Väitös (musiikkitiede): FM Sanna Qvick
Aika
16.12.2024 klo 12.00 - 16.00
FM Sanna Qvick esittää väitöskirjansa ”Captivating Film Sounds: Sonic Narration and World-making in the Soundtracks of Finnish Fairy Tale Films” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa maanantaina 16.12.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Arcanum, Aava-sali, Arcanuminkuja 1, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/77eaa613-61b6-496a-a41a-e16b986357e8/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Robynn Stilwell (Georgetown yliopisto, Yhdysvallat) ja kustoksena professori John Richardson (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on musiikkitiede.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Sanna Qvick käsittelee väitöskirjassaan äänisuunnittelun ja musiikin vaikutusta audiovisuaaliseen (äänen ja kuvan yhteisvaikutteiseen) kerrontaan suomalaisissa satuelokuvissa. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka äänillä ja musiikilla rakennetaan satuelokuvien tarinamaailmaa eli miten tarinoiden tapahtumapaikat muotoutuvat satumaailmalle ominaisiksi äänten ja musiikin ansiosta.
Elokuvissa musiikki ja äänet ovat keskeisiä merkityksiä luovia osa-alueita. Elokuvan ääniraita juurruttaa katsojan elokuvan luotuun tarinamaailmaan samalla, kun se kommentoi, syventää ja edistää juonenkerrontaa omalla tavallaan. Tätä elokuvamusiikin kerronnallisuutta on tarkasteltu jo pitkään. Vuonna 1987 ilmestynyt Claudia Gorbmannin Unheard melodies: Narrative film music –kirja aloitti keskustelun musiikin hienovaraisesta roolista tarinankertojana elokuvissa. Qvickin väitöstutkimus jatkaa tätä keskustelua ottamalla musiikin lisäksi huomioon muiden äänten ja puheen tuottamat vaikutukset elokuvan ilmaisuun. Tutkimus tarjoaa siis uusia kuulokulmia audiovisuaaliseen kerrontaan, ennen kaikkea satuelokuviin ja niiden maagiseen maailmaan.
Tutkimusta elokuvat edellä
Qvickin tutkimus on aineistolähtöinen. Työssä analysoidaan kuuden kotimaisen eri aikakautta edustavan elokuvan ääniraitoja. Kaikkien elokuvien juonet perustuvat satuihin tai satuhahmoihin, ja ne ovat niin sanottuja näytelmäelokuvia. Vanhin elokuvista on Edvin Laineen ohjaama Prinsessa Ruusunen (1949) ja uusin Liisa Helmisen ohjaus Pelikaanimies (2004). Elokuvien ääniraidat poikkeavat toisistaan niin ilmaisutavoiltaan kuin musiikkityyleiltään. Ne hyödyntävät muun muassa klassista, populaari- ja kansanmusiikkia. Elokuvamusiikin säveltäjien joukosta löytyy nimekkäitä säveltäjiä kuten Erkki Melartin, Jukka Linkola ja Tuomas Kantelinen.
Satuelokuvien luontosuhde
Tässä väitöskirjatutkimuksessa keskitytään siihen, millainen edellä mainittujen satuelokuvien maailma on. Kun tekstipohjaisesta sadusta muokataan audiovisuaalista ilmaisua käyttävä elokuva, tulee mukaan paljon erilaista uutta aistitietoa. Esimerkiksi äänet tuottavat erilaisia tilaan liittyviä aistimuksia (kuten laajuus, kosteus, lämpötila.) Musiikki taas ilmaisee tunteita tai luo perustan erilaisille liikkeille. Tutkimuksen elokuvissa maailmojen maagisuus tuli esille siinä, miten luonto ja suhde siihen on ilmaistu. Oleellista satuelokuvien ääniraidoille oli niiden kokoava, yhtenäistävä ja määrittävä rooli satumaailman rakentamisessa.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/77eaa613-61b6-496a-a41a-e16b986357e8/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Robynn Stilwell (Georgetown yliopisto, Yhdysvallat) ja kustoksena professori John Richardson (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on musiikkitiede.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Sanna Qvick käsittelee väitöskirjassaan äänisuunnittelun ja musiikin vaikutusta audiovisuaaliseen (äänen ja kuvan yhteisvaikutteiseen) kerrontaan suomalaisissa satuelokuvissa. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka äänillä ja musiikilla rakennetaan satuelokuvien tarinamaailmaa eli miten tarinoiden tapahtumapaikat muotoutuvat satumaailmalle ominaisiksi äänten ja musiikin ansiosta.
Elokuvissa musiikki ja äänet ovat keskeisiä merkityksiä luovia osa-alueita. Elokuvan ääniraita juurruttaa katsojan elokuvan luotuun tarinamaailmaan samalla, kun se kommentoi, syventää ja edistää juonenkerrontaa omalla tavallaan. Tätä elokuvamusiikin kerronnallisuutta on tarkasteltu jo pitkään. Vuonna 1987 ilmestynyt Claudia Gorbmannin Unheard melodies: Narrative film music –kirja aloitti keskustelun musiikin hienovaraisesta roolista tarinankertojana elokuvissa. Qvickin väitöstutkimus jatkaa tätä keskustelua ottamalla musiikin lisäksi huomioon muiden äänten ja puheen tuottamat vaikutukset elokuvan ilmaisuun. Tutkimus tarjoaa siis uusia kuulokulmia audiovisuaaliseen kerrontaan, ennen kaikkea satuelokuviin ja niiden maagiseen maailmaan.
Tutkimusta elokuvat edellä
Qvickin tutkimus on aineistolähtöinen. Työssä analysoidaan kuuden kotimaisen eri aikakautta edustavan elokuvan ääniraitoja. Kaikkien elokuvien juonet perustuvat satuihin tai satuhahmoihin, ja ne ovat niin sanottuja näytelmäelokuvia. Vanhin elokuvista on Edvin Laineen ohjaama Prinsessa Ruusunen (1949) ja uusin Liisa Helmisen ohjaus Pelikaanimies (2004). Elokuvien ääniraidat poikkeavat toisistaan niin ilmaisutavoiltaan kuin musiikkityyleiltään. Ne hyödyntävät muun muassa klassista, populaari- ja kansanmusiikkia. Elokuvamusiikin säveltäjien joukosta löytyy nimekkäitä säveltäjiä kuten Erkki Melartin, Jukka Linkola ja Tuomas Kantelinen.
Satuelokuvien luontosuhde
Tässä väitöskirjatutkimuksessa keskitytään siihen, millainen edellä mainittujen satuelokuvien maailma on. Kun tekstipohjaisesta sadusta muokataan audiovisuaalista ilmaisua käyttävä elokuva, tulee mukaan paljon erilaista uutta aistitietoa. Esimerkiksi äänet tuottavat erilaisia tilaan liittyviä aistimuksia (kuten laajuus, kosteus, lämpötila.) Musiikki taas ilmaisee tunteita tai luo perustan erilaisille liikkeille. Tutkimuksen elokuvissa maailmojen maagisuus tuli esille siinä, miten luonto ja suhde siihen on ilmaistu. Oleellista satuelokuvien ääniraidoille oli niiden kokoava, yhtenäistävä ja määrittävä rooli satumaailman rakentamisessa.
Viestintä