Väitös (radiologia): LL Pietari Mäkelä
Aika
15.11.2024 klo 12.00 - 16.00
LL Pietari Mäkelä esittää väitöskirjansa ”MRI Findings After Transurethral Ultrasound Ablation of Prostate” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 15.11.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina D, Alhopuro-sali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Jurgen Fütterer (Radboundin yliopistollinen sairaala, Alankomaat) ja kustoksena professori Roberto Blanco Sequeiros (TYKS). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on radiologia.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Leikkaus ja sädehoito ovat olleet eturauhassyövän hoidon kulmakiviä useiden vuosikymmenten ajan. Vaikka nämä hoitomenetelmät ovatkin tehokkaita, liittyy niihin merkittäviä haittavaikutuksia.
Eturauhasen magneettikuvauksen kehitys on parantanut eturauhassyövän havaitsemista, paikantamista ja luokittelua. Tämä on mahdollistanut vähemmän kajoavien paikallishoitojen käyttöönoton. Magneettikuvantamisohjauksessa virtsaputken kautta annettava korkeaenerginen ultraäänihoito (TULSA) on uusi menetelmä, jossa eturauhaskudos tuhotaan ultraäänen tuottamalla lämpöenergialla. Menetelmää voidaan käyttää sekä hyvän- että pahanlaatuisten eturauhassairauksien hoitoon. Perinteisiin eturauhassyövän hoitomuotoihin verrattuna ultraäänellä toteutettujen paikallishoitojen jälkeinen seuranta vaatii enemmän kuvantamista, josta on etenkin TULSA-menetelmän osalta verrattain niukasti aiempaa tietoa.
Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli tutkia TULSA-hoitoon liittyviä magneettikuvauslöydöksiä, erityisesti hoidon aikaansaaman kuolleen kudoksen muutosta vuoden seurannassa. Tulokset osoittivat, että varjoainetehosteisella magneettikuvauksella mitattu kudostuhoalue kasvoi muutaman ensimmäisen viikon aikana toimenpiteen jälkeen. Pidemmässä seurannassa kudostuhoalue pieneni vähitellen, ja vuoden kuluttua suurin osa kuolleesta kudoksesta oli hävinnyt. Kuolleen kudoksen häviäminen TULSA-hoidon jälkeen todettiin huomattavasti hitaammaksi aiemmin sädehoidetussa eturauhaskudoksessa.
Toisena osa-alueena väitöstyössä tutkittiin sädehoidon suunnittelussa käytettävien eturauhasen merkkijyvien vaikutusta TULSA-hoitoon. Ultraäänihoidon turvallisuutta ja tehoa paikallisesti uusiutuneessa sädehoidon jälkeisessä eturauhassyövässä merkkijyvä-potilailla ei ollut aiemmin tutkittu. Oli perusteltua epäillä, että merkkijyvät voisivat haitata hoitoa estämällä mekaanisesti ultraäänienergian etenemistä, ja aiheuttamalla magneettikuviin häiriöitä. Tuloksemme osoittivat, että merkkijyvä-potilaita voidaan hoitaa onnistuneesti TULSA:lla.
Yhteenvetona, väitöskirjatyö tarjoaa lisätietoa hoitotilanteeseen, hoidon jälkeisen tilan arviointiin sekä seurantaprotokollien optimointiin.
Vastaväittäjänä toimii professori Jurgen Fütterer (Radboundin yliopistollinen sairaala, Alankomaat) ja kustoksena professori Roberto Blanco Sequeiros (TYKS). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on radiologia.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Leikkaus ja sädehoito ovat olleet eturauhassyövän hoidon kulmakiviä useiden vuosikymmenten ajan. Vaikka nämä hoitomenetelmät ovatkin tehokkaita, liittyy niihin merkittäviä haittavaikutuksia.
Eturauhasen magneettikuvauksen kehitys on parantanut eturauhassyövän havaitsemista, paikantamista ja luokittelua. Tämä on mahdollistanut vähemmän kajoavien paikallishoitojen käyttöönoton. Magneettikuvantamisohjauksessa virtsaputken kautta annettava korkeaenerginen ultraäänihoito (TULSA) on uusi menetelmä, jossa eturauhaskudos tuhotaan ultraäänen tuottamalla lämpöenergialla. Menetelmää voidaan käyttää sekä hyvän- että pahanlaatuisten eturauhassairauksien hoitoon. Perinteisiin eturauhassyövän hoitomuotoihin verrattuna ultraäänellä toteutettujen paikallishoitojen jälkeinen seuranta vaatii enemmän kuvantamista, josta on etenkin TULSA-menetelmän osalta verrattain niukasti aiempaa tietoa.
Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli tutkia TULSA-hoitoon liittyviä magneettikuvauslöydöksiä, erityisesti hoidon aikaansaaman kuolleen kudoksen muutosta vuoden seurannassa. Tulokset osoittivat, että varjoainetehosteisella magneettikuvauksella mitattu kudostuhoalue kasvoi muutaman ensimmäisen viikon aikana toimenpiteen jälkeen. Pidemmässä seurannassa kudostuhoalue pieneni vähitellen, ja vuoden kuluttua suurin osa kuolleesta kudoksesta oli hävinnyt. Kuolleen kudoksen häviäminen TULSA-hoidon jälkeen todettiin huomattavasti hitaammaksi aiemmin sädehoidetussa eturauhaskudoksessa.
Toisena osa-alueena väitöstyössä tutkittiin sädehoidon suunnittelussa käytettävien eturauhasen merkkijyvien vaikutusta TULSA-hoitoon. Ultraäänihoidon turvallisuutta ja tehoa paikallisesti uusiutuneessa sädehoidon jälkeisessä eturauhassyövässä merkkijyvä-potilailla ei ollut aiemmin tutkittu. Oli perusteltua epäillä, että merkkijyvät voisivat haitata hoitoa estämällä mekaanisesti ultraäänienergian etenemistä, ja aiheuttamalla magneettikuviin häiriöitä. Tuloksemme osoittivat, että merkkijyvä-potilaita voidaan hoitaa onnistuneesti TULSA:lla.
Yhteenvetona, väitöskirjatyö tarjoaa lisätietoa hoitotilanteeseen, hoidon jälkeisen tilan arviointiin sekä seurantaprotokollien optimointiin.
Viestintä