Väitös (hoitotiede): TtM Johanna Kaitsalmi
Aika
22.3.2024 klo 12.00 - 16.00
TtM Johanna Kaitsalmi esittää väitöskirjansa ”Erityiseksi määritellyn lapsen vaikuttajuuden toteutumisen mahdollistava hoitotyö - lasten kuntoutushoitotyön dialoginen malli” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 22.03.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina D, Alhopuro-sali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/603a8b43-3fb3-4890-b18c-f595d6925ae2/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Simo Vehmas (Tukholman yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena professori Sanna Salanterä (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on hoitotiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9627-8
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Lastenneurologinen kuntoutus ja sen tutkiminen on pitkään perustunut vahvasti ammattilaisten tietoon lasten tyypillisestä kehityksestä eikä ajatukseen jokaisen lapsen omannäköisestä elämästä. Lapsen näkökulmaa kuntoutukseen on saatettu selvittää vain lapsen vanhemmilta, vaikka heidän näkökulmansa voi olla aivan erilainen kuin lapsella. Jokaisella lapsella on kuitenkin oikeus tulla kuulluksi ja huomioon otetuksi kaikissa omaa elämäänsä koskevissa asioissa. Tutkimuksessani selvitin keinoja, joiden avulla lapsen näkökulma voidaan huomioida hänen kuntoutuksessaan myös silloin, kun hän ei viesti puhumalla. Yhdistin tutkimuksessa hoitotieteen, vammaistutkimuksen ja lapsuudentutkimuksen lähestymistapoja.
Kehitin tutkimuksessani lasten kuntoutushoitotyön dialogisen mallin, jonka avulla lastenneurologialla työskentelevät hoitajat voivat kehittää toimintaansa ja työryhmänsä toimintaa. Mallissa kuvataan, millaiset ammattilaisten toimintaa ohjaavat ihmis-, vammaisuus-, hoitotyö- ja kuntoutuskäsitykset mahdollistavat lapsen vaikuttajuuden toteutumisen. Käytännön työssä keskeistä on ensinnäkin lapsen kunnioittaminen eli lapsen pitäminen oman elämänsä ja kuntoutuksensa päähenkilönä. Toiseksi keskeistä on lapsen kohtaaminen dialogisesti siten, että ammattilainen antaa lapsen viestinnän vaikuttaa omaan viestintäänsä. Kolmas keskeinen keino on kehittää lapsen vaikuttajuutta tukevia rakenteita ja toimintakulttuureja eli vahvistaa käytäntöjen lapsinäkökulmaisuutta ja tukea myös lasten keskinäisiä suhteita.
Tutkimuksessa kehittämäni mallin käyttäminen mahdollistaa sen, että lapsen oikeus vaikuttaa omaan elämäänsä voi toteutua, mikä on itseisarvo sellaisenaan. Oikeuden toteutuminen saattaa kuitenkin myös lisätä lapsen hyvinvointia monella tavalla, muun muassa mahdollistamalla omannäköisen elämän ja ehkäisemällä syrjäytymistä. Mallin käyttäminen voi hyödyttää myös ammattilaisia, sillä aikuiset voivat oppia lapsilta paljon muun muassa ilosta ja läsnäolosta.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/603a8b43-3fb3-4890-b18c-f595d6925ae2/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Simo Vehmas (Tukholman yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena professori Sanna Salanterä (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on hoitotiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9627-8
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Lastenneurologinen kuntoutus ja sen tutkiminen on pitkään perustunut vahvasti ammattilaisten tietoon lasten tyypillisestä kehityksestä eikä ajatukseen jokaisen lapsen omannäköisestä elämästä. Lapsen näkökulmaa kuntoutukseen on saatettu selvittää vain lapsen vanhemmilta, vaikka heidän näkökulmansa voi olla aivan erilainen kuin lapsella. Jokaisella lapsella on kuitenkin oikeus tulla kuulluksi ja huomioon otetuksi kaikissa omaa elämäänsä koskevissa asioissa. Tutkimuksessani selvitin keinoja, joiden avulla lapsen näkökulma voidaan huomioida hänen kuntoutuksessaan myös silloin, kun hän ei viesti puhumalla. Yhdistin tutkimuksessa hoitotieteen, vammaistutkimuksen ja lapsuudentutkimuksen lähestymistapoja.
Kehitin tutkimuksessani lasten kuntoutushoitotyön dialogisen mallin, jonka avulla lastenneurologialla työskentelevät hoitajat voivat kehittää toimintaansa ja työryhmänsä toimintaa. Mallissa kuvataan, millaiset ammattilaisten toimintaa ohjaavat ihmis-, vammaisuus-, hoitotyö- ja kuntoutuskäsitykset mahdollistavat lapsen vaikuttajuuden toteutumisen. Käytännön työssä keskeistä on ensinnäkin lapsen kunnioittaminen eli lapsen pitäminen oman elämänsä ja kuntoutuksensa päähenkilönä. Toiseksi keskeistä on lapsen kohtaaminen dialogisesti siten, että ammattilainen antaa lapsen viestinnän vaikuttaa omaan viestintäänsä. Kolmas keskeinen keino on kehittää lapsen vaikuttajuutta tukevia rakenteita ja toimintakulttuureja eli vahvistaa käytäntöjen lapsinäkökulmaisuutta ja tukea myös lasten keskinäisiä suhteita.
Tutkimuksessa kehittämäni mallin käyttäminen mahdollistaa sen, että lapsen oikeus vaikuttaa omaan elämäänsä voi toteutua, mikä on itseisarvo sellaisenaan. Oikeuden toteutuminen saattaa kuitenkin myös lisätä lapsen hyvinvointia monella tavalla, muun muassa mahdollistamalla omannäköisen elämän ja ehkäisemällä syrjäytymistä. Mallin käyttäminen voi hyödyttää myös ammattilaisia, sillä aikuiset voivat oppia lapsilta paljon muun muassa ilosta ja läsnäolosta.
Viestintä