Väitös (hoitotiede): TtM Ninni Ihalainen
Aika
19.5.2023 klo 12.00 - 16.00
TtM Ninni Ihalainen esittää väitöskirjansa ”Stigma toward people with mental disorders” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 19.5.2023 klo 12 (Turun yliopisto, Medisiina C, Osmo Järvi -sali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/284448f7-00c2-4cee-9527-d459f05be704/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Marja Kaunonen (Tampereen yliopisto) ja kustoksena dosentti Tella Lantta (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on hoitotiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9272-0.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin stigmaa eli häpeäleimaa, joka kohdistuu mielenterveyshäiriötä sairastaviin ihmisiin terveydenhuollossa ja yhteiskunnassa. Ilmiötä tutkittiin nelivaiheisesti eri näkökulmista. Tutkimusmenetelminä käytettiin kyselyjä, dokumenttianalyysia, kirjallisuuskatsausta ja meta-analyysia.
Tulokset osoittivat, että mielenterveysasiakkaalla esiintyi itseen kohdistuvaa stigmaa (itsestigma). Mielialahäiriötä sairastavilla asiakkailla itsestigmaa esiintyi enemmän kuin psykoosia sairastavilla asiakkailla. Lisäksi itsestigmaa lisäsi mielenterveysasiakkaan pidempi sairaudenkesto ja vakavammat masennusoireet.
Sairaanhoitajakoulutuksessa stigmaan liittyvät kuvaukset vaihtelivat opetussuunnitelmien välillä. Stigman opetus sisältyi vähäisessä määrin opetussuunnitelmiin. Perusterveydenhuollossa työskentelevillä hoitajilla oli sekä myönteisiä että leimaavia asenteita mielenterveysasiakasta kohtaan. Myönteisempiin asenteisiin olivat yhteydessä hoitajan vanhempi ikä ja mielenterveysalan lisäkoulutus. Stigmaa vähentäviä interventioita oli kehitetty, mutta interventioita oli kuvattu hyvin vaihtelevasti. Interventioiden eri osa-alueet osoittautuivat vaikuttaviksi menetelmiksi stigman vähentämisessä.
Tulosten perusteella voidaan esittää, että tarvitaan lisää toimia mielenterveysasiakkaiden itsestigman ehkäisemiseksi. Sairastumisen ensivaiheessa tarjotut interventiot ja säännöllinen masennuksen oireiden arviointi ja hoito voivat vähentää itsestigmaa. Sairaanhoitajakoulutukseen tulisi selkeästi sisältyä stigman opetus vahvistamaan valmistuvien sairaanhoitajien ymmärrystä stigman merkityksestä. Terveydenhuollon ammattilaisten tulisi saada säännöllistä mielenterveysalan lisäkoulutusta ja tulla tietoisemmiksi omien asenteidensa merkityksestä mielenterveysasiakkaan hoidossa. Vaikuttavat interventiot ja menetelmät auttavat stigman vähentämisessä.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollon ympäristöissä stigman tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi. Stigman merkityksen ymmärtämiseksi tarvitaan lisää monipuolista tutkimusta.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/284448f7-00c2-4cee-9527-d459f05be704/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Marja Kaunonen (Tampereen yliopisto) ja kustoksena dosentti Tella Lantta (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on hoitotiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9272-0.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin stigmaa eli häpeäleimaa, joka kohdistuu mielenterveyshäiriötä sairastaviin ihmisiin terveydenhuollossa ja yhteiskunnassa. Ilmiötä tutkittiin nelivaiheisesti eri näkökulmista. Tutkimusmenetelminä käytettiin kyselyjä, dokumenttianalyysia, kirjallisuuskatsausta ja meta-analyysia.
Tulokset osoittivat, että mielenterveysasiakkaalla esiintyi itseen kohdistuvaa stigmaa (itsestigma). Mielialahäiriötä sairastavilla asiakkailla itsestigmaa esiintyi enemmän kuin psykoosia sairastavilla asiakkailla. Lisäksi itsestigmaa lisäsi mielenterveysasiakkaan pidempi sairaudenkesto ja vakavammat masennusoireet.
Sairaanhoitajakoulutuksessa stigmaan liittyvät kuvaukset vaihtelivat opetussuunnitelmien välillä. Stigman opetus sisältyi vähäisessä määrin opetussuunnitelmiin. Perusterveydenhuollossa työskentelevillä hoitajilla oli sekä myönteisiä että leimaavia asenteita mielenterveysasiakasta kohtaan. Myönteisempiin asenteisiin olivat yhteydessä hoitajan vanhempi ikä ja mielenterveysalan lisäkoulutus. Stigmaa vähentäviä interventioita oli kehitetty, mutta interventioita oli kuvattu hyvin vaihtelevasti. Interventioiden eri osa-alueet osoittautuivat vaikuttaviksi menetelmiksi stigman vähentämisessä.
Tulosten perusteella voidaan esittää, että tarvitaan lisää toimia mielenterveysasiakkaiden itsestigman ehkäisemiseksi. Sairastumisen ensivaiheessa tarjotut interventiot ja säännöllinen masennuksen oireiden arviointi ja hoito voivat vähentää itsestigmaa. Sairaanhoitajakoulutukseen tulisi selkeästi sisältyä stigman opetus vahvistamaan valmistuvien sairaanhoitajien ymmärrystä stigman merkityksestä. Terveydenhuollon ammattilaisten tulisi saada säännöllistä mielenterveysalan lisäkoulutusta ja tulla tietoisemmiksi omien asenteidensa merkityksestä mielenterveysasiakkaan hoidossa. Vaikuttavat interventiot ja menetelmät auttavat stigman vähentämisessä.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollon ympäristöissä stigman tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi. Stigman merkityksen ymmärtämiseksi tarvitaan lisää monipuolista tutkimusta.