Väitös (hoitotiede): TtM Kristiina Juudin
Aika
1.11.2024 klo 12.00 - 16.00
TtM Kristiina Juudin esittää väitöskirjansa ”Supporting the spirituality of older people with dementia in their caring and living environments” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 01.11.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub3-luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Yleisön on mahdollista seurata väitöstä myös etänä: https://echo360.org.uk/section/2e0d944c-283f-4262-8ab3-009538298aab/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Fiona Timmins (School of Nursing, Midwifery and Health Systems, University College, Dublin, Irlanti) ja kustoksena professori Riitta Suhonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on hoitotiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9902-6 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Tutkimuksessani pyrin ymmärtämään ikääntyneiden muistisairaiden henkisyyden tukemista hoitotyön ympäristöissä. Muistisairaiden määrä lisääntyy ja he tarvitsevat ikääntyneistä eniten hoitoa ja hoivaa. Henkisyyden tukemisesta on todettu olevan hyötyä muistisairaille. Kuitenkin heidän henkiset tarpeensa jäävät usein huomioimatta.
Tutkimukseni mukaan henkisyyden tukemisen lähtökohta on kunnioitus, hyväksyminen, rakkaus ja myötätunto. Se ei ole niinkään hoitotyön toimintoja, vaan asennetta ja läsnäoloa. Hoitohenkilökunta kohtaa muistisairaan ihmisen arvokkaana vertaisenaan. Oman henkisyyden reflektointi on tässä keskeistä. Sen pohjalta hoitajat tulkitsevat muistisairaan ilmaisemia henkisiä tarpeita. Muistisairauden edettyä hoitohenkilökunta saa tietoa henkisistä tarpeista perehtymällä muistisairaan elämänhistoriaan. Tässä muistisairaan hyvin tuntevat läheiset ovat avuksi. Henkisyyden tukemisen perusta on aina ihmisen yksilöllinen tarve. Henkisyyttä voidaan tukea elämänkatsomuksen tai uskonnon, merkityksellisten ihmissuhteiden, luonnon tai taiteen kautta.
Ikääntyneen muistisairaan hoito- ja elinympäristöllä on roolinsa henkisyyden tukemisessa. Kun minuus muistisairauden edetessä pirstaloituu, ympäristö voi auttaa häntä muistamaan mikä tuo hänen elämäänsä merkityksen ja tarkoituksen kokemuksia. Hoitohenkilökunta voi ympäristön symbolisten elementtien kautta ymmärtää muistisairaan ihmisen minuutta. Henkisyys on ihmisen minuuden ydin. Henkisyyttä tukeva hoito- ja elinympäristö etsii yhdessä muistisairaan ihmisen ja hänen hoitoonsa osallistuvien kanssa vastauksia eksistentiaalisiin kysymyksiin: ”Mihin minä kuulun?”, ”Mitä minusta jää jäljelle?” ja ”Minne olen matkalla?”. Henkisyyden tukeminen on sitä, että etsitään yhdessä muistisairaan ihmisen elämään syviä merkityksen ja tarkoituksen kokemuksia.
Muistisairaat saavat näin laadukkaampaa kokonaisvaltaista hoitoa ja hoivaa, jossa heidän henkilökohtaista minuuttaan pidetään koossa ja vahvistetaan.
Yleisön on mahdollista seurata väitöstä myös etänä: https://echo360.org.uk/section/2e0d944c-283f-4262-8ab3-009538298aab/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Fiona Timmins (School of Nursing, Midwifery and Health Systems, University College, Dublin, Irlanti) ja kustoksena professori Riitta Suhonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on hoitotiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9902-6 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Tutkimuksessani pyrin ymmärtämään ikääntyneiden muistisairaiden henkisyyden tukemista hoitotyön ympäristöissä. Muistisairaiden määrä lisääntyy ja he tarvitsevat ikääntyneistä eniten hoitoa ja hoivaa. Henkisyyden tukemisesta on todettu olevan hyötyä muistisairaille. Kuitenkin heidän henkiset tarpeensa jäävät usein huomioimatta.
Tutkimukseni mukaan henkisyyden tukemisen lähtökohta on kunnioitus, hyväksyminen, rakkaus ja myötätunto. Se ei ole niinkään hoitotyön toimintoja, vaan asennetta ja läsnäoloa. Hoitohenkilökunta kohtaa muistisairaan ihmisen arvokkaana vertaisenaan. Oman henkisyyden reflektointi on tässä keskeistä. Sen pohjalta hoitajat tulkitsevat muistisairaan ilmaisemia henkisiä tarpeita. Muistisairauden edettyä hoitohenkilökunta saa tietoa henkisistä tarpeista perehtymällä muistisairaan elämänhistoriaan. Tässä muistisairaan hyvin tuntevat läheiset ovat avuksi. Henkisyyden tukemisen perusta on aina ihmisen yksilöllinen tarve. Henkisyyttä voidaan tukea elämänkatsomuksen tai uskonnon, merkityksellisten ihmissuhteiden, luonnon tai taiteen kautta.
Ikääntyneen muistisairaan hoito- ja elinympäristöllä on roolinsa henkisyyden tukemisessa. Kun minuus muistisairauden edetessä pirstaloituu, ympäristö voi auttaa häntä muistamaan mikä tuo hänen elämäänsä merkityksen ja tarkoituksen kokemuksia. Hoitohenkilökunta voi ympäristön symbolisten elementtien kautta ymmärtää muistisairaan ihmisen minuutta. Henkisyys on ihmisen minuuden ydin. Henkisyyttä tukeva hoito- ja elinympäristö etsii yhdessä muistisairaan ihmisen ja hänen hoitoonsa osallistuvien kanssa vastauksia eksistentiaalisiin kysymyksiin: ”Mihin minä kuulun?”, ”Mitä minusta jää jäljelle?” ja ”Minne olen matkalla?”. Henkisyyden tukeminen on sitä, että etsitään yhdessä muistisairaan ihmisen elämään syviä merkityksen ja tarkoituksen kokemuksia.
Muistisairaat saavat näin laadukkaampaa kokonaisvaltaista hoitoa ja hoivaa, jossa heidän henkilökohtaista minuuttaan pidetään koossa ja vahvistetaan.