Väitös (kasvatustiede): KM Anne-Elina Salo
Aika
13.1.2023 klo 12.00 - 16.00
KM Anne-Elina Salo esittää väitöskirjansa ”The dynamic layers of socially embedded vulnerability in preadolescence: How can support meet needs in family and school contexts?” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 13.1.2023 klo 12. (Turun yliopisto, Educarium, Edu2 -luentosali, Assistentinkatu 5, Turku). Tilaisuutta voi seurata myös etänä osoitteessa https://utu.zoom.us/j/69272712029 (kopioi osoite ja liitä selaimen osoitekenttään).
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Joana Cadima (Porton yliopisto, Portugali) ja kustoksena professori emerita Marja Vauras (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kasvatustiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9114-3 (kopioi linkki selaimeen)
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöstutkimus osoittaa, että haavoittuvuus kiinnittyy varhaisnuoruudessa vuorovaikutukseen ja ihmissuhteisiin perhe- ja koulukonteksteissa. Hyvinvoinnin ja arjen resilienssin edistämisen näkökulmasta keskeiseen asemaan nousevat varhaisnuoren eri kasvuympäristöjen voimavarat, merkitykselliset ihmissuhteet, ja vuorovaikutuksessa tuen tarpeisiin sensitiivisesti sovitettu tuki.
Perhekontekstissa riskeinä sosioemotionaaliselle haavoittuvuudelle näyttäytyivät vanhempien yksinäisyys ja matala vanhemmuuden minäpystyvyys. Onkin tärkeää, että jokainen vanhempi voi kokea kyvykkyyttä vanhemmuudessaan, ja että yksikään vanhempi ei koe jäävänsä yksin. Tämä edistää vanhempien hyvinvointia ja mahdollistaa parhaimmillaan myös ylisukupolvisten haavoittuvuuden polkujen katkaisemisen.
Koulukontekstissa tulokset antavat viitteitä tunnetuen merkityksestä arjen resilienssin vahvistamisessa kun oppilailla on eriasteista sosiomotivationaalista haavoittuvuutta ja lukemisen vaikeuksia. Tunnetuen toteutumisessa havaittiin vaihtelua oppilasparien ja oppituntien välillä. Opettajankoulutuksessa tuleekin kiinnittää erityistä huomiota tunne- ja vuorovaikutusosaamisen vahvistamiseen.
Väitöstutkimuksen tulokset korostavat, että tarvitsemme systeemistä ymmärrystä kehitystä tukevista tekijöistä, joita hyvinvoinnin ja arjen resilienssin rakentuminen edellyttää perhe- ja koulukonteksteissa. Yksilön korjaamisen sijaan huomion tulee kohdistua merkityksellisten ihmissuhteiden ja myönteisen, kehitystä tukevan, vuorovaikutuksen vahvistamiseen. On tärkeää varmistaa, että kaikille varhaisnuorille, vanhemmille ja opettajille turvataan mielekkäät, saavutettavissa ja hyödynnettävissä olevat voimavarat. Tämä tarkoittaa, että rakenteellisten muutosten lisäksi meidän jokaisen tulee tarkastella sitä, kuinka kohtaamme toisemme.
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Joana Cadima (Porton yliopisto, Portugali) ja kustoksena professori emerita Marja Vauras (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kasvatustiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9114-3 (kopioi linkki selaimeen)
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöstutkimus osoittaa, että haavoittuvuus kiinnittyy varhaisnuoruudessa vuorovaikutukseen ja ihmissuhteisiin perhe- ja koulukonteksteissa. Hyvinvoinnin ja arjen resilienssin edistämisen näkökulmasta keskeiseen asemaan nousevat varhaisnuoren eri kasvuympäristöjen voimavarat, merkitykselliset ihmissuhteet, ja vuorovaikutuksessa tuen tarpeisiin sensitiivisesti sovitettu tuki.
Perhekontekstissa riskeinä sosioemotionaaliselle haavoittuvuudelle näyttäytyivät vanhempien yksinäisyys ja matala vanhemmuuden minäpystyvyys. Onkin tärkeää, että jokainen vanhempi voi kokea kyvykkyyttä vanhemmuudessaan, ja että yksikään vanhempi ei koe jäävänsä yksin. Tämä edistää vanhempien hyvinvointia ja mahdollistaa parhaimmillaan myös ylisukupolvisten haavoittuvuuden polkujen katkaisemisen.
Koulukontekstissa tulokset antavat viitteitä tunnetuen merkityksestä arjen resilienssin vahvistamisessa kun oppilailla on eriasteista sosiomotivationaalista haavoittuvuutta ja lukemisen vaikeuksia. Tunnetuen toteutumisessa havaittiin vaihtelua oppilasparien ja oppituntien välillä. Opettajankoulutuksessa tuleekin kiinnittää erityistä huomiota tunne- ja vuorovaikutusosaamisen vahvistamiseen.
Väitöstutkimuksen tulokset korostavat, että tarvitsemme systeemistä ymmärrystä kehitystä tukevista tekijöistä, joita hyvinvoinnin ja arjen resilienssin rakentuminen edellyttää perhe- ja koulukonteksteissa. Yksilön korjaamisen sijaan huomion tulee kohdistua merkityksellisten ihmissuhteiden ja myönteisen, kehitystä tukevan, vuorovaikutuksen vahvistamiseen. On tärkeää varmistaa, että kaikille varhaisnuorille, vanhemmille ja opettajille turvataan mielekkäät, saavutettavissa ja hyödynnettävissä olevat voimavarat. Tämä tarkoittaa, että rakenteellisten muutosten lisäksi meidän jokaisen tulee tarkastella sitä, kuinka kohtaamme toisemme.
Viestintä