Väitös (geriatria): LL Jenni Vire
Aika
7.6.2024 klo 12.00 - 16.00
LL Jenni Vire esittää väitöskirjansa ”Secular changes in cardiovascular risk factors among 70-year-olds – effect on cognitive impairment and long-term care” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 07.06.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina D, Säätiö-sali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/b4363429-ec0c-4ad2-8868-7a91b7808c71/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Jouko Laurila (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori emeritus Matti Viitanen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on geriatria.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9744-2 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Turussa on tehty ikääntyvien terveystutkimusta jo 1960-luvulta lähtien. Turun vanhustutkimus (TUVA) aloitettiin 1990-luvun alussa. Tutkimukseen kutsuttiin tuolloin kaikki vuonna 1920 syntyneet kotona asuneet turkulaiset, ja heidän terveyttään seurattiin 25 vuoden ajan. Vuonna 2011 aloitettiin Uusi Turun vanhustutkimus (UTUVA), johon kutsuttiin kaikki vuonna 1940 syntyneet turkulaiset, ja heidän seurantatutkimuksensa jatkuvat edelleen. Turun vanhustutkimuksessa selvitetään mm. ikääntyneiden terveydentilassa ja toimintakyvyssä, sairauksien esiintyvyydessä, lääkkeiden käytössä sekä elämäntavoissa tapahtuneita muutoksia.
Iäkkäiden yleisimmät kuolemansyyt liittyvät sydän- ja verisuonisairauksiin sekä muistisairauksiin. Nämä sairausryhmät heikentävät ikääntyneiden toimintakykyä ja itsenäistä selviytymistä arjen toimissa, ja niillä on useita yhteisiä riskitekijöitä. Muistisairaudet ovat yleisin syy iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon tarpeeseen.
Väitöskirjatyössäni selvitettiin vuonna 1920 ja vuonna 1940 syntyneiden turkulaisten sydän- ja verisuonisairauksien yleisyydessä, riskitekijöissä ja muistisairausriskissä tapahtuneita muutoksia. Lisäksi tutkittiin muistisairauksien riskilaskurin yhteyttä muistisairauden ilmaantuvuuteen viiden vuoden seuranta-aikana 70–75 vuoden iässä. Ympärivuorokautisen hoidon tarvetta ennustavia tekijöitä tutkittiin vuonna 1920 syntyneiden 22 vuoden seurantatutkimuksessa, ja näiden ennustekijöiden perusteella ennustettiin vuonna 1940 syntyneiden tulevaa ympärivuorokautisen hoidon tarvetta.
Tämän väitöstutkimuksen perusteella vuonna 1940 syntyneillä turkulaisilla oli vähemmän sydän- ja verisuonisairauksia, ja heidän muistisairausriskinsä sekä ennustettu tarve ympärivuorokautiselle hoidolle tulevaisuudessa oli vähäisempää verrattuna 1920 syntyneisiin. Vuonna 1940 syntyneiden verenpaine- ja kolesteroliarvot olivat vuonna 1920 syntyneitä matalammat, mutta diabetes ja lihavuus olivat yleisempiä. Pitkäaikaishoidon tarvetta ennakoivat erityisesti tiedonkäsittelyn heikentyminen ja toistuvat kaatumiset. Lyhyt dementian riskilaskuri (BDRI) ennusti muistisairauden kehittymistä vuonna 1940 syntyneillä 70–75 vuoden iässä.
