Väitös (korva-, nenä- ja kurkkutaudit sekä infektiosairaudet): LL Sakke Niemelä
Aika
20.9.2024 klo 12.00 - 16.00
LL Sakke Niemelä esittää väitöskirjansa ”Bacterial meningitis - Incidence, Etiology, Predisposing Factors and Outcome” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 20.09.2024 klo 12.00 (TYKS, T-sairaala, Risto Lahesmaa -sali, Hämeentie 11, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/69072343068 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Kirsi Skogberg (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Jarmo Oksi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on korva-, nenä- ja kurkkutaudit sekä infektiosairaudet.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9848-7 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Bakteeriperäinen aivokalvontulehdus eli meningiitti on vakava infektiotauti, joka voi aiheuttaa jopa 30% kuolleisuutta. Bakteerimeningiitti jaotellaan yhteisöstä -tai sairaalasta saatuun muotoon. Post-neurokirurginen meningiitti, neurokirurgisen toimenpiteen jälkeen ilmaantuva meningiitin muoto, on sairaalasta saadun meningiitin alatyyppi.
Bakteerimeningiitin diagnoosi perustuu aivo-selkäydinnesteen (likvor) näytteenottoon. Hoitona käytetään yleisimmin keftriaksonia yksin tai yhdessä vankomysiinin kanssa. Toisinaan myös neurokirurgisia korjausleikkauksia käytetään hoitona.
Sairaalasyntyisten bakteerimeningiittien osuus oli korkea aikuisilla ja lapsilla. Myös ennen bakteerimeningiitin diagnoosia antibioottia saaneiden potilaiden määrät olivat suuret molemmissa ryhmissä.
Päänsärky, neurologiset oireet ja bakteerimeningiitti-diagnoosin asetusta edeltävästi käytetyt antibiootit olivat yhteydessä epäsuotuisaan lopputulemaan aikuisilla. Ennenaikainen syntymä ja sairaalasyntyinen bakteerimeningiitti olivat yhteydessä epäsuotuisaan lopputulemaan lapsilla. Aikuisista epäsuotuisan lopputuleman sai kotiutuessa 41% ja lapsista kotiutuessa 24% ja 8kk kotiutumisesta enää 14%. Aikuisilla kuolleisuus oli 9%, lapsilla kuolemia ei havaittu.
Post-neurokirurgista meningiittiä ilmeni 7% potilaista aivokasvain-, eli glioomaleikkauksen jälkeen. Uusinta-, ja korjausleikkaukset olivat riskitekijä post-neurokirurgisen meningiitin kehittymiselle.
Bakteerimeningiitin ilmaantuvuus oli hieman korkeampi verrattuna aiempiin tutkimuksiin. Antibiootteja käytettiin suositusten mukaisesti. Epäsuotuisaa lopputulemaa ilmeni vastaavasti tai hieman vähäisemmin kuin aiemmissa tutkimuksissa oli todettu.
Lääkärien pitäisi kiinnittää erityistä huomiota niihin bakteerimeningiittiä sairastaviin potilaisiin, joilla erityisesti päänsärky on lisääntyvänä oireena, koska se voi olla merkki vaikeaksi edenneestä taudista. Polymeraasiketjureaktio- eli PCR-menetelmää likvor-diagnostiikassa tulisi olla rutiininomaisesti käytössä bakteerien tunnistukseen muita menetelmiä paremman herkkyyden ja tarkkuuden takia. Hoitotulokset bakteerimeningiitin sairastaneilla potilailla Varsinais-Suomessa ovat hyvällä kansainvälisellä tasolla.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/69072343068 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Kirsi Skogberg (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Jarmo Oksi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on korva-, nenä- ja kurkkutaudit sekä infektiosairaudet.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9848-7 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Bakteeriperäinen aivokalvontulehdus eli meningiitti on vakava infektiotauti, joka voi aiheuttaa jopa 30% kuolleisuutta. Bakteerimeningiitti jaotellaan yhteisöstä -tai sairaalasta saatuun muotoon. Post-neurokirurginen meningiitti, neurokirurgisen toimenpiteen jälkeen ilmaantuva meningiitin muoto, on sairaalasta saadun meningiitin alatyyppi.
Bakteerimeningiitin diagnoosi perustuu aivo-selkäydinnesteen (likvor) näytteenottoon. Hoitona käytetään yleisimmin keftriaksonia yksin tai yhdessä vankomysiinin kanssa. Toisinaan myös neurokirurgisia korjausleikkauksia käytetään hoitona.
Sairaalasyntyisten bakteerimeningiittien osuus oli korkea aikuisilla ja lapsilla. Myös ennen bakteerimeningiitin diagnoosia antibioottia saaneiden potilaiden määrät olivat suuret molemmissa ryhmissä.
Päänsärky, neurologiset oireet ja bakteerimeningiitti-diagnoosin asetusta edeltävästi käytetyt antibiootit olivat yhteydessä epäsuotuisaan lopputulemaan aikuisilla. Ennenaikainen syntymä ja sairaalasyntyinen bakteerimeningiitti olivat yhteydessä epäsuotuisaan lopputulemaan lapsilla. Aikuisista epäsuotuisan lopputuleman sai kotiutuessa 41% ja lapsista kotiutuessa 24% ja 8kk kotiutumisesta enää 14%. Aikuisilla kuolleisuus oli 9%, lapsilla kuolemia ei havaittu.
Post-neurokirurgista meningiittiä ilmeni 7% potilaista aivokasvain-, eli glioomaleikkauksen jälkeen. Uusinta-, ja korjausleikkaukset olivat riskitekijä post-neurokirurgisen meningiitin kehittymiselle.
Bakteerimeningiitin ilmaantuvuus oli hieman korkeampi verrattuna aiempiin tutkimuksiin. Antibiootteja käytettiin suositusten mukaisesti. Epäsuotuisaa lopputulemaa ilmeni vastaavasti tai hieman vähäisemmin kuin aiemmissa tutkimuksissa oli todettu.
Lääkärien pitäisi kiinnittää erityistä huomiota niihin bakteerimeningiittiä sairastaviin potilaisiin, joilla erityisesti päänsärky on lisääntyvänä oireena, koska se voi olla merkki vaikeaksi edenneestä taudista. Polymeraasiketjureaktio- eli PCR-menetelmää likvor-diagnostiikassa tulisi olla rutiininomaisesti käytössä bakteerien tunnistukseen muita menetelmiä paremman herkkyyden ja tarkkuuden takia. Hoitotulokset bakteerimeningiitin sairastaneilla potilailla Varsinais-Suomessa ovat hyvällä kansainvälisellä tasolla.
Viestintä