Väitös (Euroopan ja maailman historia): FM Essi Huuhka
Aika
13.12.2024 klo 12.00 - 16.00
FM Essi Huuhka esittää väitöskirjansa ”Kaukaiselle lähimmäiselle. Humanitaarisuus Suomen lähetysseuran Lounais-Afrikan-toiminnassa 1890-luvulta 1910-luvulle” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 13.12.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub5-luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Seija Jalagin (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Taina Syrjämaa (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on Euroopan ja maailman historia.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Historian alan väitöskirja tarkastelee humanitaarisuutta Suomen lähetysseuran työssä Lounais-Afrikassa, nykyisen Namibian pohjoisosassa, 1800-1900-lukujen taitteessa. Tutkimus kysyy, millaista humanitaarista työtä lähetysseura teki nälänhätien aikana ja millaisissa muissa asioissa humanitaarisuus lähetystyössä ilmeni. Lisäksi tutkimuksessa on selvitetty, miten lähetysseura kertoi tällaisesta sosiaalisesta työtä kotimaassa. Tutkimus perustuu lähetysseuran arkistoaineistoon ja sen julkaisemiin lehtiin. Humanitaarisuuden historiaa on Suomen osalta aiemmin tutkittu vain vähän.
Vaikka lähetystyön ensisijainen tarkoitus oli saada ihmisiä kääntymään kristinuskoon ja perustaa paikallisia seurakuntia, olivat monenlaiset käytännön työt iso osa lähettien arkea. Nykyään 1800-luvulla tehtyä lähetystyötä saatetaan pitää varhaisena kehitysyhteistyönä. Tutkimukseni avaa näkökulman siihen, miten kaukana asuvien ihmisten hätä on voinut koskettaa suomalaisia jo yli sata vuotta sitten.
Tutkimuksessani olen keskittynyt ensisijaisesti nälänhätiin, köyhien avustamiseen ja kansanmurhiin liittyviin kysymyksiin. Lähetystyöntekijät itse perustelivat tekemäänsä avustustyötä kristillisellä vakaumuksella, Raamatun opeilla ja omalla velvollisuudentunnollaan. Tutkimus osoittaa, että etenkin nälänhätien aikana avun tarjoaminen oli myös käytännön sanelema pakko. Avustustyö kohdistui ensisijaisesti lähellä lähetysasemaa asuviin sekä lähialueen vähäosaisiin ihmisiin.
Tutkimus osoittaa, miten avustustyö oli yksi lähetystyön muoto. Esimerkiksi jakamalla vähäosaisille ruokaa nälänhädän aikana uskottiin, että apua saaneet ihmiset myöhemmin kääntyisivät kristinuskoon. Vuosina 1908-1909 Ovambossa koettu nälänhätä johti myös Suomessa pieneen keräykseen, kun lähetysseura kehotti kannattajiaan lahjoittamaan rahaa nälänhätäisten auttamiseen. Lähetysseuran julkaisemat tekstit edustavat aikakaudelle tyypillistä humanitaarista puhetapaa, jolla pyrittiin vetoamaan lukijoihin.
Vastaväittäjänä toimii dosentti Seija Jalagin (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Taina Syrjämaa (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on Euroopan ja maailman historia.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Historian alan väitöskirja tarkastelee humanitaarisuutta Suomen lähetysseuran työssä Lounais-Afrikassa, nykyisen Namibian pohjoisosassa, 1800-1900-lukujen taitteessa. Tutkimus kysyy, millaista humanitaarista työtä lähetysseura teki nälänhätien aikana ja millaisissa muissa asioissa humanitaarisuus lähetystyössä ilmeni. Lisäksi tutkimuksessa on selvitetty, miten lähetysseura kertoi tällaisesta sosiaalisesta työtä kotimaassa. Tutkimus perustuu lähetysseuran arkistoaineistoon ja sen julkaisemiin lehtiin. Humanitaarisuuden historiaa on Suomen osalta aiemmin tutkittu vain vähän.
Vaikka lähetystyön ensisijainen tarkoitus oli saada ihmisiä kääntymään kristinuskoon ja perustaa paikallisia seurakuntia, olivat monenlaiset käytännön työt iso osa lähettien arkea. Nykyään 1800-luvulla tehtyä lähetystyötä saatetaan pitää varhaisena kehitysyhteistyönä. Tutkimukseni avaa näkökulman siihen, miten kaukana asuvien ihmisten hätä on voinut koskettaa suomalaisia jo yli sata vuotta sitten.
Tutkimuksessani olen keskittynyt ensisijaisesti nälänhätiin, köyhien avustamiseen ja kansanmurhiin liittyviin kysymyksiin. Lähetystyöntekijät itse perustelivat tekemäänsä avustustyötä kristillisellä vakaumuksella, Raamatun opeilla ja omalla velvollisuudentunnollaan. Tutkimus osoittaa, että etenkin nälänhätien aikana avun tarjoaminen oli myös käytännön sanelema pakko. Avustustyö kohdistui ensisijaisesti lähellä lähetysasemaa asuviin sekä lähialueen vähäosaisiin ihmisiin.
Tutkimus osoittaa, miten avustustyö oli yksi lähetystyön muoto. Esimerkiksi jakamalla vähäosaisille ruokaa nälänhädän aikana uskottiin, että apua saaneet ihmiset myöhemmin kääntyisivät kristinuskoon. Vuosina 1908-1909 Ovambossa koettu nälänhätä johti myös Suomessa pieneen keräykseen, kun lähetysseura kehotti kannattajiaan lahjoittamaan rahaa nälänhätäisten auttamiseen. Lähetysseuran julkaisemat tekstit edustavat aikakaudelle tyypillistä humanitaarista puhetapaa, jolla pyrittiin vetoamaan lukijoihin.
Viestintä