Väitös (kirurgia): LL Ville Rantasalo
Aika
20.9.2024 klo 12.00 - 16.00
LL Ville Rantasalo esittää väitöskirjansa ”Atherosclerotic traits of intracranial aneurysm patients - focus on aortic calcification” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 20.09.2024 klo 12.00 (TYKS, T-sairaala, Johan Haartman -sali, Hämeentie 11, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Pekka Aho (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Harri Hakovirta (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kirurgia.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Aivovaltimoiden pullistumia eli aneurysmia on noin 3%:lla aikuisväestöstä. Suurin osa niistä pysyy oireettomana läpi eliniän, mutta puhjetessaan ne aiheuttavat lukinkalvonalaisen aivoverenvuodon, joka on monesti hengenvaarallinen tai aiheuttaa pysyvän vamman. Valtimonkovettumatauti eli ateroskleroosi (myöh. valtimotauti) on yleisempi tauti. Se aiheuttaa esimerkiksi aivo- ja sydäninfarkteja ja alaraajojen verenkiertovajausta, joka ilmenee särkynä, parantumattomina haavoina ja kuolioina. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että aneurysmien ja valtimonkovettumataudin syntymekanismit ovat osin samankaltaiset, mutta yhteisesiintyvyyden suhteen tutkimusnäyttö on ollut toistaiseksi hajanaista.
Väitöstutkimukseni osoittaa, että suurempi aortan kalkkisuusaste ja matala nilkka-olkavarsipainesuhde lisäävät riskiä aivovaltimoaneurysmalle. Aortan kalkkisuusaste ja matala nilkka-olkavarsipainesuhde ovat mittareita, jotka osoittavat ateroskleroosin olemassaolon ja vaikeusasteen. Korkeampi vatsa-aortan kalkkisuusaste ja matala nilkka-olkavarsipainesuhde ovat tunnetusti yhteydessä laajempaan valtimotautitaakkaan.
Lisäksi väitöstutkimukseni osoittaa, että aortan kalkkisuusastetta voidaan käyttää valtimotautitaakan mittarina potilailla, joilla on jo todettu valtimotauti. Aortan kalkkisuusasteen havaittiin olevan yhteydessä korkeampaan sydän- ja verisuonisairauksien päätetapahtumien tai kuoleman riskiin. Tutkimuksessa todettiin myös aortan kalkkisuusasteen olevan yhteydessä tiettyjen tulehdusvälittäjäaineiden kohonneisiin tasoihin verenkierrossa.
Tulosten perusteella voidaan ajatella, että aivovaltimoaneurysmapotilaiden todennäköisyys sairastua myös valtimonkovettumatautiin ja niistä johtuviin päätetapahtumiin on suurempi kuin tähän asti on ajateltu. Väitöstutkimukseni osoittama yhteisesiintyvyys merkitsee, että valtimotauti on jo olemassa usealla aivovaltimoaneurysmapotilaalla, kun aneurysma todetaan, ja mahdollisesti yhteys kulkee myös toiseen suuntaan.
Vastaväittäjänä toimii dosentti Pekka Aho (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Harri Hakovirta (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kirurgia.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Aivovaltimoiden pullistumia eli aneurysmia on noin 3%:lla aikuisväestöstä. Suurin osa niistä pysyy oireettomana läpi eliniän, mutta puhjetessaan ne aiheuttavat lukinkalvonalaisen aivoverenvuodon, joka on monesti hengenvaarallinen tai aiheuttaa pysyvän vamman. Valtimonkovettumatauti eli ateroskleroosi (myöh. valtimotauti) on yleisempi tauti. Se aiheuttaa esimerkiksi aivo- ja sydäninfarkteja ja alaraajojen verenkiertovajausta, joka ilmenee särkynä, parantumattomina haavoina ja kuolioina. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että aneurysmien ja valtimonkovettumataudin syntymekanismit ovat osin samankaltaiset, mutta yhteisesiintyvyyden suhteen tutkimusnäyttö on ollut toistaiseksi hajanaista.
Väitöstutkimukseni osoittaa, että suurempi aortan kalkkisuusaste ja matala nilkka-olkavarsipainesuhde lisäävät riskiä aivovaltimoaneurysmalle. Aortan kalkkisuusaste ja matala nilkka-olkavarsipainesuhde ovat mittareita, jotka osoittavat ateroskleroosin olemassaolon ja vaikeusasteen. Korkeampi vatsa-aortan kalkkisuusaste ja matala nilkka-olkavarsipainesuhde ovat tunnetusti yhteydessä laajempaan valtimotautitaakkaan.
Lisäksi väitöstutkimukseni osoittaa, että aortan kalkkisuusastetta voidaan käyttää valtimotautitaakan mittarina potilailla, joilla on jo todettu valtimotauti. Aortan kalkkisuusasteen havaittiin olevan yhteydessä korkeampaan sydän- ja verisuonisairauksien päätetapahtumien tai kuoleman riskiin. Tutkimuksessa todettiin myös aortan kalkkisuusasteen olevan yhteydessä tiettyjen tulehdusvälittäjäaineiden kohonneisiin tasoihin verenkierrossa.
Tulosten perusteella voidaan ajatella, että aivovaltimoaneurysmapotilaiden todennäköisyys sairastua myös valtimonkovettumatautiin ja niistä johtuviin päätetapahtumiin on suurempi kuin tähän asti on ajateltu. Väitöstutkimukseni osoittama yhteisesiintyvyys merkitsee, että valtimotauti on jo olemassa usealla aivovaltimoaneurysmapotilaalla, kun aneurysma todetaan, ja mahdollisesti yhteys kulkee myös toiseen suuntaan.
Viestintä