Väitös (pohjoismaiset kielet): FM Mari Mäkilä
Aika
30.11.2024 klo 12.00 - 16.00
FM Mari Mäkilä esittää väitöskirjansa ”Syntactic Complexity in L2 Swedish: The Effects of Language Proficiency, Mode of Production, and Individual Variation” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 30.11.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Arcanum, Auditorio Aava, Arcanuminkuja 1, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/70f3f949-9464-4ac1-9afc-116599f0a216/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Iwona Kowal (Jagellon yliopisto, Puola) ja kustoksena professori Camilla Wide (Turun yliopisto). Tilaisuus on ruotsinkielinen. Väitöksen alana on pohjoismaiset kielet.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9948-4 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Kielenoppijoiden tuottamia rakenteita tulisi tarkastella monipuolisesti sekä opetuksessa että tutkimuksessa
Väitöstutkimuksessani tarkastelen oppijanruotsin syntaktista kompleksisuutta, joka nähdään oppijankielen rakenteellisena ominaisuutena. Oppijat tuottavat erilaisia rakenteita eri tilanteissa, mutta myös kielitaito saattaa vaikuttaa rakenteisiin. Erityisesti kirjallisessa ja suullisessa viestinnässä on eroja rakenteiden kompleksisuudessa. Lisäksi jokaisella oppijalla on oma tapa tuottaa kieltä. Nämä tekijät tekevät syntaktisesta kompleksisuudesta kiinnostavan tutkimuskohteen, mutta sillä on merkittävä yhteys myös kielten opetukseen ja kielitaidon arviointiin.
Tutkimuksessani kartoitan, miten oppijan kielitaito vaikuttaa syntaktiseen kompleksisuuteen sekä kirjallisessa että suullisessa tuotoksessa. Lisäksi tarkastelun kohteena on kompleksisuuden ja tarkkuuden välinen suhde sekä yksilölliset erot. Aineisto koostuu suomenkielisten yliopisto-opiskelijoiden tuotoksista, jotka muodostavat kaksi taitotasoa. Tulokset osoittavat, että kielitaidolla ei ole suurta vaikutusta rakenteiden kompleksisuuteen kirjallisessa tuotoksessa. Kokemus kohdekielen rakenteista ja perehtyneisyys kieliin yleisesti voivatkin olla kielitaitoa tärkeämpiä tekijöitä. Suullisen viestinnän haasteet, kuten reaaliaikaisuus, johtavat kuitenkin siihen, että kielitaidolla on merkitystä rakenteiden tuottamisessa suullisesti. Vaikka tutkimus ei osoita kompleksisuuden ja tarkkuuden välille selvää suhdetta, on mahdollista, että kompleksisuus lisää virheellisten rakenteiden määrää. Yksilöllisten erojen osalta voidaan todeta, että osalla oppijoista on johdonmukainen tyyli tuottaa rakenteita, kun taas toisilla rakenteet vaihtelevat tuotostapojen välillä tai jopa saman tuotoksen sisällä.
Tutkimus vahvistaa käsitystä kompleksisuuden monitahoisuudesta, joka tulisi huomioida sekä opetuksessa että tutkimuksessa. Erityisen tärkeää opetuksen ja arvioinnin kannalta on ottaa huomioon oppijankielen osa-alueiden väliset yhteydet ja oppijoiden yksilöllinen tapa tuottaa kieltä. Syntaktista kompleksisuutta tulisi lähestyä samanaikaisesti useasta näkökulmasta. Näennäisesti vastakkaiset lähtökohdat voivat täydentää toisiaan ja näin ollen luoda monipuolisemman kuvan tästä oppijankielen monitahoisesta ilmiöstä.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/70f3f949-9464-4ac1-9afc-116599f0a216/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Iwona Kowal (Jagellon yliopisto, Puola) ja kustoksena professori Camilla Wide (Turun yliopisto). Tilaisuus on ruotsinkielinen. Väitöksen alana on pohjoismaiset kielet.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9948-4 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Kielenoppijoiden tuottamia rakenteita tulisi tarkastella monipuolisesti sekä opetuksessa että tutkimuksessa
Väitöstutkimuksessani tarkastelen oppijanruotsin syntaktista kompleksisuutta, joka nähdään oppijankielen rakenteellisena ominaisuutena. Oppijat tuottavat erilaisia rakenteita eri tilanteissa, mutta myös kielitaito saattaa vaikuttaa rakenteisiin. Erityisesti kirjallisessa ja suullisessa viestinnässä on eroja rakenteiden kompleksisuudessa. Lisäksi jokaisella oppijalla on oma tapa tuottaa kieltä. Nämä tekijät tekevät syntaktisesta kompleksisuudesta kiinnostavan tutkimuskohteen, mutta sillä on merkittävä yhteys myös kielten opetukseen ja kielitaidon arviointiin.
Tutkimuksessani kartoitan, miten oppijan kielitaito vaikuttaa syntaktiseen kompleksisuuteen sekä kirjallisessa että suullisessa tuotoksessa. Lisäksi tarkastelun kohteena on kompleksisuuden ja tarkkuuden välinen suhde sekä yksilölliset erot. Aineisto koostuu suomenkielisten yliopisto-opiskelijoiden tuotoksista, jotka muodostavat kaksi taitotasoa. Tulokset osoittavat, että kielitaidolla ei ole suurta vaikutusta rakenteiden kompleksisuuteen kirjallisessa tuotoksessa. Kokemus kohdekielen rakenteista ja perehtyneisyys kieliin yleisesti voivatkin olla kielitaitoa tärkeämpiä tekijöitä. Suullisen viestinnän haasteet, kuten reaaliaikaisuus, johtavat kuitenkin siihen, että kielitaidolla on merkitystä rakenteiden tuottamisessa suullisesti. Vaikka tutkimus ei osoita kompleksisuuden ja tarkkuuden välille selvää suhdetta, on mahdollista, että kompleksisuus lisää virheellisten rakenteiden määrää. Yksilöllisten erojen osalta voidaan todeta, että osalla oppijoista on johdonmukainen tyyli tuottaa rakenteita, kun taas toisilla rakenteet vaihtelevat tuotostapojen välillä tai jopa saman tuotoksen sisällä.
Tutkimus vahvistaa käsitystä kompleksisuuden monitahoisuudesta, joka tulisi huomioida sekä opetuksessa että tutkimuksessa. Erityisen tärkeää opetuksen ja arvioinnin kannalta on ottaa huomioon oppijankielen osa-alueiden väliset yhteydet ja oppijoiden yksilöllinen tapa tuottaa kieltä. Syntaktista kompleksisuutta tulisi lähestyä samanaikaisesti useasta näkökulmasta. Näennäisesti vastakkaiset lähtökohdat voivat täydentää toisiaan ja näin ollen luoda monipuolisemman kuvan tästä oppijankielen monitahoisesta ilmiöstä.
Viestintä