Väitös (kansanterveystiede): FM Saija Tarro
Aika
29.9.2023 klo 12.00 - 16.00
FM Saija Tarro esittää väitöskirjansa ”Early childhood diet quality and risk of overweight – associations with individual, family and neighbourhood factors” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 29.9.2023 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina C, Osmo Järvi -luentosali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/e9ed4513-4401-40d2-90f4-0fed02c14ead/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Maijaliisa Erkkola (Helsingin yliopisto) ja kustoksena dosentti Hanna Lagström (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kansanterveystiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9435-9
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Naapuruston sosioekonominen huono-osaisuus saattaa heikentää pikkulapsiperheiden ruokavalion laatua sekä lisätä lasten ylipainon riskiä. Lisäksi vanhemmuuden kyvykkyys näyttäisi olevan yksi tärkeä tekijä lasten ruokatottumusten kehittymisessä, selviää Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa tehdyssä väitöskirjassa. Tutkimus tuo uutta tietoa yksilöllisistä, vanhemmuuteen ja asuinympäristöön liittyvistä tekijöistä lasten ruokailutottumusten taustalla.
Ylipaino lisääntyy maailmanlaajuisesti jo varhaislapsuudesta alkaen. Lihavuuteen johtavat haitalliset elintavat, kuten ruokailutottumukset, alkavat muokkautua varhaislapsuudessa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että lapsen syömiskäyttäytymisen piirteet, vanhemmuuteen ja sosioekonomiseen asuinympäristöön liittyvät seikat ovat yhteydessä ylipainon riskitekijöiden kehittymiseen varhaislapsuudesta alkaen. Eri tasojen välisiä yhteyksiä ruokavalion kokonaislaatuun ja painoon ei ole kuitenkaan ennen tutkittu.
Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli tutkia varhaislapsuuden ruokailutottumuksiin ja painoon liittyviä yksilö-, perhe, ja naapurustotason tekijöitä ja niiden keskinäisiä suhteita. Tutkimus perustuu Hyvän kasvun avaimet seurantatutkimuksen aineistoon.
Väitöstutkimuksen mukaan lasten ruokavalion laatu ja painoindeksi olivat yhteydessä sekä yksilö-, perhe- ja naapurustotason tekijöihin. Pienten lasten vanhempien ruokavalion laatu oli selkeästi huonompi sosioekonomisesti huono-osaisilla asuinalueilla ja vanhempien ruokavalion laatu oli edelleen yhteydessä lasten ruokavalion laatuun. Lisäksi huono-osaisilla alueilla asuvilla ja suuren ruokahalun omaavilla lapsilla oli suurempi ylipainon riski verrattuna hyväosaisilla alueilla asuviin ikätovereihinsa.
On hyvin mahdollista, että hyväosaiset asuinalueet voivat tarjota terveellisempiä ruokaympäristöjä verrattuna huonompiosaisiin asuinalueisiin, mikä voi kasvattaa terveyseroja lapsiperheissä. Tällä seikalla on mahdollisesti kauaskantoisia kansanterveydellisiä seurauksia, koska ruokatottumusten tiedetään siirtyvän sukupolvelta toiselle. Asuinalueet tarjoavat hyvinkin erilaisen elintarvikevalikoiman ja siten kaventavat mahdollisuuksia ruokavalion parantamiseen tai ruokasuositusten noudattamiseen. Myös vanhemmuuden kyvykkyyden on havaittu olevan yhteydessä lapsen terveyskäyttäytymiseen, kuten ruokatottumuksiin, mutta vanhemmuuden kyvykkyyden ja lapsen kokonaisruokavalion yhteyttä ei ole aiemmin tutkittu.
Väitöstutkimus toi uutta tietoa osoittaen, että äidin korkeampi minäpystyvyyden tunne oli yhteydessä lasten korkeampaan ruokavalion laatuun. Vanhemmuuden kyvykkyys on osa-alue, jota ei nykyään neuvoloissa seulota. Tämä tutkimus tuo uudenlaisia näkökulmia neuvolatyöhön.
