Väitös (korva-, nenä- ja kurkkutaudit): LL Eero Kytö
Aika
1.3.2024 klo 12.00 - 16.00
LL Eero Kytö esittää väitöskirjansa ”Follow-up of head and neck cancer patients after treatment” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 01.03.2024 klo 12.00 (TYKS T-sairaala, Johan Haartman -luentosali, Hämeentie 11, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/62619736817
Vastaväittäjänä toimii dosentti Heikki Teppo (Kanta-Hämeen keskussairaala) ja kustoksena professori Heikki Irjala (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on korva-, nenä- ja kurkkutaudit.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9606-3
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Pään ja kaulan alueen syöpäpotilaiden seuranta hoidon jälkeen on tärkeää, koska heillä on korkea taudin uusiutumisriski sekä suurentunut riski saada toinen syöpä. Myös potilaiden kuntoutus vaatii useita käyntejä monilla eri terveydenhuollon ammattiryhmillä, johtuen hoitojen aiheuttamista ongelmista syömisessä, puhumisessa ja hengittämisessä sekä kosmeettisista haitoista. Näiden syöpien määrä on lisääntymässä, joten seurantaankin tarvitaan lisää resursseja.
Väitöskirjatyö pyrki selvittämään rutiininomaisen syövän hoidon jälkeisen seurannan sopivaa pituutta, PET-kuvantamisen merkitystä vuoden kohdalla hoitojen päättymisestä, etälääketieteen käyttöä seurannassa sekä pitkäaikaishaittoja pään ja kaulan alueen syöpien hoidon jälkeen. Tutkimusaineistona olivat Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hoidetut pään ja kaulan alueen syöpäpotilaat sekä yhdessä osatyössä lisäksi Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa hoidetut vastaavat syöpäpotilaat.
Tärkeimpänä tuloksena totesimme pään ja kaulan alueen syöpähoitojen jälkeen kolmen vuoden rutiiniseurannan riittävän aiemmin käytetyn viiden vuoden sijaan, jolloin vastaanottoaikoja voidaan kohdentaa paremmin niitä tarvitseville. Tärkeä on kuitenkin potilaiden mahdollisuus ottaa yhteyttä hoitavaan tahoon oireiden ilmetessä. Myöskään rutiininomainen PET-kuvantaminen vuoden kohdalla hoitojen päättymisestä ei parantanut kuvannetun potilasjoukon eikä myöskään minkään tutkitun alaryhmän 5-vuotisennustetta. Totesimme myös, että ensimmäisen vuoden seurannan jälkeen osa seurantakäynneistä voitaisiin järjestää puhelimitse ilman, että taudin mahdollisen uusiutumisen toteaminen näyttäisi viivästyvän. Yleisimmät sädehoidon pitkäaikaishaittavaikutukset tutkimuksessamme olivat nielemisvaikeus ja kilpirauhasen vajaatoiminta.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/62619736817
Vastaväittäjänä toimii dosentti Heikki Teppo (Kanta-Hämeen keskussairaala) ja kustoksena professori Heikki Irjala (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on korva-, nenä- ja kurkkutaudit.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9606-3
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Pään ja kaulan alueen syöpäpotilaiden seuranta hoidon jälkeen on tärkeää, koska heillä on korkea taudin uusiutumisriski sekä suurentunut riski saada toinen syöpä. Myös potilaiden kuntoutus vaatii useita käyntejä monilla eri terveydenhuollon ammattiryhmillä, johtuen hoitojen aiheuttamista ongelmista syömisessä, puhumisessa ja hengittämisessä sekä kosmeettisista haitoista. Näiden syöpien määrä on lisääntymässä, joten seurantaankin tarvitaan lisää resursseja.
Väitöskirjatyö pyrki selvittämään rutiininomaisen syövän hoidon jälkeisen seurannan sopivaa pituutta, PET-kuvantamisen merkitystä vuoden kohdalla hoitojen päättymisestä, etälääketieteen käyttöä seurannassa sekä pitkäaikaishaittoja pään ja kaulan alueen syöpien hoidon jälkeen. Tutkimusaineistona olivat Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hoidetut pään ja kaulan alueen syöpäpotilaat sekä yhdessä osatyössä lisäksi Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa hoidetut vastaavat syöpäpotilaat.
Tärkeimpänä tuloksena totesimme pään ja kaulan alueen syöpähoitojen jälkeen kolmen vuoden rutiiniseurannan riittävän aiemmin käytetyn viiden vuoden sijaan, jolloin vastaanottoaikoja voidaan kohdentaa paremmin niitä tarvitseville. Tärkeä on kuitenkin potilaiden mahdollisuus ottaa yhteyttä hoitavaan tahoon oireiden ilmetessä. Myöskään rutiininomainen PET-kuvantaminen vuoden kohdalla hoitojen päättymisestä ei parantanut kuvannetun potilasjoukon eikä myöskään minkään tutkitun alaryhmän 5-vuotisennustetta. Totesimme myös, että ensimmäisen vuoden seurannan jälkeen osa seurantakäynneistä voitaisiin järjestää puhelimitse ilman, että taudin mahdollisen uusiutumisen toteaminen näyttäisi viivästyvän. Yleisimmät sädehoidon pitkäaikaishaittavaikutukset tutkimuksessamme olivat nielemisvaikeus ja kilpirauhasen vajaatoiminta.
Viestintä