan luontevaa jatkumoa Suomen arkistolaitoksen kehittymiselle aikaisempina vuosikymmeninä. Sotasaalisarkiston kaltaisia toimijoita oli lähes kaikilla toisen maailmansodan rintamilla. Sotasaaliiksi otettujen arkistojen merkitys oli suuri etenkin miehitettyjen alueiden haltuunotossa ja valvonnassa.
Sotasaalisarkistossa tehty työ oli mahdollista tehdyssä laajuudessa vain, koska suorittavaan työhön käytettiin ensin sotavanki- ja sitten keskitysleirivankityövoimaa. Tutkimus osoittaa, että sotilashallinnon suorittama jako ”kansallisiin” ja ”epäkansallisiin” paikallisiin asukkaisiin vaikutti syvällisesti kaikkeen sen toimintaan, eikä miehitysaikaa voi ymmärtää ottamatta sitä huomioon.
Tutkimus laajentaa käsityksiä arkistojen roolista vallan välineinä ja tuo välineitä viimeaikaiseen keskusteluun miehityksen historian poliittisesta käytöstä Venäjällä.
Viestintä