Yhteenvetona voidaan todeta, että asuinalueiden sosioekonomiseen eriarvoisuuteen olisi kiinnitettävä huomiota osana kaupunkisuunnittelua, edistettävä terveellisiin ravitsemusvalintoihin kannustavien ympäristöjen luomista, ja lisäksi perheitä tulisi ohjata ja voimaannuttaa tekemään terveellisiä valintoja.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/e9ed4513-4401-40d2-90f4-0fed02c14ead/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Maijaliisa Erkkola (Helsingin yliopisto) ja kustoksena dosentti Hanna Lagström (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kansanterveystiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9435-9
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Naapuruston sosioekonominen huono-osaisuus saattaa heikentää pikkulapsiperheiden ruokavalion laatua sekä lisätä lasten ylipainon riskiä. Lisäksi vanhemmuuden kyvykkyys näyttäisi olevan yksi tärkeä tekijä lasten ruokatottumusten kehittymisessä, selviää Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa tehdyssä väitöskirjassa. Tutkimus tuo uutta tietoa yksilöllisistä, vanhemmuuteen ja asuinympäristöön liittyvistä tekijöistä lasten ruokailutottumusten taustalla.
Ylipaino lisääntyy maailmanlaajuisesti jo varhaislapsuudesta alkaen. Lihavuuteen johtavat haitalliset elintavat, kuten ruokailutottumukset, alkavat muokkautua varhaislapsuudessa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että lapsen syömiskäyttäytymisen piirteet, vanhemmuuteen ja sosioekonomiseen asuinympäristöön liittyvät seikat ovat yhteydessä ylipainon riskitekijöiden kehittymiseen varhaislapsuudesta alkaen. Eri tasojen välisiä yhteyksiä ruokavalion kokonaislaatuun ja painoon ei ole kuitenkaan ennen tutkittu.
Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli tutkia varhaislapsuuden ruokailutottumuksiin ja painoon liittyviä yksilö-, perhe, ja naapurustotason tekijöitä ja niiden keskinäisiä suhteita. Tutkimus perustuu Hyvän kasvun avaimet seurantatutkimuksen aineistoon.
Väitöstutkimuksen mukaan lasten ruokavalion laatu ja painoindeksi olivat yhteydessä sekä yksilö-, perhe- ja naapurustotason tekijöihin. Pienten lasten vanhempien ruokavalion laatu oli selkeästi huonompi sosioekonomisesti huono-osaisilla asuinalueilla ja vanhempien ruokavalion laatu oli edelleen yhteydessä lasten ruokavalion laatuun. Lisäksi huono-osaisilla alueilla asuvilla ja suuren ruokahalun omaavilla lapsilla oli suurempi ylipainon riski verrattuna hyväosaisilla alueilla asuviin ikätovereihinsa.
On hyvin mahdollista, että hyväosaiset asuinalueet voivat tarjota terveellisempiä ruokaympäristöjä verrattuna huonompiosaisiin asuinalueisiin, mikä voi kasvattaa terveyseroja lapsiperheissä. Tällä seikalla on mahdollisesti kauaskantoisia kansanterveydellisiä seurauksia, koska ruokatottumusten tiedetään siirtyvän sukupolvelta toiselle. Asuinalueet tarjoavat hyvinkin erilaisen elintarvikevalikoiman ja siten kaventavat mahdollisuuksia ruokavalion parantamiseen tai ruokasuositusten noudattamiseen. Myös vanhemmuuden kyvykkyyden on havaittu olevan yhteydessä lapsen terveyskäyttäytymiseen, kuten ruokatottumuksiin, mutta vanhemmuuden kyvykkyyden ja lapsen kokonaisruokavalion yhteyttä ei ole aiemmin tutkittu.
Väitöstutkimus toi uutta tietoa osoittaen, että äidin korkeampi minäpystyvyyden tunne oli yhteydessä lasten korkeampaan ruokavalion laatuun. Vanhemmuuden kyvykkyys on osa-alue, jota ei nykyään neuvoloissa seulota. Tämä tutkimus tuo uudenlaisia näkökulmia neuvolatyöhön.
Yhteenvetona voidaan todeta, että asuinalueiden sosioekonomiseen eriarvoisuuteen olisi kiinnitettävä huomiota osana kaupunkisuunnittelua, edistettävä terveellisiin ravitsemusvalintoihin kannustavien ympäristöjen luomista, ja lisäksi perheitä tulisi ohjata ja voimaannuttaa tekemään terveellisiä valintoja.
Viestintä