Väitöstutkimukseni tulokset viittaavat siihen, että vaikuttamalla sydän- ja verisuonisairauksien sekä muistisairauksien muokattaviin riskitekijöihin, on mahdollista vähentää ympärivuorokautisen hoidon tarvetta. Toistaiseksi on epäselvää, tuleeko sydän- ja verisuonisairauslääkkeiden lisääntynyt käyttö kompensoimaan diabeteksen ja lihavuuden yleistymisen aiheuttamaa sydän- ja verisuonisairausriskin kohoamista. Huolimatta 1940 syntyneiden yleisesti paremmasta terveydentilasta ja pienemmästä muistisairausriskistä, ympärivuorokautisen hoidon tarve tulee olemaan suurta erityisesti korkeassa iässä niillä, joiden kognitio tai fyysinen toimintakyky on heikentynyt.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/b4363429-ec0c-4ad2-8868-7a91b7808c71/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Jouko Laurila (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori emeritus Matti Viitanen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on geriatria.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9744-2 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Turussa on tehty ikääntyvien terveystutkimusta jo 1960-luvulta lähtien. Turun vanhustutkimus (TUVA) aloitettiin 1990-luvun alussa. Tutkimukseen kutsuttiin tuolloin kaikki vuonna 1920 syntyneet kotona asuneet turkulaiset, ja heidän terveyttään seurattiin 25 vuoden ajan. Vuonna 2011 aloitettiin Uusi Turun vanhustutkimus (UTUVA), johon kutsuttiin kaikki vuonna 1940 syntyneet turkulaiset, ja heidän seurantatutkimuksensa jatkuvat edelleen. Turun vanhustutkimuksessa selvitetään mm. ikääntyneiden terveydentilassa ja toimintakyvyssä, sairauksien esiintyvyydessä, lääkkeiden käytössä sekä elämäntavoissa tapahtuneita muutoksia.
Iäkkäiden yleisimmät kuolemansyyt liittyvät sydän- ja verisuonisairauksiin sekä muistisairauksiin. Nämä sairausryhmät heikentävät ikääntyneiden toimintakykyä ja itsenäistä selviytymistä arjen toimissa, ja niillä on useita yhteisiä riskitekijöitä. Muistisairaudet ovat yleisin syy iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon tarpeeseen.
Väitöskirjatyössäni selvitettiin vuonna 1920 ja vuonna 1940 syntyneiden turkulaisten sydän- ja verisuonisairauksien yleisyydessä, riskitekijöissä ja muistisairausriskissä tapahtuneita muutoksia. Lisäksi tutkittiin muistisairauksien riskilaskurin yhteyttä muistisairauden ilmaantuvuuteen viiden vuoden seuranta-aikana 70–75 vuoden iässä. Ympärivuorokautisen hoidon tarvetta ennustavia tekijöitä tutkittiin vuonna 1920 syntyneiden 22 vuoden seurantatutkimuksessa, ja näiden ennustekijöiden perusteella ennustettiin vuonna 1940 syntyneiden tulevaa ympärivuorokautisen hoidon tarvetta.
Tämän väitöstutkimuksen perusteella vuonna 1940 syntyneillä turkulaisilla oli vähemmän sydän- ja verisuonisairauksia, ja heidän muistisairausriskinsä sekä ennustettu tarve ympärivuorokautiselle hoidolle tulevaisuudessa oli vähäisempää verrattuna 1920 syntyneisiin. Vuonna 1940 syntyneiden verenpaine- ja kolesteroliarvot olivat vuonna 1920 syntyneitä matalammat, mutta diabetes ja lihavuus olivat yleisempiä. Pitkäaikaishoidon tarvetta ennakoivat erityisesti tiedonkäsittelyn heikentyminen ja toistuvat kaatumiset. Lyhyt dementian riskilaskuri (BDRI) ennusti muistisairauden kehittymistä vuonna 1940 syntyneillä 70–75 vuoden iässä.
Väitöstutkimukseni tulokset viittaavat siihen, että vaikuttamalla sydän- ja verisuonisairauksien sekä muistisairauksien muokattaviin riskitekijöihin, on mahdollista vähentää ympärivuorokautisen hoidon tarvetta. Toistaiseksi on epäselvää, tuleeko sydän- ja verisuonisairauslääkkeiden lisääntynyt käyttö kompensoimaan diabeteksen ja lihavuuden yleistymisen aiheuttamaa sydän- ja verisuonisairausriskin kohoamista. Huolimatta 1940 syntyneiden yleisesti paremmasta terveydentilasta ja pienemmästä muistisairausriskistä, ympärivuorokautisen hoidon tarve tulee olemaan suurta erityisesti korkeassa iässä niillä, joiden kognitio tai fyysinen toimintakyky on heikentynyt.
Viestintä