Väitös (lastenneurologia): LL Karoliina Uusitalo
Aika
21.4.2023 klo 12.00 - 16.00
LL Karoliina Uusitalo esittää väitöskirjansa ”Neurodevelopment and functional brain MRI findings in early adolescence in children born very preterm – PIPARI Study” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 21.4.2023 klo 12 (Turun yliopisto, Dentalia, Arje Scheinin -sali, Lemminkäisenkatu 2, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Eero Kajantie (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Riitta Parkkola (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on lastenneurologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9223-2 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Pikkukeskosuus tarkoittaa syntymää ennen raskausviikkoa 32 tai alle 1500 gramman syntymäpainoa. Vastasyntyneiden tehohoidon kehittyminen on parantanut pikkukeskosten eloonjäämisennustetta. Pikkukeskosena syntyneillä lapsilla on kuitenkin täysaikaisena syntyneitä lapsia suurempi riski poikkeavalle neurologiselle kehitykselle kuten vaikealle liikuntavammalle eli CP-vammalle.
Väitöstutkimuksessa selvitettiin pikkukeskosena syntyneiden lasten kokonaiskehitystä 11 vuoden iässä sekä sitä, onko kahden vuoden iässä tehty neurologinen tutkimus yhteydessä kokonaiskehitykseen, mm. kognitiiviseen kehitykseen, 11 vuoden iässä. Lisäksi selvitettiin, miten hienomotoriset taidot ja hienomotorisen toiminnan aikainen aivoaktivaatio eroavat pikkukeskosena syntyneillä ja täysaikaisena syntyneillä nuorilla 13 vuoden iässä. Väitöstutkimus oli osa moniammatillista PIPARI-tutkimusta, jossa on seurattu vuosina 2001-2006 Tyksissä pikkukeskosena syntyneitä lapsia syntymästä nuoruusikään.
Väitöskirjatyössä todettiin, että 2 vuoden iässä tehty neurologinen tutkimus oli yhteydessä kognitiiviseen kehitykseen vielä 11 vuoden iässä. Lisäksi väitöskirjatyössä osoitettiin, että motorisen kehityksen häiriöt ovat edelleen yleisiä 11-vuotiailla pikkukeskosena syntyneillä lapsilla, ja että motorisen kehityksen häiriöt ovat yhteydessä heikompaan kognitiiviseen kehitykseen sekä heikommaksi koettuun elämänlaatuun. Huomionarvoista oli, että keskimääräinen älykkyysosamäärä oli 15 pistettä matalampi 11-vuotiailla pikkukeskosilla, joilla todettiin CP-vammaa lievempikin motorisen kehityksen häiriö verrattuna pikkukeskosiin, joilla motorinen kehitys oli normaalia.
Lisäksi väitöskirjatyössä todettiin, ettei hienomotorisissa taidoissa havaittu eroja pikkukeskosena syntyneiden ja täysaikaisena syntyneiden 13-vuotiaiden nuorten välillä. Toiminnallisessa aivokuvantamisessa sen sijaan havaittiin, että näiden hienomotoristen liikkeiden aikainen aivoaktivaatio oli tietyillä aivoalueilla voimakkaampaa pikkukeskosena syntyneillä.
Vastaväittäjänä toimii professori Eero Kajantie (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Riitta Parkkola (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on lastenneurologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9223-2 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Pikkukeskosuus tarkoittaa syntymää ennen raskausviikkoa 32 tai alle 1500 gramman syntymäpainoa. Vastasyntyneiden tehohoidon kehittyminen on parantanut pikkukeskosten eloonjäämisennustetta. Pikkukeskosena syntyneillä lapsilla on kuitenkin täysaikaisena syntyneitä lapsia suurempi riski poikkeavalle neurologiselle kehitykselle kuten vaikealle liikuntavammalle eli CP-vammalle.
Väitöstutkimuksessa selvitettiin pikkukeskosena syntyneiden lasten kokonaiskehitystä 11 vuoden iässä sekä sitä, onko kahden vuoden iässä tehty neurologinen tutkimus yhteydessä kokonaiskehitykseen, mm. kognitiiviseen kehitykseen, 11 vuoden iässä. Lisäksi selvitettiin, miten hienomotoriset taidot ja hienomotorisen toiminnan aikainen aivoaktivaatio eroavat pikkukeskosena syntyneillä ja täysaikaisena syntyneillä nuorilla 13 vuoden iässä. Väitöstutkimus oli osa moniammatillista PIPARI-tutkimusta, jossa on seurattu vuosina 2001-2006 Tyksissä pikkukeskosena syntyneitä lapsia syntymästä nuoruusikään.
Väitöskirjatyössä todettiin, että 2 vuoden iässä tehty neurologinen tutkimus oli yhteydessä kognitiiviseen kehitykseen vielä 11 vuoden iässä. Lisäksi väitöskirjatyössä osoitettiin, että motorisen kehityksen häiriöt ovat edelleen yleisiä 11-vuotiailla pikkukeskosena syntyneillä lapsilla, ja että motorisen kehityksen häiriöt ovat yhteydessä heikompaan kognitiiviseen kehitykseen sekä heikommaksi koettuun elämänlaatuun. Huomionarvoista oli, että keskimääräinen älykkyysosamäärä oli 15 pistettä matalampi 11-vuotiailla pikkukeskosilla, joilla todettiin CP-vammaa lievempikin motorisen kehityksen häiriö verrattuna pikkukeskosiin, joilla motorinen kehitys oli normaalia.
Lisäksi väitöskirjatyössä todettiin, ettei hienomotorisissa taidoissa havaittu eroja pikkukeskosena syntyneiden ja täysaikaisena syntyneiden 13-vuotiaiden nuorten välillä. Toiminnallisessa aivokuvantamisessa sen sijaan havaittiin, että näiden hienomotoristen liikkeiden aikainen aivoaktivaatio oli tietyillä aivoalueilla voimakkaampaa pikkukeskosena syntyneillä.
Viestintä