Väitös (digitaalinen kulttuuri): FM Henry Korkeila
Aika
25.5.2023 klo 12.00 - 16.00
FM Henry Korkeila esittää väitöskirjansa ”Resources, capital, and players inside the game worlds: Bourdieusian approach to game cultures” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa torstaina 25.5.2023 klo 12.15 (Turun yliopisto, Educarium, Edu 2 -luentosali, Assistentinkatu 5, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/61278188728 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Garry Crawford (Salfordin yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta) ja kustoksena professori Jaakko Suominen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on digitaalinen kulttuuri.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://www.utupub.fi/handle/10024/174529.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Videopelit ja niiden pelaaminen arkipäiväistyvät vuosi vuodelta, eikä enää voida puhua trendistä tai ilmiöstä. Videopelien tarjonta on erittäin suurta, eivätkä pelien maailmat itsessään ole yksioikoisia tai yksinkertaisia. Väitöstutkimus tarkastelee verkkomoninpelien kulttuureja ranskalaisen sosiologi Pierre Bourdieun esittämän pääomateorian läpi, jotta elämää pelimaailmoissa ymmärrettäisiin paremmin.
Bourdieun pääomateoria jakaantuu neljään pääomatyyppiin: sosiaaliseen, ekonomiseen, kulttuurilliseen ja symboliseen. Tätä viitekehystä sovelletaan yhteiskuntatason tarkastelun sijaan globaalien pelikulttuurien kentällä, jakaen pelien tarjoumat pääomiin, joita käsitellään resursseina. Lisäksi Mia Consalvon käsite pelipääoma on osa väitöstutkimusta antamassa lisää selitysarvoa pelaajien tekemisille pelien sisällä.
Väitöstutkimuksesta käy ilmi, että jokaisella on omat syynsä sekä motivaationsa pelata ja että jokainen pelaaja käyttää pelin tarjoumia uniikilla tavallaan hyödykseen. Täten samaa peliä pelaavilla voi vierähtää yhtä paljon aikaa samassa pelimaailmassa ja yhteisöissä, mutta he eivät koskaan tapaa toisiaan. Pelaajat myös jakautuvat eri leireihin siitä, mihin suuntaan peliä pitäisi kehittää, jotta juuri heille itselleen tulisi lisää pääomaa kerättäväksi.
Väitöstutkimus vie keskustelua pelaajista, pelaajien ajasta, motivaatioista ja haluista eteenpäin keskittymällä lähes yksinomaan pelin vaikutuspiirin sisällä esiintyviin ilmiöihin ja tapahtumiin. Suuri osa pelitutkimuksesta on keskittynyt tällä hetkellä siihen mitä tapahtuu ennen tai jälkeen itse pelaamisen, jättäen sen mitä pelissä oikeasti tehdään syvään varjoon. Pääomat resursseina tarjoavat hyvin sovellettavissa olevan viitekehyksen, jonka kautta pelaamisen kategorisointi helpottaa jäsentämään sekä ymmärtämään pelaajien elämää ja toimintaa pelimaailmojen sisällä.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/61278188728 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Garry Crawford (Salfordin yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta) ja kustoksena professori Jaakko Suominen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on digitaalinen kulttuuri.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://www.utupub.fi/handle/10024/174529.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Videopelit ja niiden pelaaminen arkipäiväistyvät vuosi vuodelta, eikä enää voida puhua trendistä tai ilmiöstä. Videopelien tarjonta on erittäin suurta, eivätkä pelien maailmat itsessään ole yksioikoisia tai yksinkertaisia. Väitöstutkimus tarkastelee verkkomoninpelien kulttuureja ranskalaisen sosiologi Pierre Bourdieun esittämän pääomateorian läpi, jotta elämää pelimaailmoissa ymmärrettäisiin paremmin.
Bourdieun pääomateoria jakaantuu neljään pääomatyyppiin: sosiaaliseen, ekonomiseen, kulttuurilliseen ja symboliseen. Tätä viitekehystä sovelletaan yhteiskuntatason tarkastelun sijaan globaalien pelikulttuurien kentällä, jakaen pelien tarjoumat pääomiin, joita käsitellään resursseina. Lisäksi Mia Consalvon käsite pelipääoma on osa väitöstutkimusta antamassa lisää selitysarvoa pelaajien tekemisille pelien sisällä.
Väitöstutkimuksesta käy ilmi, että jokaisella on omat syynsä sekä motivaationsa pelata ja että jokainen pelaaja käyttää pelin tarjoumia uniikilla tavallaan hyödykseen. Täten samaa peliä pelaavilla voi vierähtää yhtä paljon aikaa samassa pelimaailmassa ja yhteisöissä, mutta he eivät koskaan tapaa toisiaan. Pelaajat myös jakautuvat eri leireihin siitä, mihin suuntaan peliä pitäisi kehittää, jotta juuri heille itselleen tulisi lisää pääomaa kerättäväksi.
Väitöstutkimus vie keskustelua pelaajista, pelaajien ajasta, motivaatioista ja haluista eteenpäin keskittymällä lähes yksinomaan pelin vaikutuspiirin sisällä esiintyviin ilmiöihin ja tapahtumiin. Suuri osa pelitutkimuksesta on keskittynyt tällä hetkellä siihen mitä tapahtuu ennen tai jälkeen itse pelaamisen, jättäen sen mitä pelissä oikeasti tehdään syvään varjoon. Pääomat resursseina tarjoavat hyvin sovellettavissa olevan viitekehyksen, jonka kautta pelaamisen kategorisointi helpottaa jäsentämään sekä ymmärtämään pelaajien elämää ja toimintaa pelimaailmojen sisällä.