Väitös (oikeustiede): OTM Toni Selkälä
Aika
15.9.2023 klo 15.00 - 19.00
OTM Toni Selkälä esittää väitöskirjansa ”Lost in Technology: Towards a Critique of Repugnant Rights” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 15.9.2023 klo 15.00 (Turun yliopisto, Calonia, Cal1-luentosali, Caloniankuja 3, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/64379174372 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Fleur Johns (UNSW Sydney, Australia) ja kustoksena professori Tuomas Mylly (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on oikeustiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9454-0
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Lähes päivittäin saamme lukea uutisia eriasteisista ihmisoikeusloukkauksista meillä ja muualla. Niissä toistuu ajatus loukkausten poikkeuksellisuudesta – poikkeamasta oikeuden säännönmukaiseen ja oikeudenmukaiseen toimintaan. Väitöksessäni esitän, ettei kyse niinkään ole poikkeuksesta vaan oikeusvaltioon sisäänrakennetusta piirteestä, jonka havaitsemista vaikeuttaa jo pitkään jatkunut kaikkinainen säädöstulva.
Säädöstulvan vuoksi emme kykene tunnistamaan niitä välittömiä oikeuden välineitä, jotka oikeuden loukkaukseen johtivat. Oikeuden loukkaukset ovat pieniä ja teknisiä, vaikka niiden seuraukset ovatkin tuhoisia. Koska oikeusvaltiossa oikeudet mielletään lähtökohtaisesti myönteiseksi asiaksi, päädymme synnyttämään lisää oikeuksia sinne, missä havaitsimme oikeutta loukatun.
Tämä yhä teknistyvän ja yksityiskohtaisemman sääntelyn kehä johtaa vastenmieliseen lopputulemaan, jossa lisääntyvä sääntely syö tosiasiallisten oikeuksien alaa. Meillä on enemmän lakeja, mutta vähemmän oikeuksia. Osoitan väitöksessäni tämän yhtäältä teoreettisesti, toisaalta kansainvälisestä oikeudesta ponnistavien käytännön esimerkkien kautta.
Väitökseni valossa voimme arvioida uudelleen teknisen sääntelyn roolia monissa yhteiskunnan nykykriiseissä. Oikeuden yhä teknistyvät instrumentit tarjoavat mahdollisuuden säädösten rituaalinomaiselle noudattamiselle, jolloin metsä katoaa puilta. Tässä valossa pakolaisten työntäminen takaisin avomerelle turvallisuusstandardien mukaisessa pelastuslautassa tai alkuperäiskansojen pakkomuuttaminen luonnonsuojelualueiden tieltä ilmentävät samaa. Oikeus on kadottanut omat arvonsa ja siitä on tullut vastenmielistä.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/64379174372 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Fleur Johns (UNSW Sydney, Australia) ja kustoksena professori Tuomas Mylly (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on oikeustiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9454-0
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Lähes päivittäin saamme lukea uutisia eriasteisista ihmisoikeusloukkauksista meillä ja muualla. Niissä toistuu ajatus loukkausten poikkeuksellisuudesta – poikkeamasta oikeuden säännönmukaiseen ja oikeudenmukaiseen toimintaan. Väitöksessäni esitän, ettei kyse niinkään ole poikkeuksesta vaan oikeusvaltioon sisäänrakennetusta piirteestä, jonka havaitsemista vaikeuttaa jo pitkään jatkunut kaikkinainen säädöstulva.
Säädöstulvan vuoksi emme kykene tunnistamaan niitä välittömiä oikeuden välineitä, jotka oikeuden loukkaukseen johtivat. Oikeuden loukkaukset ovat pieniä ja teknisiä, vaikka niiden seuraukset ovatkin tuhoisia. Koska oikeusvaltiossa oikeudet mielletään lähtökohtaisesti myönteiseksi asiaksi, päädymme synnyttämään lisää oikeuksia sinne, missä havaitsimme oikeutta loukatun.
Tämä yhä teknistyvän ja yksityiskohtaisemman sääntelyn kehä johtaa vastenmieliseen lopputulemaan, jossa lisääntyvä sääntely syö tosiasiallisten oikeuksien alaa. Meillä on enemmän lakeja, mutta vähemmän oikeuksia. Osoitan väitöksessäni tämän yhtäältä teoreettisesti, toisaalta kansainvälisestä oikeudesta ponnistavien käytännön esimerkkien kautta.
Väitökseni valossa voimme arvioida uudelleen teknisen sääntelyn roolia monissa yhteiskunnan nykykriiseissä. Oikeuden yhä teknistyvät instrumentit tarjoavat mahdollisuuden säädösten rituaalinomaiselle noudattamiselle, jolloin metsä katoaa puilta. Tässä valossa pakolaisten työntäminen takaisin avomerelle turvallisuusstandardien mukaisessa pelastuslautassa tai alkuperäiskansojen pakkomuuttaminen luonnonsuojelualueiden tieltä ilmentävät samaa. Oikeus on kadottanut omat arvonsa ja siitä on tullut vastenmielistä.
Viestintä