Väitös (psykologia): PsM Hetti Lahtela
Aika
25.10.2024 klo 12.00 - 16.00
PsM Hetti Lahtela esittää väitöskirjansa ”THE ROLE OF MOTHER-INFANT INTERACTION AND MATERNAL PSYCHOLOGICAL DISTRESS ON CHILD’S EARLY SOCIAL-EMOTIONAL DEVELOPMENT” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 25.10.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/cacd9bea-3a4e-4b70-8e5b-a1d009718973/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Mirjam Oosterman (Amsterdamin yliopisto, Alankomaat) ja kustoksena professori Riikka Korja (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on psykologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9896-8 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Riittävän hyvä vuorovaikutus tukee kokonaisvaltaisesti lapsen kehitystä
Väitöskirjassa tutkittiin äidin ja lapsen välisen vuorovaikutuksen yhteyttä lapsen tunne-elämän ja sosiaalisuuden kehitykseen varhaislapsuudessa. Tutkimus oli osa FinnBrain syntymäkohorttitutkimuksen Lapsen kehityksen ja vanhemmuuden osatutkimusta. Äidin ja lapsen vuorovaikutustilanteessa tutkittiin mm. äidin sensitiivisyyttä ja äidin kykyä jäsentää lapsen toimintaa ja ympäristöä lapsen ollessa 8 kuukauden ikäinen. Äidin sensitiivisyydellä tarkoitetaan äidin kykyä havaita lapsen vuorovaikutusaloitteita ja vastata niihin tunnetasolla riittävästi sekä kykyä ilmaista aitoja positiivisia tunteita lasta kohtaan. Lapsen negatiivista reaktiivisuutta, sosiaalisia taitoja ja sosio-emotionaalisia oireita tutkittiin lapsen ollessa 1-, 2-, ja 2,5-vuotias.
Tutkimuksessa havaittiin, että äidin sensitiivisyys oli yhteydessä lapsen parempiin sosiaalisiin taitoihin lapsen ollessa 2-vuotias. Äidin kyky jäsentää lapsen toimintaa ja ympäristöä oli yhteydessä lapsen vähäisempiin sosio-emotionaalisiin oireisiin lapsen ollessa 2-vuotias. Lisäksi äidin sensitiivisyys ja jäsennyskyky olivat yhteydessä lapsen vähäisempään negatiiviseen reaktiivisuuteen eli taipumukseen kokea ja ilmaista negatiivisia tunteita, kuten surua ja ärtymystä, minkä tiedetään ennustavan myöhempää psyykkistä oireilua kuten ADHD-oireita.
Riittävän hyvä ja toimiva vanhemman ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus suojaa lapsen varhaista tunne-elämän ja sosiaalisten taitojen kehitystä. Tukemalla vanhemman ja lapsen varhaista suhdetta turvaamme lapsen myöhemmän iän mielenterveyttä ja toimintakykyä. Koska pienen lapsen sosio-emotionaalinen oireilu voi ennustaa myöhempää psyykkistä oireilua, on tärkeää, että perheille tarjotaan tukea jo hyvin aikaisessa vaiheessa, mieluiten raskausajasta lähtien eri tavoin niin perustasolla kuin erikoissairaanhoidossakin. Tämän vuoksi mm. riittävät neuvolapalvelut on turvattava jatkossakin.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/cacd9bea-3a4e-4b70-8e5b-a1d009718973/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Mirjam Oosterman (Amsterdamin yliopisto, Alankomaat) ja kustoksena professori Riikka Korja (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on psykologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9896-8 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Riittävän hyvä vuorovaikutus tukee kokonaisvaltaisesti lapsen kehitystä
Väitöskirjassa tutkittiin äidin ja lapsen välisen vuorovaikutuksen yhteyttä lapsen tunne-elämän ja sosiaalisuuden kehitykseen varhaislapsuudessa. Tutkimus oli osa FinnBrain syntymäkohorttitutkimuksen Lapsen kehityksen ja vanhemmuuden osatutkimusta. Äidin ja lapsen vuorovaikutustilanteessa tutkittiin mm. äidin sensitiivisyyttä ja äidin kykyä jäsentää lapsen toimintaa ja ympäristöä lapsen ollessa 8 kuukauden ikäinen. Äidin sensitiivisyydellä tarkoitetaan äidin kykyä havaita lapsen vuorovaikutusaloitteita ja vastata niihin tunnetasolla riittävästi sekä kykyä ilmaista aitoja positiivisia tunteita lasta kohtaan. Lapsen negatiivista reaktiivisuutta, sosiaalisia taitoja ja sosio-emotionaalisia oireita tutkittiin lapsen ollessa 1-, 2-, ja 2,5-vuotias.
Tutkimuksessa havaittiin, että äidin sensitiivisyys oli yhteydessä lapsen parempiin sosiaalisiin taitoihin lapsen ollessa 2-vuotias. Äidin kyky jäsentää lapsen toimintaa ja ympäristöä oli yhteydessä lapsen vähäisempiin sosio-emotionaalisiin oireisiin lapsen ollessa 2-vuotias. Lisäksi äidin sensitiivisyys ja jäsennyskyky olivat yhteydessä lapsen vähäisempään negatiiviseen reaktiivisuuteen eli taipumukseen kokea ja ilmaista negatiivisia tunteita, kuten surua ja ärtymystä, minkä tiedetään ennustavan myöhempää psyykkistä oireilua kuten ADHD-oireita.
Riittävän hyvä ja toimiva vanhemman ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus suojaa lapsen varhaista tunne-elämän ja sosiaalisten taitojen kehitystä. Tukemalla vanhemman ja lapsen varhaista suhdetta turvaamme lapsen myöhemmän iän mielenterveyttä ja toimintakykyä. Koska pienen lapsen sosio-emotionaalinen oireilu voi ennustaa myöhempää psyykkistä oireilua, on tärkeää, että perheille tarjotaan tukea jo hyvin aikaisessa vaiheessa, mieluiten raskausajasta lähtien eri tavoin niin perustasolla kuin erikoissairaanhoidossakin. Tämän vuoksi mm. riittävät neuvolapalvelut on turvattava jatkossakin.
Viestintä