Väitös (latinalainen filologia): FM Reko Tikka
Aika
12.5.2023 klo 12.00 - 16.00
FM Reko Tikka esittää väitöskirjansa ”Antiikin arpapelit” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 12.5.2023 klo 12 (Turun yliopisto, Calonia, Cal 1 -luentosali, Caloniankuja 3, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Mika Kajava (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Jyri Vaahtera (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on latinalainen filologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9218-8.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Antiikin arpapeleistä löytyy sekä kirjallista että arkeologista todistusaineistoa. Joiltain osin nämä aineistot tukevat ja täydentävät toisiaan, mutta kumpaankin liittyy myös omat ongelmansa. Tunnetaan paljon esineitä, joita on oletettavasti käytetty arpapeleissä, mutta joista ei mainita antiikin kirjallisuudessa mitään. Kirjallinen aineisto puolestaan koostuu suurelta osin katkelmallisista teksteistä, satunnaisista maininnoista ja osittain ristiriitaisista ja epäselvistä viittauksista, joiden perusteella monet asiat jäävät tulkinnanvaraisiksi.
Antiikin pelien tutkimuksessa on keskitytty paljolti pelien sääntöjen rekonstruointiin, jossa joudutaan kuitenkin usein turvautumaan lähinnä arvailuun. Ennen sääntöjen rekonstruointia pitäisi ainakin selvittää monia peruskysymyksiä, mikä on jäänyt aiemmin puolitiehen. Tutkimuksessa kerrotaan, mitä antiikin arpapeleistä tiedetään varmasti ja mitä niistä ylipäänsä voidaan käytössä olevan aineiston perusteella tietää.
Kielen tasolla raja pelin ja leikin välillä oli häilyvä antiikin kielissä, kuten se on monissa nykykielissäkin, eikä näin ollen mitään pelin määritelmää voida pitää mitenkään yleispätevänä. Mitään arpapeliä tarkoittavaa termiä ei antiikin kielissä myöskään ollut, vaan sama sana tarkoitti arpapeliä, noppapeliä, uhkapeliä ja jopa tietynlaista lautapeliä, ja vaikkei läheskään aina ole selvää, mitä näistä tarkoitetaan, niin joitain täsmennyksiä voidaan esittää ja joitain oletuksia kyseenalaistaa.
Arvontaan perustuvan pelin ohella arpapeliä voidaan pitää pelillisenä arvontana, ja kun joitain pelivälineitä käytettiin myös arpaoraakkeleissa, on näiden toimintojen oletettu olleen jotenkin yhteydessä toisiinsa, mutta antiikin aineiston perusteella arpapelejä pidettiin vain ja ainoastaan peleinä. Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että arpapelejä pelattiin antiikissa yleisesti, vaikka tietoa itse peleistä on säilynyt niin rajallisesti, että ainoastaan kaikkein yksinkertaisimpien pelien säännöt tunnetaan mitenkään varmasti.
Vastaväittäjänä toimii professori Mika Kajava (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Jyri Vaahtera (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on latinalainen filologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9218-8.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Antiikin arpapeleistä löytyy sekä kirjallista että arkeologista todistusaineistoa. Joiltain osin nämä aineistot tukevat ja täydentävät toisiaan, mutta kumpaankin liittyy myös omat ongelmansa. Tunnetaan paljon esineitä, joita on oletettavasti käytetty arpapeleissä, mutta joista ei mainita antiikin kirjallisuudessa mitään. Kirjallinen aineisto puolestaan koostuu suurelta osin katkelmallisista teksteistä, satunnaisista maininnoista ja osittain ristiriitaisista ja epäselvistä viittauksista, joiden perusteella monet asiat jäävät tulkinnanvaraisiksi.
Antiikin pelien tutkimuksessa on keskitytty paljolti pelien sääntöjen rekonstruointiin, jossa joudutaan kuitenkin usein turvautumaan lähinnä arvailuun. Ennen sääntöjen rekonstruointia pitäisi ainakin selvittää monia peruskysymyksiä, mikä on jäänyt aiemmin puolitiehen. Tutkimuksessa kerrotaan, mitä antiikin arpapeleistä tiedetään varmasti ja mitä niistä ylipäänsä voidaan käytössä olevan aineiston perusteella tietää.
Kielen tasolla raja pelin ja leikin välillä oli häilyvä antiikin kielissä, kuten se on monissa nykykielissäkin, eikä näin ollen mitään pelin määritelmää voida pitää mitenkään yleispätevänä. Mitään arpapeliä tarkoittavaa termiä ei antiikin kielissä myöskään ollut, vaan sama sana tarkoitti arpapeliä, noppapeliä, uhkapeliä ja jopa tietynlaista lautapeliä, ja vaikkei läheskään aina ole selvää, mitä näistä tarkoitetaan, niin joitain täsmennyksiä voidaan esittää ja joitain oletuksia kyseenalaistaa.
Arvontaan perustuvan pelin ohella arpapeliä voidaan pitää pelillisenä arvontana, ja kun joitain pelivälineitä käytettiin myös arpaoraakkeleissa, on näiden toimintojen oletettu olleen jotenkin yhteydessä toisiinsa, mutta antiikin aineiston perusteella arpapelejä pidettiin vain ja ainoastaan peleinä. Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että arpapelejä pelattiin antiikissa yleisesti, vaikka tietoa itse peleistä on säilynyt niin rajallisesti, että ainoastaan kaikkein yksinkertaisimpien pelien säännöt tunnetaan mitenkään varmasti.
Viestintä