Väitös (fysiikka): FM Lassi Pihlava
Aika
16.1.2025 klo 13.00 - 17.00
FM Lassi Pihlava esittää väitöskirjansa ”Photodissociation of Aromatic Molecules by Coincidence Spectroscopy” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa torstaina 16.01.2025 klo 13.00 (Turun yliopisto, päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Emma Sokell (University College Dublin, Irlanti) ja kustoksena professori Edwin Kukk (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on fysiikka.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
FM Lassi Pihlavan väitöstutkimus käsittelee aromaattisten molekyylien hajoamista ionisaation vaikutuksesta. Väitöskirja perustuu viiteen julkaistuun artikkeliin, joissa tutkitaan kahdeksaa eri molekyyliä. Tehty työ on luonteeltaan kokeellista molekyylifysiikan perustutkimusta.
Artikkeleista kaksi käsittelee halogenoitujen tiofeenien hajoamista. Analyysissä on keskitytty erityisesti tärkeiden hajoamiskanavien ymmärtämiseen. Muissa artikkeleissa tutkitaan puolestaan nitroimidatsoleja. Näiden tutkimusten keskiössä ovat erityisesti ne fragmentaatiodynamiikan piirteet, jotka voivat liittyä nitroimidatsolien kykyyn toimia sädeherkistäjinä. Sädeherkistäjät ovat aineita, jotka pystyvät tehostamaan syövän sädehoidon vaikutusta. Väitöskirjan johdanto tiivistää artikkelit ja esittelee taustateoriaa, mittausmenetelmiä ja tutkimuskontekstia.
Työn mittauksia tehtiin sekä Turussa että MAX IV -synkrotronitutkimuskeskuksessa Ruotsissa. Näytemolekyylejä ionisoitiin UV- ja röntgensäteilyllä. Ionisoidut molekyylit ovat kaasufaasissa usein epästabiileja ja hajoavat pienemmiksi fragmenteiksi, jotka voivat olla joko sähköisesti varautuneita tai neutraaleja. Vapautuneita fragmentti-ioneja tutkittiin lentoaikaspektroskopialla. Näytteistä irronneita elektroneja havainnoitiin puolestaan elektronispektroskopialla. Lisäksi työssä hyödynnettiin koinssidenssimenetelmiä, joissa havaitaan samanaikaisesti vähintään kaksi samasta molekyylistä olevaa hiukkasta, esimerkiksi elektroni ja ioni.
Väitöskirjan keskeisiä tuloksia ovat i) selitys erolle nimoratsolin ja metronidatsolin sädeherkistetehokkuuksien välillä, ii) malli tetrabromitiofeenin hajoamisesta, iii) tieto dijoditiofeenin fragmentaation aikakehityksestä ja iv) fragmentaatiodynamiikkaan perustuvat johtopäätökset halogenoitujen nitroimidatsolien soveltuvuudesta sädeherkistäjiksi.
Vastaväittäjänä toimii professori Emma Sokell (University College Dublin, Irlanti) ja kustoksena professori Edwin Kukk (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on fysiikka.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
FM Lassi Pihlavan väitöstutkimus käsittelee aromaattisten molekyylien hajoamista ionisaation vaikutuksesta. Väitöskirja perustuu viiteen julkaistuun artikkeliin, joissa tutkitaan kahdeksaa eri molekyyliä. Tehty työ on luonteeltaan kokeellista molekyylifysiikan perustutkimusta.
Artikkeleista kaksi käsittelee halogenoitujen tiofeenien hajoamista. Analyysissä on keskitytty erityisesti tärkeiden hajoamiskanavien ymmärtämiseen. Muissa artikkeleissa tutkitaan puolestaan nitroimidatsoleja. Näiden tutkimusten keskiössä ovat erityisesti ne fragmentaatiodynamiikan piirteet, jotka voivat liittyä nitroimidatsolien kykyyn toimia sädeherkistäjinä. Sädeherkistäjät ovat aineita, jotka pystyvät tehostamaan syövän sädehoidon vaikutusta. Väitöskirjan johdanto tiivistää artikkelit ja esittelee taustateoriaa, mittausmenetelmiä ja tutkimuskontekstia.
Työn mittauksia tehtiin sekä Turussa että MAX IV -synkrotronitutkimuskeskuksessa Ruotsissa. Näytemolekyylejä ionisoitiin UV- ja röntgensäteilyllä. Ionisoidut molekyylit ovat kaasufaasissa usein epästabiileja ja hajoavat pienemmiksi fragmenteiksi, jotka voivat olla joko sähköisesti varautuneita tai neutraaleja. Vapautuneita fragmentti-ioneja tutkittiin lentoaikaspektroskopialla. Näytteistä irronneita elektroneja havainnoitiin puolestaan elektronispektroskopialla. Lisäksi työssä hyödynnettiin koinssidenssimenetelmiä, joissa havaitaan samanaikaisesti vähintään kaksi samasta molekyylistä olevaa hiukkasta, esimerkiksi elektroni ja ioni.
Väitöskirjan keskeisiä tuloksia ovat i) selitys erolle nimoratsolin ja metronidatsolin sädeherkistetehokkuuksien välillä, ii) malli tetrabromitiofeenin hajoamisesta, iii) tieto dijoditiofeenin fragmentaation aikakehityksestä ja iv) fragmentaatiodynamiikkaan perustuvat johtopäätökset halogenoitujen nitroimidatsolien soveltuvuudesta sädeherkistäjiksi.
Viestintä