Väitös (psykiatria): LL Paula Mustonen
Aika
29.11.2024 klo 12.00 - 16.00
LL Paula Mustonen esittää väitöskirjansa ”Associations of Maternal Prenatal Hair Cortisol with Maternal and Child Distress Symptoms” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 29.11.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Dentalia, Arje Scheinin-sali, Lemminkäisenkatu 2, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/a1232337-b0c4-488c-acd8-ef6ce5d613f1/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Carolina de Weerth (Radboudn yliopiston lääketieteellinen keskus, Nijmegen, Alankomaat) ja kustoksena professori Linnea Karlsson (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on psykiatria.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9852-4 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Turun yliopiston FinnBrain-syntymäkohorttitutkimuksen (https://sites.utu.fi/finnbrain.fi) tutkija ja lastenpsykiatrian el Paula Mustonen selvitti väitöstutkimuksessaan, miten äitien raskaudenaikainen hiuksista mitattu pitkäaikainen kortisolitaso on yhteydessä äitien raskaudenaikaiseen hyvinvointiin ja lapsilla esiintyviin tunne-elämän ja käyttäytymisen oireisiin. Tutkimuksessa todettiin, että läpi raskauden koholla olevat äidin masennusoireet olivat yhteydessä korkeampiin kortisolitasoihin. Toisaalta korkeat äidin kortisolitasot yhdistyivät vähäisempään lasten oireiluun.
Äidin mielialaoireilu oli yhteydessä kortisolitasoihin vain, kun oireiden esiintymistä tarkasteltiin läpi koko raskausajan. Tutkimuksissa onkin sittemmin osattu huomioida oireiden jatkuvuuden merkitys suhteessa hiuskortisoliin.
Äidin matalammat loppuraskauden hiuskortisolitasot olivat hieman yllättäen yhteydessä sekä 2- että 5-vuotiaiden lasten lisääntyneeseen tunne-elämän oireiluun. Kortisolitasojen tulisi nousta raskauden loppua kohti, jolloin juuri tuolloin matalammat tasot voivat olla viesti poikkeavuudesta stressihormonitason säätelyssä. Tätä tukee havainto, että yhteys lapsen oireiluun oli voimakkaimmillaan, kun äidin mataliin hiuskortisolitasoihin yhdistyi lisääntynyt äidin masennusoireilu. Toisaalta voi olla, että osa lapsista ”ohjelmoituu” reagoimaan vähemmän herkästi kuormitustekijöihin, jos saa viestejä mahdollisesta syntymänjälkeisestä stressaavasta ympäristöstä.
Kortisolin ja psyykkisen oireilun yhteyksien ei odotettukaan olevan suoraviivaisia, sillä kortisolitasoon vaikuttaa niin moni tekijä. FinnBrain-tutkimuksen vuosien seurannassa selvitetään, mitkä varhaiset tekijät todella ovat yhteydessä myöhempään sairastuvuuteen.
Elimistön pitkäaikaista stressihormonitasoa mittaavia hiuskortisolimäärityksiä varten tutkittavilta kerättiin takaraivon alueelta noin puolikkaan lyijykynän läpimittainen hiussuortuva. Kerätty satojen näytteiden aineisto on maailmanlaajuisesti poikkeuksellisen laaja.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/a1232337-b0c4-488c-acd8-ef6ce5d613f1/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Carolina de Weerth (Radboudn yliopiston lääketieteellinen keskus, Nijmegen, Alankomaat) ja kustoksena professori Linnea Karlsson (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on psykiatria.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9852-4 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Turun yliopiston FinnBrain-syntymäkohorttitutkimuksen (https://sites.utu.fi/finnbrain.fi) tutkija ja lastenpsykiatrian el Paula Mustonen selvitti väitöstutkimuksessaan, miten äitien raskaudenaikainen hiuksista mitattu pitkäaikainen kortisolitaso on yhteydessä äitien raskaudenaikaiseen hyvinvointiin ja lapsilla esiintyviin tunne-elämän ja käyttäytymisen oireisiin. Tutkimuksessa todettiin, että läpi raskauden koholla olevat äidin masennusoireet olivat yhteydessä korkeampiin kortisolitasoihin. Toisaalta korkeat äidin kortisolitasot yhdistyivät vähäisempään lasten oireiluun.
Äidin mielialaoireilu oli yhteydessä kortisolitasoihin vain, kun oireiden esiintymistä tarkasteltiin läpi koko raskausajan. Tutkimuksissa onkin sittemmin osattu huomioida oireiden jatkuvuuden merkitys suhteessa hiuskortisoliin.
Äidin matalammat loppuraskauden hiuskortisolitasot olivat hieman yllättäen yhteydessä sekä 2- että 5-vuotiaiden lasten lisääntyneeseen tunne-elämän oireiluun. Kortisolitasojen tulisi nousta raskauden loppua kohti, jolloin juuri tuolloin matalammat tasot voivat olla viesti poikkeavuudesta stressihormonitason säätelyssä. Tätä tukee havainto, että yhteys lapsen oireiluun oli voimakkaimmillaan, kun äidin mataliin hiuskortisolitasoihin yhdistyi lisääntynyt äidin masennusoireilu. Toisaalta voi olla, että osa lapsista ”ohjelmoituu” reagoimaan vähemmän herkästi kuormitustekijöihin, jos saa viestejä mahdollisesta syntymänjälkeisestä stressaavasta ympäristöstä.
Kortisolin ja psyykkisen oireilun yhteyksien ei odotettukaan olevan suoraviivaisia, sillä kortisolitasoon vaikuttaa niin moni tekijä. FinnBrain-tutkimuksen vuosien seurannassa selvitetään, mitkä varhaiset tekijät todella ovat yhteydessä myöhempään sairastuvuuteen.
Elimistön pitkäaikaista stressihormonitasoa mittaavia hiuskortisolimäärityksiä varten tutkittavilta kerättiin takaraivon alueelta noin puolikkaan lyijykynän läpimittainen hiussuortuva. Kerätty satojen näytteiden aineisto on maailmanlaajuisesti poikkeuksellisen laaja.
Viestintä