Väitös (psykologia): PsM Eerika Johander
Aika
2.2.2024 klo 12.00 - 16.00
PsM Eerika Johander esittää väitöskirjansa ”Effectiveness of Adults Targeted Interventions in Stopping Bullying” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 02.02.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub 3 -luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/b1fe5f7b-2f56-42b8-8916-39747b0ff171/public
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Annalaura Nocentini (Firenzen yliopisto, Italia) ja kustoksena professori Christina Salmivalli (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on psykologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9596-7
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Eerika Johander tutki psykologian väitöskirjassaan kiusaamiseen puuttumisen tehokkuutta. Kiusaamiseen puuttumisella tarkoitetaan sitä, miten opettajat toimivat, kun kiusaamistapaus tulee koulussa ilmi ja asiasta keskustellaan kiusaamiseen osallistuneen oppilaan kanssa tilanteen ratkaisemiseksi.
Tulosten mukaan kiusaamiseen puuttuminen epäonnistui joka neljännessä tapauksessa. Puuttumisen epäonnistuminen selittyi pääasiassa kiusaamistapausten välisillä eroilla. Kuitenkin myös koulujen välillä oli eroja puuttumisen tehokkuudessa. Puuttuminen oli vaikeampaa, kun oppilaat olivat vanhempia, kiusaamista oli tapahtunut useammin, pidempään ja myös netissä, kiusatulla oppilaalla ei ollut ystäviä luokalla ja hän kiusasi myös itse muita. Kiusaavan oppilaan omat kiusaamisen vastaiset asenteet sekä hänen käsityksensä siitä, että opettajan ja vanhempien asenteet ovat kiusaamisen vastaisia, lisäsivät puuttumisen onnistumisen todennäköisyyttä.
Lisäksi oppilaat, joilla on tunnekylmiä piirteitä ja vähän empatiaa raportoivat muita todennäköisemmin jatkavansa kiusaamista puuttumisesta huolimatta.
Johander tarkasteli väitöskirjassaan myös eri kiusaamiseen puuttumisen mallien tehokkuutta sekä sitä, missä määrin kouluissa käytetään toimenpideohjelmissa suositeltuja, näyttöön perustuvia malleja.
KiVa Koulu -ohjelmassa suositellut näyttöön perustuvat mallit ovat nk. Ojentamismalli ja Yhteisen huolen malli. Ojentamismallissa keskeistä on kiusaamisen tuomitseminen ja Yhteisen huolen mallissa tavoitteena on saada kiusaaminen loppumaan herättämällä kiusaavassa oppilaassa empatiaa kiusaamaansa oppilasta kohtaan.
Väitöstutkimuksessa mukana olleista kouluista yli puolessa käytettiin kiusaamiseen puuttumiseen suositeltuja malleja – joko systemaattisesti jompaakumpaa tai tapauksen mukaan. Ajan myötä koulujen toimintatapa kuitenkin muuttui ja yhä useammassa koulussa siirryttiin käyttämään koulun omaa mallia. Kiusaaminen loppui kuitenkin todennäköisemmin, kun käytettiin näyttöön perustuvia malleja. Erityisen tehokasta puuttuminen oli silloin, kun tilannetta seurattiin systemaattisesti seurantatapaamisissa aina puuttumisen jälkeen. Lisäksi väitöstutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että Ojentamismallin ja Yhteisin huolen mallin yhdistäminen voisi olla optimaalisin strategia puuttua kiusaamiseen.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/b1fe5f7b-2f56-42b8-8916-39747b0ff171/public
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Annalaura Nocentini (Firenzen yliopisto, Italia) ja kustoksena professori Christina Salmivalli (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on psykologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9596-7
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Eerika Johander tutki psykologian väitöskirjassaan kiusaamiseen puuttumisen tehokkuutta. Kiusaamiseen puuttumisella tarkoitetaan sitä, miten opettajat toimivat, kun kiusaamistapaus tulee koulussa ilmi ja asiasta keskustellaan kiusaamiseen osallistuneen oppilaan kanssa tilanteen ratkaisemiseksi.
Tulosten mukaan kiusaamiseen puuttuminen epäonnistui joka neljännessä tapauksessa. Puuttumisen epäonnistuminen selittyi pääasiassa kiusaamistapausten välisillä eroilla. Kuitenkin myös koulujen välillä oli eroja puuttumisen tehokkuudessa. Puuttuminen oli vaikeampaa, kun oppilaat olivat vanhempia, kiusaamista oli tapahtunut useammin, pidempään ja myös netissä, kiusatulla oppilaalla ei ollut ystäviä luokalla ja hän kiusasi myös itse muita. Kiusaavan oppilaan omat kiusaamisen vastaiset asenteet sekä hänen käsityksensä siitä, että opettajan ja vanhempien asenteet ovat kiusaamisen vastaisia, lisäsivät puuttumisen onnistumisen todennäköisyyttä.
Lisäksi oppilaat, joilla on tunnekylmiä piirteitä ja vähän empatiaa raportoivat muita todennäköisemmin jatkavansa kiusaamista puuttumisesta huolimatta.
Johander tarkasteli väitöskirjassaan myös eri kiusaamiseen puuttumisen mallien tehokkuutta sekä sitä, missä määrin kouluissa käytetään toimenpideohjelmissa suositeltuja, näyttöön perustuvia malleja.
KiVa Koulu -ohjelmassa suositellut näyttöön perustuvat mallit ovat nk. Ojentamismalli ja Yhteisen huolen malli. Ojentamismallissa keskeistä on kiusaamisen tuomitseminen ja Yhteisen huolen mallissa tavoitteena on saada kiusaaminen loppumaan herättämällä kiusaavassa oppilaassa empatiaa kiusaamaansa oppilasta kohtaan.
Väitöstutkimuksessa mukana olleista kouluista yli puolessa käytettiin kiusaamiseen puuttumiseen suositeltuja malleja – joko systemaattisesti jompaakumpaa tai tapauksen mukaan. Ajan myötä koulujen toimintatapa kuitenkin muuttui ja yhä useammassa koulussa siirryttiin käyttämään koulun omaa mallia. Kiusaaminen loppui kuitenkin todennäköisemmin, kun käytettiin näyttöön perustuvia malleja. Erityisen tehokasta puuttuminen oli silloin, kun tilannetta seurattiin systemaattisesti seurantatapaamisissa aina puuttumisen jälkeen. Lisäksi väitöstutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että Ojentamismallin ja Yhteisin huolen mallin yhdistäminen voisi olla optimaalisin strategia puuttua kiusaamiseen.
Viestintä