Väitös (sosiologia): VTM Joni Jaakola
Aika
16.12.2023 klo 10.00 - 14.00
VTM Joni Jaakola esittää väitöskirjansa ”Welfare technologies in Finland: An ethico-politics of hype, hope and experimentation” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 16.12.2023 klo 10.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub1-luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/07bca6f6-ffc6-4368-8be5-240723f43e56/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Olli Pyyhtinen (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Suvi Salmenniemi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on sosiologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9516-5
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Viime vuosikymmeninä suomalainen hoivapolitiikka on ohjannut suunnittelemaan, kokeilemaan ja ottamaan käyttöön uusia teknologioita hoivatyössä. Väitöskirjassani perehdyn teknologiaan liittyviin odotuksiin ja siihen, mitä eettisiä ja poliittisia seurauksia sen käyttöönotolla voi olla iäkkäiden hoivatyön kannalta. Keskityn tutkimuksessa kahteen erilaiseen teknologiaan: etähoivaan ja sosiaalisiin robotteihin. Etähoivalla viitataan esimerkiksi sensoreihin, joiden avulla iäkkäiden liikkeitä ja toimintaa voidaan seurata, kun taas sosiaaliset robotit suunnitellaan tarjoamaan virikkeitä ja vuorovaikutusta.
Tutkimukseni mukaan teknologiaan liittyvät odotukset toteutuvat käytännössä jännitteisten neuvotteluiden kautta. Teknologioiden suunnittelua ja käyttöönottoa ohjaa kaksi erilaista hallinnan tapaa, jotka nimeän hypeksi ja toivoksi.
Tutkimuksessani hype tarkoittaa teknologian vaikutusten strategista liioittelua, joka auttaa rahoituksen ja huomion saamisessa. Se koskee etenkin teknologioihin liittyvien suurten odotusten politiikkaa, jota esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriön politiikkasuositukset havainnollistavat. Hypen ongelmana on, että siinä ikääntyminen, hoiva ja näihin liittyvä tarvitsevuus ja haavoittuvuus voivat kadota kuvasta.
Väitöskirjassani toivo liittyy vaikutuksiltaan epävarman teknologian kanssa elämiseen. Toisin kuin hype, toivo havainnollistaa uusien teknologioiden kanssa elettyä hoivan arkea. Toivo on ongelmanratkaisua mahdollisimman hyvän hoivan tarjoamiseksi teknologian kanssa – tai siitä huolimatta. Toivon ongelmana on, että teknologian myötä hoivatyöntekijöiden muuttuva työnkuva ja kasvava työmäärä voivat kadota kuvasta ja jäädä työnjohdolta, poliitikoilta ja viranomaisilta huomioimatta.
Sekä hypessä että toivossa painottuu kokeellisuus. Kokeellisuuden kautta teknologiaan liittyvät epävarmuudet muuttuvat vähemmän haitallisiksi ja niitä voidaan käyttää myös resursseina.
Väitöskirja haastaa hoivapolitiikkaan liittyvän teknologisen optimismin. Optimismia ei tule kuitenkaan ohittaa, sillä se voi tuottaa itseään toteuttavia ennusteita eli teknologioita, joista pidetään kiinni, vaikka ne eivät toteuta alkuperäisiä odotuksia ja saattavat lopulta häiritä hoivan tarjoamista.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/07bca6f6-ffc6-4368-8be5-240723f43e56/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Olli Pyyhtinen (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Suvi Salmenniemi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on sosiologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9516-5
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Viime vuosikymmeninä suomalainen hoivapolitiikka on ohjannut suunnittelemaan, kokeilemaan ja ottamaan käyttöön uusia teknologioita hoivatyössä. Väitöskirjassani perehdyn teknologiaan liittyviin odotuksiin ja siihen, mitä eettisiä ja poliittisia seurauksia sen käyttöönotolla voi olla iäkkäiden hoivatyön kannalta. Keskityn tutkimuksessa kahteen erilaiseen teknologiaan: etähoivaan ja sosiaalisiin robotteihin. Etähoivalla viitataan esimerkiksi sensoreihin, joiden avulla iäkkäiden liikkeitä ja toimintaa voidaan seurata, kun taas sosiaaliset robotit suunnitellaan tarjoamaan virikkeitä ja vuorovaikutusta.
Tutkimukseni mukaan teknologiaan liittyvät odotukset toteutuvat käytännössä jännitteisten neuvotteluiden kautta. Teknologioiden suunnittelua ja käyttöönottoa ohjaa kaksi erilaista hallinnan tapaa, jotka nimeän hypeksi ja toivoksi.
Tutkimuksessani hype tarkoittaa teknologian vaikutusten strategista liioittelua, joka auttaa rahoituksen ja huomion saamisessa. Se koskee etenkin teknologioihin liittyvien suurten odotusten politiikkaa, jota esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriön politiikkasuositukset havainnollistavat. Hypen ongelmana on, että siinä ikääntyminen, hoiva ja näihin liittyvä tarvitsevuus ja haavoittuvuus voivat kadota kuvasta.
Väitöskirjassani toivo liittyy vaikutuksiltaan epävarman teknologian kanssa elämiseen. Toisin kuin hype, toivo havainnollistaa uusien teknologioiden kanssa elettyä hoivan arkea. Toivo on ongelmanratkaisua mahdollisimman hyvän hoivan tarjoamiseksi teknologian kanssa – tai siitä huolimatta. Toivon ongelmana on, että teknologian myötä hoivatyöntekijöiden muuttuva työnkuva ja kasvava työmäärä voivat kadota kuvasta ja jäädä työnjohdolta, poliitikoilta ja viranomaisilta huomioimatta.
Sekä hypessä että toivossa painottuu kokeellisuus. Kokeellisuuden kautta teknologiaan liittyvät epävarmuudet muuttuvat vähemmän haitallisiksi ja niitä voidaan käyttää myös resursseina.
Väitöskirja haastaa hoivapolitiikkaan liittyvän teknologisen optimismin. Optimismia ei tule kuitenkaan ohittaa, sillä se voi tuottaa itseään toteuttavia ennusteita eli teknologioita, joista pidetään kiinni, vaikka ne eivät toteuta alkuperäisiä odotuksia ja saattavat lopulta häiritä hoivan tarjoamista.
Viestintä