Väitös (kasvatustiede): KM Suvi Lehtomäki
Aika
15.11.2024 klo 12.00 - 16.00
KM Suvi Lehtomäki esittää väitöskirjansa ”Näkökulmia muuttuvaan työrauhaan. Monimenetelmällinen tarkastelu peruskoulukontekstissa” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 15.11.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Educarium, Edu1-luentosali, Assistentinkatu 5, Turku).
Vastaväittäjänä toimii emeritusprofessori Eero Ropo (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Mirjamaija Mikkilä-Erdmann (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kasvatustiede.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Peruskoulun työrauhan ylläpito vaatii yhteiskunnallisten edellytysten tarkastelua ja opettajan ammatillisen osaamisen tukemista
Väitöskirja lähestyy peruskoulun työrauhaa monimenetelmällisesti kolmesta eri näkökulmasta: julkisen puheen, luokkavuorovaikutuksen sekä opettajien kokemusten kautta.
Julkinen keskustelu sanomalehtien mielipidekirjoituksissa (N=70) nosti esiin huolen opettajan laajenneesta työnkuvasta. Keskustelussa kritisoitiin inkluusion toimivuutta käytännössä. Työrauhakeskustelu kohdistui usein yksilötason haasteisiin, vaikka ratkaisuja etsittiin järjestelmätasolta. Opettajan työnkuvan rajaaminen ja oppilaiden tuen tarve korostuivat julkisessa keskustelussa.
Luokkavuorovaikutusta havainnoitaessa (N=15 oppituntia) työrauhahäiriöitä esiintyi usein. Työrauhahäiriöt olivat lieviä, kuten puhumista ilman puheenvuoroa tai motorista levottomuutta. Opettajat puuttuivat häiriötilanteisiin usein hienovaraisin sanallisin ja sanattomin keinoin, mutta keinot katkaisivat häiriötilanteet vain hetkellisesti.
Opettajat arvioivat työrauhan toteutumista suhteellisen positiivisesti kyselytutkimuksessa (N=321). Opettajien työrauhaprofiileja selittivät toimenkuva ja työkokemus. Tukea työrauhan ylläpidossa tulisi tutkimuksen mukaan suunnata erityisesti alle viisi vuotta opettajina toimineille ja yläkoulun aineenopettajille. Mitä vahvempi uskomus opettajalla oli omasta luokanhallinnasta, sitä parempana he kokivat toteutuneen työrauhan. Toisaalta mitä enemmän opettajat kokivat luokkahuonestressiä, sen negatiivisemmin he arvioivat työrauhan toteutumista.
Työrauhaa tulee tulevaisuudessa tarkastella kasvatustieteessä systeemisenä kokonaisuutena ja huomioida yhteiskunnalliset edellytykset sekä opettajan ammatillisen osaamisen kehittämistarpeet. Työrauhan takaaminen kaikille on tärkeä oppimistavoitteiden saavuttamisen ja kouluhyvinvoinnin osatekijä.
Vastaväittäjänä toimii emeritusprofessori Eero Ropo (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Mirjamaija Mikkilä-Erdmann (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kasvatustiede.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Peruskoulun työrauhan ylläpito vaatii yhteiskunnallisten edellytysten tarkastelua ja opettajan ammatillisen osaamisen tukemista
Väitöskirja lähestyy peruskoulun työrauhaa monimenetelmällisesti kolmesta eri näkökulmasta: julkisen puheen, luokkavuorovaikutuksen sekä opettajien kokemusten kautta.
Julkinen keskustelu sanomalehtien mielipidekirjoituksissa (N=70) nosti esiin huolen opettajan laajenneesta työnkuvasta. Keskustelussa kritisoitiin inkluusion toimivuutta käytännössä. Työrauhakeskustelu kohdistui usein yksilötason haasteisiin, vaikka ratkaisuja etsittiin järjestelmätasolta. Opettajan työnkuvan rajaaminen ja oppilaiden tuen tarve korostuivat julkisessa keskustelussa.
Luokkavuorovaikutusta havainnoitaessa (N=15 oppituntia) työrauhahäiriöitä esiintyi usein. Työrauhahäiriöt olivat lieviä, kuten puhumista ilman puheenvuoroa tai motorista levottomuutta. Opettajat puuttuivat häiriötilanteisiin usein hienovaraisin sanallisin ja sanattomin keinoin, mutta keinot katkaisivat häiriötilanteet vain hetkellisesti.
Opettajat arvioivat työrauhan toteutumista suhteellisen positiivisesti kyselytutkimuksessa (N=321). Opettajien työrauhaprofiileja selittivät toimenkuva ja työkokemus. Tukea työrauhan ylläpidossa tulisi tutkimuksen mukaan suunnata erityisesti alle viisi vuotta opettajina toimineille ja yläkoulun aineenopettajille. Mitä vahvempi uskomus opettajalla oli omasta luokanhallinnasta, sitä parempana he kokivat toteutuneen työrauhan. Toisaalta mitä enemmän opettajat kokivat luokkahuonestressiä, sen negatiivisemmin he arvioivat työrauhan toteutumista.
Työrauhaa tulee tulevaisuudessa tarkastella kasvatustieteessä systeemisenä kokonaisuutena ja huomioida yhteiskunnalliset edellytykset sekä opettajan ammatillisen osaamisen kehittämistarpeet. Työrauhan takaaminen kaikille on tärkeä oppimistavoitteiden saavuttamisen ja kouluhyvinvoinnin osatekijä.
Viestintä