Väitös (infektiotautioppi): LL Antti Hurme
Aika
7.2.2025 klo 12.00 - 16.00
LL Antti Hurme esittää väitöskirjansa ”Immunological insights into COVID-19: From vaccination to long-term sequelae” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 7.2.2025 klo 12.00 (TYKS T-Sairaala, Johan Haartman -sali, Hämeentie 11, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Heikki Hyöty (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori emeritus Jarmo Oksi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on infektiotautioppi.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://www.utupub.fi/handle/10024/179649 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöskirja osoittaa, että Suomessa yleisimmin käytetty koronarokote aktivoi elimistössä aiemmin osoitetun vasta-ainetuotannon lisäksi T-soluvälitteisen puolustusreaktion koronavirusta sekä sen variantteja vastaan.
Rokotteen aikaansaama koronavirusinfektiota hillitsevä soluvälitteinen reaktio eli T-soluvaste havaittiin sekä perusterveillä että immuunipuutteisilla aikuisilla.
Tutkimuksen perusteella koronarokotukset ovat perusteltuja uusienkin virusvarianttien ilmaannuttua. Rokotusten aikaansaamasta soluvälitteisestä puolustusreaktiosta hyötyvät etenkin potilaat, joilla omien vasta-aineiden tuotanto on heikentynyttä ja ovat siten alttiita vakavalle koronataudille.
Antti Hurme tutki väitöskirjassaan myös koronavirusinfektion jälkeen pitkäaikaisesti oireilevia potilaita eli niin kutsuttuun Long COVID –oireyhtymään sairastuneita potilaita. Pitkäaikaisesti oireilevilla oli veressään korkeammat pitoisuudet koronaviruksen vasta-aineita kuin tutkimushetkellä oireettomilla koronavirusinfektion sairastaneilla, mikä voisi viitata voimakkaaseen tulehdusvasteeseen akuutin infektion yhteydessä tai viruksen tai sen osasten jäämiseen elimistöön pitkittyneesti.
Suurimmalla osalla tutkittavista oireet kuitenkin helpottivat kahden vuoden seurannan aikana.
Long COVID -potilaiden ja taudista toipuneiden tulehdusarvoissa tai kortisolipitoisuuksissa ei havaittu eroja. Myöskään keuhkojen tietokonekuvantamisessa, spirometriassa tai kävelytestissä ei havaittu merkittäviä eroja taudista toipuneiden ja Long COVID -oireyhtymästä kärsineiden potilaiden välillä. Näiden tulosten perusteella voitaisiin ajatella, että infektion aiheuttamat kudosvauriot eivät selittäisi pitkäaikaisia oireita.
Pitkittynyt koronatauti voi heikentää kaiken ikäisten aikuisten toimintakykyä. Tarkempi tieto oireyhtymän taustatekijöistä auttaa kehittämään diagnostiikkaa ja entistä parempia hoitokeinoja.
Tutkimus tukee aiempien tutkimusten havaintoja siitä, että joillakin potilailla pitkäaikaisten oireiden osasyynä voi olla virusten tai niiden osasten jääminen elimistöön pitkittyneesti. Tämän suhteen tarvitaan kuitenkin vielä lisätutkimuksia.
Vastaväittäjänä toimii professori Heikki Hyöty (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori emeritus Jarmo Oksi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on infektiotautioppi.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://www.utupub.fi/handle/10024/179649 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöskirja osoittaa, että Suomessa yleisimmin käytetty koronarokote aktivoi elimistössä aiemmin osoitetun vasta-ainetuotannon lisäksi T-soluvälitteisen puolustusreaktion koronavirusta sekä sen variantteja vastaan.
Rokotteen aikaansaama koronavirusinfektiota hillitsevä soluvälitteinen reaktio eli T-soluvaste havaittiin sekä perusterveillä että immuunipuutteisilla aikuisilla.
Tutkimuksen perusteella koronarokotukset ovat perusteltuja uusienkin virusvarianttien ilmaannuttua. Rokotusten aikaansaamasta soluvälitteisestä puolustusreaktiosta hyötyvät etenkin potilaat, joilla omien vasta-aineiden tuotanto on heikentynyttä ja ovat siten alttiita vakavalle koronataudille.
Antti Hurme tutki väitöskirjassaan myös koronavirusinfektion jälkeen pitkäaikaisesti oireilevia potilaita eli niin kutsuttuun Long COVID –oireyhtymään sairastuneita potilaita. Pitkäaikaisesti oireilevilla oli veressään korkeammat pitoisuudet koronaviruksen vasta-aineita kuin tutkimushetkellä oireettomilla koronavirusinfektion sairastaneilla, mikä voisi viitata voimakkaaseen tulehdusvasteeseen akuutin infektion yhteydessä tai viruksen tai sen osasten jäämiseen elimistöön pitkittyneesti.
Suurimmalla osalla tutkittavista oireet kuitenkin helpottivat kahden vuoden seurannan aikana.
Long COVID -potilaiden ja taudista toipuneiden tulehdusarvoissa tai kortisolipitoisuuksissa ei havaittu eroja. Myöskään keuhkojen tietokonekuvantamisessa, spirometriassa tai kävelytestissä ei havaittu merkittäviä eroja taudista toipuneiden ja Long COVID -oireyhtymästä kärsineiden potilaiden välillä. Näiden tulosten perusteella voitaisiin ajatella, että infektion aiheuttamat kudosvauriot eivät selittäisi pitkäaikaisia oireita.
Pitkittynyt koronatauti voi heikentää kaiken ikäisten aikuisten toimintakykyä. Tarkempi tieto oireyhtymän taustatekijöistä auttaa kehittämään diagnostiikkaa ja entistä parempia hoitokeinoja.
Tutkimus tukee aiempien tutkimusten havaintoja siitä, että joillakin potilailla pitkäaikaisten oireiden osasyynä voi olla virusten tai niiden osasten jääminen elimistöön pitkittyneesti. Tämän suhteen tarvitaan kuitenkin vielä lisätutkimuksia.
Viestintä