Väitös (psykologia): PsM Johanna Lindstedt

Aika

13.12.2024 klo 12.00 - 16.00
PsM Johanna Lindstedt esittää väitöskirjansa ”Prenatal Representations, Early Family Relationships and Child Social-Emotional Development: The Father’s Contribution” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 13.12.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub2 -luentosali, Turku).

Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/2c7440f0-f1aa-4d81-a51e-1cfdbee1e3f3/public (kopioi linkki selaimeen).

Vastaväittäjänä toimii professori Anna Rönkä (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena dosentti Sari Ahlqvist-Björkroth (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on psykologia.

Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9944-6 (kopioi linkki selaimeen).

***

Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:

Raskausaika on tärkeä siirtymävaihe myös tulevalle isälle

Isän ja lapsen välisen suhteen rakentumisesta raskausajalta eteenpäin on vasta vähän tutkimustietoa. Erityisesti isän raskaudenaikana muodostamista mielikuvista ja niiden merkityksestä tiedetään niukasti. PsM Johanna Lindstedtin tuoreessa väitöstutkimuksessa tutkittiin isän ja lapsen suhteen rakentumista raskausajasta taaperoikään asti.

Tutkimus on osa monitieteistä Hyvän kasvun avaimet -tutkimushanketta. Tutkimuksessa vanhempia haastateltiin raskauden aikana ja vanhempien kertomien tarinoiden kautta selvitettiin vauvaan ja suhteeseen liittyviä mielikuvia.

Väitöstutkimus on ensimmäisten joukossa osoittaessaan, että myös miehillä on eläviä ja vahvoja mielikuvia tulevasta lapsesta jo raskausaikana. Nämä mielikuvat olivat merkittävällä tavalla yhteydessä isän ja pienen vauvan välisen vuorovaikutuksen laatuun. Raskaudenaikaiset mielikuvat vauvasta olivat yhteydessä myös taaperoikäisen lapsen kykyyn toimia sosiaalisissa suhteissa. Toimiva isän ja vauvan välinen vuorovaikutus puolestaan oli yhteydessä toimivaan vuorovaikutukseen myös lapsen kasvaessa taaperoikään.

Tutkimuksen valossa osalla miehistä suhde lapseen jäi etäiseksi raskauden aikana ja etäisyys voi näkyä myös vuorovaikutuksessa lapsen ollessa vauvaikäinen. Tämä ei kuitenkaan välttämättä johda suhteen näkökulmasta pysyviin haasteisiin, koska miesten raskaudenaikaiset mielikuvat vauvasta eivät vaikuttaneet vuorovaikutuksen laatuun lapsen taaperoikään saakka. Joskus isän suhde lapseen lähtee kehittymään yhteisten konkreettisten vuorovaikutuskokemusten kautta lapsen syntymän jälkeen.

Väitöstutkimus osoitti myös, että isän ja lapsen vuorovaikutuksessa näkyvä vastavuoroisuuden puute oli yhteydessä heikommin toimivaan kolmenkeskiseen vuorovaikutuksen lapsen ollessa taaperoikäinen. Näin ollen isät, joilla suhde jää etäiseksi raskauden aikana, voivat erityisesti tarvita mahdollisuuksia syventää suhdettaan vauvaan syntymän jälkeen.

Tulosten mukaan lapsen suotuisan kehitysympäristön kannalta on hyödyllistä, jos kumpikin vanhempi pystyy luomaan suhteen vauvaan jo raskauden aikana. Sekä ammattilaisten että perheiden olisi tärkeää ymmärtää raskausajan merkitys ja vaikutukset isän ja lapsen välisen suhteen muotoutumisessa. Tulokset osoittavat, että perusta toimiville perhesuhteille luodaan jo raskauden ja varhaisen vanhemmuuden aikana. Isän ja vauvan välisen suhteen kehittymistä tulee siis tukea jo raskaudesta alkaen sen myönteisten vaikutusten vuoksi. Näin ollen miehet tulee huomioida lapsiperheiden palvelujärjestelmässä jo raskauden aikana.
Viestintä