Väitös (patologia): LL Maija Peippo
Aika
13.12.2024 klo 12.00 - 16.00
LL Maija Peippo esittää väitöskirjansa ”Cancer and venous thromboembolism: Real-world features and potential risk factors in pancreatic and ovarian cancer” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 13.12.2024 klo 12.00 (TYKS, T-sairaala, Johan Haartman -sali, Hämeentie 11, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Maarit Anttila, LT (Kuopion yliopistollinen sairaala) ja kustoksena professori Pekka Taimen (Turun yliopisto ja Turun yliopistollinen keskussairaala). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on patologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9906-4 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöstutkimuksessa selvitettiin laskimotukosten esiintyvyyttä ja tukosriskiä lisääviä tekijöitä suomalaisilla syöpäpotilailla. Tutkimuksessa arvioitiin kliinisten tekijöiden ja tavanomaisten verikoetulosten käyttökelpoisuutta tukosriskin arvioinnissa. Tutkimus keskittyi erityisesti munasarja- ja haimasyöpään sairastuneihin. Aineisto koostui Tyksissä hoidetuista potilaista, joiden tiedot kerättiin Auria biopankin ja Auria-tietopalvelujen avulla, yhdistämällä terveydenhuollon sähköisiä potilastietorekisterejä.
Tutkimuksessa todettiin, että syvään laskimotukokseen sairastuneista joka neljännellä oli samanaikaisesti myös syöpädiagnoosi. Suurin laskimotukoksen riski liittyi haima-, keuhko- ja munasarjasyöpään. Syöpäpotilaiden tukosriskiä lisäsivät platinapohjainen solunsalpaajahoito ja veren kohonnut neutrofiilitaso. Lisäksi haimasyöpäpotilailla todettiin, että kasvainmerkkiaineen CA 19-9 lyhyt kahdentumisaika ennusti merkittävästi tukosriskiä. Munasarjasyöpäpotilailla syvän laskimotukoksen riski liittyi kasvainmerkkiaineen CA 12-5 korkeaan pitoisuuteen, lyhyeen kahdentumiasikaan ja huonoon vasteeseen platinapohjaiselle syöpähoidolle.
Syöpä on syvän laskimotukoksen merkittävä riskitekijä. Viime vuosikymmenten aikana syöpään liittyvien laskimotukosten määrä on merkittävästi lisääntynyt. Laskimotukokset voivat heikentää syöpäpotilaiden elämänlaatua ja vaikeuttaa syöpähoitojen jatkamista. Lisäksi tiedetään, että laskimotukokset vaikuttavat syöpäpotilaan ennusteeseen ja ovat yleisin kuolinsyy itse syövän jälkeen. Tukosten hoidosta aiheutuu myös kuormitusta terveydenhuollolle ja kustannuksia yhteiskunnalle. Siksi viime vuosina on tehty paljon tutkimusta syöpään liittyvien tukosten ennaltaehkäisemiseksi. Haasteena syöpähoitojen kehittyessä on tunnistaa ne syöpäpotilaat, jotka hyötyisivät ennaltaehkäisevästä veren hyytymistaipumusta vähentävästä lääkityksestä. Toistaiseksi kliinisessä käytössä ei ole riittävän toimivaa mallia, joka ennustaisi syöpäpotilaan tukostaipumusta. Tutkimuksessa todettuja riskitekijöitä voitaisiin hyödyntää arvioitaessa syöpäpotilaiden laskimotukosriskiä ja riskinarviomallien kehittämisessä ja tutkimuksessa.
Vastaväittäjänä toimii dosentti Maarit Anttila, LT (Kuopion yliopistollinen sairaala) ja kustoksena professori Pekka Taimen (Turun yliopisto ja Turun yliopistollinen keskussairaala). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on patologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9906-4 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöstutkimuksessa selvitettiin laskimotukosten esiintyvyyttä ja tukosriskiä lisääviä tekijöitä suomalaisilla syöpäpotilailla. Tutkimuksessa arvioitiin kliinisten tekijöiden ja tavanomaisten verikoetulosten käyttökelpoisuutta tukosriskin arvioinnissa. Tutkimus keskittyi erityisesti munasarja- ja haimasyöpään sairastuneihin. Aineisto koostui Tyksissä hoidetuista potilaista, joiden tiedot kerättiin Auria biopankin ja Auria-tietopalvelujen avulla, yhdistämällä terveydenhuollon sähköisiä potilastietorekisterejä.
Tutkimuksessa todettiin, että syvään laskimotukokseen sairastuneista joka neljännellä oli samanaikaisesti myös syöpädiagnoosi. Suurin laskimotukoksen riski liittyi haima-, keuhko- ja munasarjasyöpään. Syöpäpotilaiden tukosriskiä lisäsivät platinapohjainen solunsalpaajahoito ja veren kohonnut neutrofiilitaso. Lisäksi haimasyöpäpotilailla todettiin, että kasvainmerkkiaineen CA 19-9 lyhyt kahdentumisaika ennusti merkittävästi tukosriskiä. Munasarjasyöpäpotilailla syvän laskimotukoksen riski liittyi kasvainmerkkiaineen CA 12-5 korkeaan pitoisuuteen, lyhyeen kahdentumiasikaan ja huonoon vasteeseen platinapohjaiselle syöpähoidolle.
Syöpä on syvän laskimotukoksen merkittävä riskitekijä. Viime vuosikymmenten aikana syöpään liittyvien laskimotukosten määrä on merkittävästi lisääntynyt. Laskimotukokset voivat heikentää syöpäpotilaiden elämänlaatua ja vaikeuttaa syöpähoitojen jatkamista. Lisäksi tiedetään, että laskimotukokset vaikuttavat syöpäpotilaan ennusteeseen ja ovat yleisin kuolinsyy itse syövän jälkeen. Tukosten hoidosta aiheutuu myös kuormitusta terveydenhuollolle ja kustannuksia yhteiskunnalle. Siksi viime vuosina on tehty paljon tutkimusta syöpään liittyvien tukosten ennaltaehkäisemiseksi. Haasteena syöpähoitojen kehittyessä on tunnistaa ne syöpäpotilaat, jotka hyötyisivät ennaltaehkäisevästä veren hyytymistaipumusta vähentävästä lääkityksestä. Toistaiseksi kliinisessä käytössä ei ole riittävän toimivaa mallia, joka ennustaisi syöpäpotilaan tukostaipumusta. Tutkimuksessa todettuja riskitekijöitä voitaisiin hyödyntää arvioitaessa syöpäpotilaiden laskimotukosriskiä ja riskinarviomallien kehittämisessä ja tutkimuksessa.
Viestintä