Väitös (kulttuurihistoria): FL Hannele Koivisto

FL Hannele Koivisto esittää väitöskirjansa ”Joukkosielu vai individualisti? Vasemmistoälymystön identiteettiprosessit Suomessa 1930-luvun alusta 1950-luvun loppuun” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 15.11.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Arcanum, Aava -luentosali, Arcanuminkuja 1, Turku).

Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/0d49cf09-e65e-4ef7-ad0b-e5e5bd16ea1d/public (kopioi linkki selaimeen).

Vastaväittäjänä toimii professori Risto Turunen (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Hannu Salmi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kulttuurihistoria.

Väitösuutinen.
***

Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:

Tutkimuksen kohteena ovat helsinkiläisen, vasemmistoälymystöksi itsensä nimenneen ryhmän identiteettiprosessit yksilö- ja ryhmätasoilla. Ryhmään kuuluneet toimivat kulttuurin ja politiikan kentillä lehtien toimittajina ja avustajina, kirjailijoina ja poliitikkoina – 1930-luvulla SDP:n järjestöissä, sodan jälkeen SKDL:ssä ja SKP:ssä.

Intellektuelli-identiteetin pohdinnalla oli vasemmistoälymystölle paitsi suuri henkilökohtainen, myös yleisempi merkitys. Kysymys intellektuellien poliittisesta sitoutuneisuudesta leikkasi erityisesti kirjailijoiden tehtävästä ja asemasta käytyjä määrittelykiistoja. Tutkimus avaa myös näkökulmaa aikakauden luokkakysymyksiin, erityisesti työväenluokan ja ylempää yhteiskunnasta tulleiden intellektuellien suhteeseen. Yli kahden vuosikymmenen aikajänteeseen sijoittuvat intellektuelliksi valmistautuminen, 1930-luvun kiihkeän toiminnan vaihe, Etsivän keskuspoliisin ja Valtiollisen poliisin seurannan kohteeksi joutuminen, oikeudenkäynnit, vankeus ja sodan jälkeinen, uuden suunnan saanut toiminta.

Kiinnitän huomiota tunteiden osuuteen identiteettiprosessissa, etenkin individualismin ja kollektiivisuuden ristivedossa. Työväenliikkeeseen liittyneen älymystön hankalaa asemaa kuvaa se, että SDP:ssä he edustivat liian jyrkkää marxilaisuutta, mutta SKP:ssä taas pikkuporvarillista ja individualistista asennetta. He putosivat luokkien väliin ja jäivät marginaaliin. Suomalaisen vasemmistoälymystön kokemukset olivat monessa suhteessa verrattavissa länsieurooppalaisten ja pohjoismaalaisten intellektuellien kohtaloihin. Näistäkin useimmat irtautuivat 1950-luvun loppuvuosina puoluepolitiikasta, mutta eivät välttämättä aatteellisesta sitoutumisesta vasemmistolaisuuteen.

Kulttuurihistorian näkökulmasta tehty tutkimus tarjoaa tulokulmia, joiden avulla voi tarkastella myös muiden yhteiskunnallisissa liikkeissä toimineiden radikaaliryhmien identiteettiä, etenkin sellaisten, joiden identiteetin kulmakivi oli äärimmilleen viety aatteellinen ihanteellisuus.