Väitös (kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede): TtM Taru Garthwaite
Aika
28.9.2024 klo 12.00 - 16.00
TtM Taru Garthwaite esittää väitöskirjansa ”Sedentary behavior, physical activity, and energy metabolism in metabolic syndrome - with special reference to insulin sensitivity and metabolic flexibility” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 28.09.2024 klo 12.00 (TYKS, T-sairaala, Risto Lahesmaa -sali, Hämeentie 11, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/61348588347 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori George A. Brooks (Kalifornian yliopisto, Berkeley, Yhdysvallat) ja kustoksena professori Juhani Knuuti (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9842-5 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Tyypin 2 diabeteksen riski kohoaa, kun vähäisen liikkumisen ja epäterveellisen ruokavalion seurauksena energiansaanti ylittää energiankulutuksen ja kertyy ylipainoa. Diabetekseen liittyy usein heikentynyt insuliiniherkkyys ja aineenvaihdunnallinen joustavuus, joka kuvaa kykyä hyödyntää energiaravintoaineita rasvoja ja hiilihydraatteja energiantuottoon. Reippaan liikunnan tiedetään auttavan painonhallinnassa ja elintapasairauksien ennaltaehkäisyssä, mutta istumisen vähentämisen ja arkiliikkumisen vaikutuksia energia-aineenvaihduntaan ei juuri ole tutkittu.
Väitöstutkimuksessa tutkittiin istumisen ja liikkumisen yhteyksiä aineenvaihdunnalliseen joustavuuteen sekä koko kehon ja lihasten insuliiniherkkyyteen vähän liikkuvilla ylipainoisilla aikuisilla, joilla on metabolinen oireyhtymä. Tutkimuksessa selvitettiin myös voiko aineenvaihdunnallista terveyttä parantaa vähentämällä päivittäistä istumista tunnilla 6 kuukauden aikana, ilman varsinaisen liikuntaharjoittelun lisäämistä. Istumista ja liikkumista mitattiin liikemittareilla koko tutkimusjakson ajan.
Tulokset osoittivat runsaan istumisen olevan epäedullisesti yhteydessä insuliiniherkkyyteen ja aineenvaihdunnalliseen joustavuuteen. Erityisesti lihasten insuliiniherkkyyden kannalta kehonkoostumus näytti kuitenkin olevan istumista ja liikkumista tärkeämpi tekijä. Seisominen puolestaan oli kehonkoostumuksestakin riippumatta yhteydessä koko kehon insuliiniherkkyyttä kuvaaviin muuttujiin. Lisäksi seisominen ja kevytkin liikkuminen oli yhteydessä parempaan rasva-aineenvaihduntaan ja aineenvaihdunnalliseen joustavuuteen. Istumisen vähentämiseen tähtäävä interventio hidasti diabetesriskitekijöiden huononemista, mutta ei parantanut aineenvaihdunnallista joustavuutta. Aineenvaihdunnallinen joustavuus parani kuitenkin niillä, jotka onnistuneesti vähensivät päivittäistä istumista vähintään puoli tuntia.
Tutkimus korostaa terveen kehonkoostumuksen tärkeyttä aineenvaihdunnalliselle terveydelle. Istumisen vähentäminen ja kevyenkin arkiliikkumisen lisääminen voi olla hyödyksi energia-aineenvaihdunnalle ja auttaa elintapasairauksien ennaltaehkäisyssä vähän liikkuvilla, kohonneessa diabetesriskissä olevilla aikuisilla.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/61348588347 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori George A. Brooks (Kalifornian yliopisto, Berkeley, Yhdysvallat) ja kustoksena professori Juhani Knuuti (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9842-5 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Tyypin 2 diabeteksen riski kohoaa, kun vähäisen liikkumisen ja epäterveellisen ruokavalion seurauksena energiansaanti ylittää energiankulutuksen ja kertyy ylipainoa. Diabetekseen liittyy usein heikentynyt insuliiniherkkyys ja aineenvaihdunnallinen joustavuus, joka kuvaa kykyä hyödyntää energiaravintoaineita rasvoja ja hiilihydraatteja energiantuottoon. Reippaan liikunnan tiedetään auttavan painonhallinnassa ja elintapasairauksien ennaltaehkäisyssä, mutta istumisen vähentämisen ja arkiliikkumisen vaikutuksia energia-aineenvaihduntaan ei juuri ole tutkittu.
Väitöstutkimuksessa tutkittiin istumisen ja liikkumisen yhteyksiä aineenvaihdunnalliseen joustavuuteen sekä koko kehon ja lihasten insuliiniherkkyyteen vähän liikkuvilla ylipainoisilla aikuisilla, joilla on metabolinen oireyhtymä. Tutkimuksessa selvitettiin myös voiko aineenvaihdunnallista terveyttä parantaa vähentämällä päivittäistä istumista tunnilla 6 kuukauden aikana, ilman varsinaisen liikuntaharjoittelun lisäämistä. Istumista ja liikkumista mitattiin liikemittareilla koko tutkimusjakson ajan.
Tulokset osoittivat runsaan istumisen olevan epäedullisesti yhteydessä insuliiniherkkyyteen ja aineenvaihdunnalliseen joustavuuteen. Erityisesti lihasten insuliiniherkkyyden kannalta kehonkoostumus näytti kuitenkin olevan istumista ja liikkumista tärkeämpi tekijä. Seisominen puolestaan oli kehonkoostumuksestakin riippumatta yhteydessä koko kehon insuliiniherkkyyttä kuvaaviin muuttujiin. Lisäksi seisominen ja kevytkin liikkuminen oli yhteydessä parempaan rasva-aineenvaihduntaan ja aineenvaihdunnalliseen joustavuuteen. Istumisen vähentämiseen tähtäävä interventio hidasti diabetesriskitekijöiden huononemista, mutta ei parantanut aineenvaihdunnallista joustavuutta. Aineenvaihdunnallinen joustavuus parani kuitenkin niillä, jotka onnistuneesti vähensivät päivittäistä istumista vähintään puoli tuntia.
Tutkimus korostaa terveen kehonkoostumuksen tärkeyttä aineenvaihdunnalliselle terveydelle. Istumisen vähentäminen ja kevyenkin arkiliikkumisen lisääminen voi olla hyödyksi energia-aineenvaihdunnalle ja auttaa elintapasairauksien ennaltaehkäisyssä vähän liikkuvilla, kohonneessa diabetesriskissä olevilla aikuisilla.
Viestintä